Ilman systemaattisuutta ja systeemisyyttä ennakointi on vailla syvyyttä

Työelämä on monella tapaa murroskohdassa, johon liittyy paljon mahdollisuuksia, mutta se tuo mukanaan myös paljon epävarmuutta. Epävarmuutta voi pyrkiä hallitsemaan hahmottamalla vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja varautumalla niihin.

– Tulevaisuus kuuluu meille kaikille, jokainen meistä voi siihen itse vaikuttaa. Tälläkin hetkellä jokainen tehty päätös muokkaa sitä, millaiseksi yhteinen tulevaisuus muodostuu. Organisaatioissa on hyvä muodostaa yhteinen toivottu tulevaisuuden kuva ja pyrkiä joka päivä aktiivisesti tekemään valintoja, jotka vievät meitä lähemmäs toivottua tulevaisuutta, Koskelo sanoo.

Valintoja ajautumisen sijaan

Koskelo hyödyntää itse tulevaisuuksia mallintaessaan PESTEC -mallia, jossa tarkastellaan kuutta toimintaympäristöön vaikuttavaa näkökulmaa: poliittista (Politics), taloudellista (Economics), yhteiskunnallista (Society), teknologista (Technology), ympäristöä (Environment) ja kulttuuria (Culture). Jokaisen osalta nähtävillä on tulevaisuuteen vaikuttavia ajureita eri painotuksilla; megatrendejä, vastatrendejä tai vaikkapa heikkoja signaaleita.

– Se millä tavalla kukin omaan liiketoimintaan vaikuttaa vaihtelee yritys- ja toimialakohtaisesti. Osa näkyy vahvemmin tietotyössä, osa kilpailluilla aloilla, osa fyysisessä työssä. Tarjolla on myös niin kutsuttuja epämiellyttäviä villejä kortteja, joihin voi varautua ainoastaan olemalla tietoinen näiden olemassaolosta. Muutosajureita voi aktiivisena toimijana pyrkiä heikentämään, jos ne voimistuessaan veisivät tulevaisuutta kauemmas toivotusta, kertoo Koskelo.

6 toimintaympäristöä mylläävää muutosajuria

1) Työelämän inhimillinen vallankumous

Vähenevä työväestö toimii kannustimena huolehtia työntekijöiden hyvinvoinnista – pelkkä turvallisuus ei synnytä sisäistä motivaatiota, minkä myötä työntekijä on tuottavampi ja innovatiivisempi. Vaikka tässä hetkessä eletään taloudellisesti haastavassa tilanteessa, on perusteltua investoida ihmisten hyvinvointiin ja pitää heidät työkykyisenä. Henkilökohtaisen elämän tarpeet täytyy onnistua yhteensovittamaan työelämän kanssa, minkä myötä inhimillinen vallankumous tarkoittaa myös joustoja ja elämänkaarimuotoilua.

Toimimalla toisin on vaarassa menettää osaajia, joiden negatiiviset kokemukset voivat levitä hyvinkin nopeasti ja laajalle.

2) Arvovetoisuus ja arvoloikka

Tämä ajuri on noussut erityisesti Venäjän aloittaman hyökkäyssodan myötä. Yritysten merkitys maailmanongelmien ratkaisijana sekä työntekijöille että asiakkaille korostuu kaikissa tutkimustuloksissa. Arvoloikka haastaa yrityksiä kertomaan omasta vaikuttavuudestaan ja arvojensa mukaisesta työstä, sillä yrityksiltä ja brändeiltä odotetaan kannanottoja yhteiskunnallisiin asioihin – varsinkin omaa alaansa koskeviin.

3) Monimuototyömarkkina ja multipotentiaali

Sitouttamisen haaste on työnantajilla ollut aina. Työn tekemisen tapojen muuttuessa lineaarisesta ja kronologisesta usean työn yhtäaikaiseen kevytyrittäjyyteen on tuonut viime vuosina kulmakerrointa sitouttamiseen lisää. Jos aiemmin ammatti-identiteetti on rajattu tiukkaan asiantuntijuuteen, niin nykyään generalisti on valtavirtaa ja niin sanotuilla kauttaviivaihmisillä on monta tarkoitusta. Sitouttamisen avaimet ovat kuitenkin tutut: hyvällä työntekijäkokemuksella ja johtamisella pärjää. Samoin kuin ihmiset toivovat joustoja, he hakevat työnantajilta myös pysyvyyttä ja pitkän työsuhteen tuomaa turvaa. Työnantajan investointi henkilöstön osaamiseen on jo aiemminkin voinut olla käytössä esimerkiksi vapaaehtoistyössä, monimuototyömarkkina mahdollistaa saman osaamisen käyttämisen tulonlähteenä.

4) Monimuotoinen ja moni-ikäinen työelämä

Työpaikoilla voi parhaillaan olla neljää eri sukupolvea töissä. Työllistymisen osalta iällä ei ole enää niin paljoa merkitystä, mutta työkykyjohtamisessa on osattava huomioida eri-ikäisten tarpeet ja muotoilla työtä tämän mukaisesti. Tulevaisuudessa diversiteetti ja inkluusio on edennyt etnisyyden ja sukupuolen lisäksi myös muun muassa neurodivergenssiin ja tunnustamme erilaisten aivojen edellyttävän erilaista huomiota työpaikoilla. Henkilöstön kouluttamisen lisäksi työympäristöä muotoilemalla voi varmistaa, että se tarjoaa miellyttäviä työntekijäkokemuksia monimuotoistuvalle henkilöstölle.

5) Tekoälykäs tulevaisuus

Jotta tulevaisuudesta kertova ajatus voi olla hyödyllinen, sen täytyy ensin olla naurettava. Näin kuuluu ennakoinnissa tunnettu Datorin laki, jonka nimi perustuu sen sanoittajaan – tunnettuun futuristiin, Jim Datoriin. Kovin moni ei osannut vielä vuosikymmenen alussa ajatella, että tekoälyn hyödyntäminen ja sen erilaiset ilmentymät kasvavat nyt eksponentiaalisella vauhdilla. Ilmiö on kuin ketsuppipullon korkki olisi irronnut. Käyttökulttuuria luodessa jokaisen kannattaa olla etunenässä mukana, tai joutuu ottamaan vastaan muiden luomuksia. Vähintäänkin valinta jättäytyä seurailijaksi ja odottaa ihmiskeskeisen metaversumin raamien luontia on tehtävä tietoisesti.

6) Planeettakeskeinen tulevaisuus

Miten laadittu ratkaisu muuttuisi, jos keskiössä olisikin planeetta ihmisen sijaan? Samalla kun teknologia muokkaa työtä ja siirtää tiettyjä suoritteita ja tehtäviä ihmiseltä pois, on arvioitu, että lähivuosina syntyy uusia työpaikkoja luontopohjaisten ratkaisujen ansiosta. Kiertotalouden synnyttämät elinkeinot ja yritykset kilpailevat samoista osaajista vahvan arvopohjaisen toimintansa avulla.

Tulevaisuuslukutaito kasvaa tehdessä

Organisaatioissa on tarpeen tehdä valintoja myös sen suhteen missä asioissa halutaan olla edelläkävijä ja ajatusjohtaja ja mitä teemoista voidaan jäädä seuraamaan.

– Tärkeintä on tulla tulevaisuustietoiseksi ja tarkastella muutosajureita säännönmukaisesti. Täytyy miettiä tulevaisuuteen liittyvät uhat ja miten ne taklataan sekä mahdollisuudet ja miten niihin tartutaan. Vain siten voi ymmärtää mikä signaali oman liiketoiminnan osalta on tärkeä huomioida ja minkä voi tietoisesti jättää vähemmälle, sillä vailla tulkintaa omaan kontekstiin, ennakointi on melko hyödytöntä nice-to-know tietoa, neuvoo Koskelo.