Kilpailuetua nikotiinittomuudesta

Nikotiinituotteiden käyttö Suomessa on murroksessa. Työikäisistä enää ainoastaan noin joka kymmenes tupakoi päivittäin ja trendi on ollut laskeva jo useamman vuosikymmenen ajan. Vaikka savuttomuus etenee, nikotiiniriippuvuus ei suinkaan ole vähenemässä samalla vauhdilla, sillä perinteisen tupakoinnin tyhjiö on täyttynyt vauhdilla savuttomilla nikotiinituotteilla.

Terveystalon työterveyshoitajien ja nikotiinittomuuden hoidon erityisosaajien Melina Virtasen sekä Noora Smalin mukaan nikotiiniriippuvuus ei ole vain yksilön asia, vaan sillä on suora vaikutus koko työyhteisön suorituskykyyn ja työnantajan kustannuksiin.

– Tutkimukset osoittavat, että nikotiinituotteiden käyttö heijastuu lisääntyneinä sairauspoissaoloina, alentuneena vireystasona ja jopa vaikeutena keskittyä työtehtäviin. Työpäivän aikana nikotiinituotteiden käyttöön liittyvät tauot katkaisevat työnteon rytmiä ja voivat heikentää yhteisöllisyyttä. Lisäksi nikotiiniriippuvuus voi lisätä stressiä ja kuormitusta, kun käytön tarve sääntelee arkea. Nikotiinittomuuteen panostaminen voi siten olla yksi vaikuttavimmista keinoista kehittää koko työyhteisön hyvinvointia ja yrityksen tuottavuutta, Virtanen kuvaa.

Savuttomien nikotiinituotteiden käyttö yleistyy Suomessa

Tupakointia koskeva säätely on kiristynyt 90-luvulta alkaen ja siirtänyt tupakoinnin työympäristöistä ja sisätiloista rajatuille ulkoalueille. Lain tavoitteena on myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen vuoteen 2030 mennessä.

Siinä missä tupakointi ei enää suuresti näy työpaikoilla, alkavat nikotiinipussit ja sähkösavukkeet olla yhä tutumpia näkyjä myös työympäristöissä, sillä esimerkiksi nikotiinipussien päivittäinen käyttö on yli kolminkertaistunut 2020-luvun alussa, ja sähkösavukkeiden käyttö kasvanut räjähdysmäisen nopeasti erityisesti nuoremmissa ikäluokissa. Usein tuotteita käytetään rinnakkain, mikä lisää riippuvuuden riskiä. Tupakka- ja nikotiiniriippuvuus on sairaus, johon liittyy vahvasti myös psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä.​

– Nikotiini vaikuttaa suoraan aivojen palkitsemisjärjestelmään ja mielialaan. Psyykkisesti se kytkeytyy tunteisiin ja rutiineihin ja moni kokee nikotiinituotteen esimerkiksi rauhoittavan stressaavassa tilanteessa tai parantavan keskittymistä, vaikka todellisuudessa kyse on vieroitusoireiden hetkellisestä helpottumisesta. Sosiaalisesti nikotiinituotteiden käyttö taas vahvistuu ympäristön vaikutuksesta ja tämä näkyy erityisesti alle 30-vuotiaiden sähkösavukkeiden kulutuksen kasvuna, sillä vapetuksesta on tullut tapa olla mukana ryhmässä, kertoo Smal.

Nikotiinittomuus on enemmän kuin terveysteko

Kuusi kymmenestä suomalaisesta nikotiinin käyttäjästä haluaisi lopettaa ja vuosittain noin neljä kymmenestä yrittää lopettamista. Jopa kahdeksan kymmenestä on huolissaan tupakoinnin vaikutuksesta terveyteensä.​ Kaikkein tehokkaammaksi hoitomuodoksi on koettu lääkehoidon ja neuvonnan yhdistelmä.​

– Nikotiinituotteiden käytön lopettaminen onnistuu parhaiten, kun huomioidaan kaikki kolme ulottuvuutta: lääkkeellinen tuki voi helpottaa vieroitusta, mutta yhtä tärkeää on psyykkinen tuki ja sosiaalisen ympäristön muutos, missä työnantajalla on olennainen rooli. Terveyden, jaksamisen ja työhyvinvoinnin vuoksi on tärkeää, että työpaikoilla edistetään savuttomuutta ja tuetaan tupakoinnin lopettamista, Smal sanoo.

– Työnantajalta nikotiinittomuuden edistäminen ei vaadi valtavia investointeja. Nikotiinittomuuden edistäminen voidaan aloittaa pienin askelin, esimerkiksi selkeällä nikotiinittomalla työpaikkalinjauksella ja tarjoamalla tukea henkilöstölle muutoksen tueksi. Nikotiinittomuuden tukeminen on panostus henkilöstön terveyteen, taloudelliseen kestävyyteen ja yrityksen vastuullisuuteen. Se on valinta, joka hyödyttää sekä yksilöä että koko organisaatiota, Virtanen täydentää.

Haluatko kuulla lisää siitä, kuinka voit tukea henkilöstöäsi pääsemään irti nikotiiniriippuvuudesta?

Ota yhteyttä omaan työterveyshoitajaasi tai asiakasvastaavaasi kuullaksesi tarkemmin yksilö- ja ryhmämuotoisesta tuesta.