Ahdistuneisuushäiriöt

Tavallisimpia ahdistuneisuushäiriön psyykkisiä oireita ovat:

• pitkäkestoinen, jatkuva ahdistuneisuus
• pelko
• keskittymisvaikeudet
• levottomuus

Ahdistuneisuushäiriön oireet voivat ilmetä myös yksinomaan fyysisinä oireina:

• sydämen lyöntien tihentyminen ja muut sydäntuntemukset
• hengitysvaikeudet
• pahoinvointi
• ripuli
• suun kuivuminen
• hikoilu
• vapina

Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ilmenee kohtuuttomana huolena, jota on vaikea hallita. Taustatekijänä ovat usein normaalit arkielämän huolet, kuten taloudellinen tilanne ja oma tai läheisten terveys. Näistä johtuva ahdistus kuitenkin kasvaa mielessä kohtuuttoman suureksi ja vaikeasti hallittavaksi. Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ahdistuksen tunnetta esiintyy suurimman osan ajasta ja se aiheuttaa henkilölle kärsimystä sekä heikentää hänen toimintakykyään.

Mitä useammista asioista henkilö on huolissaan, ja mitä enemmän oirekuvaan kuuluvat jatkuva ahdistus, väsymys, levottomuus tai ärtyneisyys, sitä todennäköisemmin ei ole kyse vain ohimenevästä ahdistuksesta, vaan kyseessä voi olla yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

Paniikkihäiriöstä puhutaan, kun henkilöllä on ollut toistuvia paniikkikohtauksia ja kohtausten jälkeen on ilmennyt pitkäkestoisesti pelkoa uudesta kohtauksesta. Paniikkikohtaus on yllättäen, odottamattomasti alkava, nopeasti voimistuva ahdistuskohtaus.

Paniikkikohtaukseen liittyy fyysisiä oireita, kuten sydämentykytystä, tukehtumisen tunnetta, huimausta tai rintakipua. Lisäksi toissijaisina oireina voi usein olla pelkoa kontrollin menettämisestä, kuolemanpelkoa, hulluksi tulemisen pelkoa tai pelkoa vakavasta sairaudesta esimerkiksi sydänkohtauksen tai aivoinfarktin pelko. Paniikkikohtauksen aikana voi kokea myös epätodellisuuden tunnetta tai tunnetta, ettei ole oma itsensä.

Toistuvien paniikkihäiriöiden ja voimakkaiden oireiden vuoksi kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle. Vaikka paniikkihäiriö tai sen oireet eivät ole vaarallisia, voidaan lääkärin vastaanotolla miettiä keinoja, miten paniikkihäiriöitä voidaan hoitaa ja ehkäistä.

Paniikkihäiriöt voidaan useimmiten hoitaa tehokkaasti ja turvallisesti lääkehoidolla. Terapian avulla oireilua voi oppia ymmärtämään ja hallitsemaan. Lyhytpsykoterapeuttinen tuki on hyödyllistä jo oireilun alkuvaiheessa. Jos oireet pitkittyvät, voi kuntoutuspsykoterapia olla sopiva hoitomuoto.

Lievä jännittäminen ja sosiaalinen arkuus on normaali persoonallisuuden piirre – ainakin joka viides aikuinen jännittää julkista esiintymistä. Jos pelko kuitenkin rajoittaa elämää, kuten opiskelua tai ihmissuhteita, voidaan puhua sosiaalisen tilanteen pelosta. Keskeisiä piirteitä sosiaalisen tilanteiden pelossa ovat voimakas ahdistuneisuus ja pelkoa aiheuttaviin tilanteisiin liittyvä välttämiskäyttäytyminen.

Sosiaalisten tilanteiden pelko kohdistuu usein esimerkiksi:

• työhön ja vapaa-aikaan liittyviin ruokailu- ja kahvinjuontitilaisuuksiin (kahvikuppineuroosi)
• esimiesten tai vieraiden ihmisten tapaamiseen
• esiintymistilanteisiin
• työskentelyyn toisten nähden ja muihin ryhmätilanteisiin

Henkilö, joka kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta, välttelee ja pelkää tilanteita, joissa voisi joutua toisten ihmisten tarkkailun kohteeksi tai tekemisiin tuntemattomien ihmisten kanssa. Tällöin henkilö pelkää, että hän joutuu nolatuksi tai nöyryytetyksi käyttäytymisensä perusteella.

Julkisten paikkojen pelosta kärsivä ahdistuu voimakkaasti tilanteista, joista ei pääse nopeasti pois. Paikat, jotka voivat aiheuttaa ahdistusta voivat olla ihmisjoukko ja suljettu tila tai paikka, josta on hidasta poistua. Julkisten paikkojen pelossa ahdistuksen kohteena on tietty paikka, kun vuorostaan sosiaalisten tilanteiden pelossa ahdistus liittyy omaan käyttäytymiseen muiden seurassa. Paikkojen välttely liittyy useimmiten pelkoon saada paniikkikohtaus.

Julkisten paikkojen pelolle altistavat perinnölliset tekijät sekä negatiiviset tai stressiä aiheuttavat kokemukset. Pelkoa voidaan lievittää siedätyshoidolla, jossa henkilö asteittain totuttelee pelkoa herättävään tilanteeseen. Pelon helpottamiseen auttaa lähipiirin kannustava suhtautuminen. Vastaavasti pelon mitätöiminen tai vähättely vaikeuttaa niiden hallintaa ja sietämisen oppimista.

Jos itsehoitomenetelmät eivät tuo toivottua lopputulosta ja pelko kaventaa huomattavasti jokapäiväistä elämää, on hyvä kääntyä lääkärin puoleen. Julkisten paikkojen pelkoa ja siihen mahdollisesti liittyviä paniikkikohtauksia hoidetaan sekä psykoterapioiden että psyykenlääkkeiden avulla.

Ahdistuneisuushäiriöistä kärsivän ja hänen lähipiirinsä on tärkeä ymmärtää, että oireiden ilmeneminen ja niiden sitkeys on tahdosta riippumaton tila, joka aiheuttaa henkilölle itselleen paljon kärsimystä. Läheisten tuki on tärkeää, jotta ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä ei joutuisi kokemaan tilanteensa vuoksi syyllisyyttä ja häpeän tunteita, jotka ovat omiaan pahentamaan oireita.

Itsehoitona ahdistuneisuushäiriöiden hoitoon suositellaan välttämään ylimääräistä stressiä ja alkoholin ja kofeiinipitoisten juomien liikakäyttöä. Säännöllisen univalverytmin, liikunnan ja muiden harrastusten ylläpitäminen ovat tärkeitä keinoja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Lisäksi erilaisista rentoutumiskeinoista voi olla apua ahdistuneisuuden lievittämisessä. Joskus myös siedätyshoito, esimerkiksi julkisten paikkojen ja sosiaalisten tilanteiden peloissa, voi olla toimiva itsehoitokeino.

Tilapäisissä oireiluissa voidaan käyttää lyhytaikaista lääkitystä ja tarvittaessa sairauslomaa, pitempiaikaisissa ahdistuneisuushäiriöissä tehokkaimpia ovat tietyt mielialalääkkeet.

Joskus myös alkuvaiheen psykoterapeuttiset keskustelut voivat olla riittävä apu. Oireiden pitkittyessä ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä ohjataan usein kuntouttavaan psykoterapiaan.