Virtsatiekivet

Virtsakivitaudissa virtsateihin (munuaisaltaat, virtsajohtimet, virtsarakko tai -putki) muodostuu yksi tai useampia kivimäisiä kappaleita. Virtsatiekivet muodostuvat useinmiten munuaisaltaassa virtsaan erittyvien niukkaliukoisten aineiden kiteytyessä. Kivien koot vaihtelevat noin 2mm - 2cm. Virtsanjohtimeen päässyt kivi voi aiheuttaa virtsankulkua estäessään äkillisiä ja voimakkaita selän, kyljen tai alavatsan kipuja sekä pahoinvointia. Lisäksi voi esiintyä verivirtsaisuutta ja muita virtsaoireita tai samanaikainen virtsatieinfektio.

Virtsatiekivet

Suurin osa alle 5mm kokoisista kivistä laskeutuu virtsanjohdinta pitkin itsekseen virtsarakkoon kipulääkityksen ja nesteytyksen turvin. Sieltä virtsatiekivet yleensä pääsevät poistumaan virtsan mukana. Joskus virtsatiekivet muodostuvat virtsarakossa, jolloin syynä on yleensä infektio ja/tai rakon huono tyhjenemiskyky.

Ravinto ja perintötekijät vaikuttavat kivien syntyyn, mutta vähäinen nesteen nauttiminen tai runsas D- tai C-vitamiinin tai kalsiumin saanti voivat altistaa kivitaudille.  Useat sairaudet kuten kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt, kihti tai virtsateiden rakenteelliset poikkeamat voivat myös lisätä virtsatiekivien muodostumista. Suurin osa virtsatiekivistä on kalkkikiviä, harvemmin kyseessä ovat uraatti-, kystiini- tai magnesiumkivet.

Virtsatiekivien tutkiminen

Kivitautiepäilyn yhteydessä voidaan laboratoriossa tutkia virtsanäyte ja verikokeina munuaisarvo kreatiniini. Samanaikaista infektiota epäiltäessä tutkitaan myös verenkuva ja tulehdusarvo crp. Kuvantamistutkimuksista tietokonetomografia-tutkimus on varmin osoittamaan mahdolliset kivet, mutta myös virtsateiden rtg-kuvauksella, magneetti- tai   ultraäänitutkimuksella voidaan asiaa selvittää. Mikäli virtsauksen mukana syntyvä virtsatiekivi saadaan ”saaliiksi” esim. virtsaa siilaamalla, se kannattaa toimittaa kivianalyysiin. Etenkin kivikohtauksen toistuessa pyritään yleensä tutkimaan kivitaudin syitä tarkemmin veri- ja virtsakokeilla kuten veren kalkki- ja uraattipitoisuus sekä vuorokausivirtsasta määritettävät tutkimukset.

Virtsatiekivien hoito

Pienet, alle 5mm kokoiset virtsatiekivet syntyvät yleensä itsekseen. Lieväoireisessa tilanteessa runsas juominen ja kipulääkitys riittävät. Virtsan siilauksella voidaan syntyvä kivi saada kiinni analyysia varten. Voimakkaassa kivikiputilanteessa potilas joutuu yleensä hakeutumaan päivystyspisteeseen, jossa on myös kuvantamismahdollisuus. Mikäli kivi on suuri (yli 5mm), tukkii virtsankulkua tai aiheuttaa tulehduksen, voidaan virtsankulun turvaamiseksi joutua asettamaan virtsanjohtimeen muoviputki eli stentti tai ihon läpi munuaisaltaaseen johtava katetri. Kivenpoisto tehdään myöhemmin ulkoisella kivenmurskauslaitteella (ESWL) tai tähystystoimenpiteellä virtsarakon ja virtsanjohtimen kautta (ureteroskopia). Isot munuaisallaskivet joudutaan joskus poistamaan selän/kyljen ihon kautta tehtävällä tähystysleikkauksella (PCNL, perkutaaninen nefrolitotomia).

Kivitaudin uusiutumisen esto

Päivittäinen nesteensaanti tulisi olla 2-3 l, elleivät muut sairaudet ole esteenä. Suolan nauttimista tulee rajoittaa (alle 5g/vrk) ja eläinproteiinin saantia vähentää. Kalkin saanti ravinnosta tulee olla normaalia, sillä kalkin vähentäminen altistaa kivitaudille. Kasvisten, vihannesten ja hedelmien nauttiminen voi estää kivien muodostumista. Mikäli virtsakivitaudin taustalta löytyy sitä aiheuttava sairaus kuten esim. kihti, lisäkilpirauhasen sairaus tai krooninen virtsatieinfektio, se hoidetaan asianmukaisesti. Joskus tarvitaan lääkehoitoa (nesteenpoistolääke tai virtsaa alkalisoiva lääke). Kalsium-oksalaattikivien ollessa kyseessä (noin 80% kivistä) tulee välttää C-vitamiinilisää ja liiallista oksalaatin saantia ravinnosta (pinaatti, peruna, raparperi, pähkinät, manteli, suklaa, rusinat, tee ja kaakao).

Etäasiointi

Voit asioida etävastaanotolla useimpien asiantuntijoidemme kanssa. Asioi heti tai varaa aika.