Hypersomnia (liikaunisuus)
Palvelut
-
Kleine-Levin oireyhtymä
Kleine-Levinin oireyhtymä eli periodinen hypersomnia on harvinainen liikaunisuutta aiheuttava neurologinen unihäiriö. Kleine-Levinin oireyhtymän oireet alkavat yleensä puberteetti-ikäisenä, mutta joskus myös sitä aikaisemmin. Sairaus on yleisempi pojilla kuin tytöillä.
-
Narkolepsia
Narkolepsia on harvinainen neurologinen liikaunisuutta aiheuttava unihäiriö, jonka keskeisiä oireita ovat tahaton nukahtelu ja huonolaatuinen rikkonainen yöuni. Yleisin narkolepsian muoto on niin sanottu tyypin 1 narkolepsia (NT1). Tyypin 1 narkolepsiaa selkeästi harvinaisempi muoto on tyypin 2 narkolepsia, jonka oireisto voi joskus liittyä johonkin perussairauteen tai tapaturmaiseen aivovammaan.
-
Krooninen väsymysoireyhtymä eli ME/CFS
Krooninen väsymysoireyhtymä eli ME (myalginen enkefalomyeliitti) tai CFS (Chronic Fatigue Syndrome) viittaa oirekuvaan, jota hallitsee pitkäkestoinen uupumus. Uupumus pahenee vähäisenkin henkisen tai fyysisen rasituksen seurauksena, eikä lievity lepäämällä. Krooninen väsymysoireyhtymä voi vaikeuttaa koulunkäyntiä, opiskelua ja työntekoa, sekä vaikuttaa sosiaaliseen elämään ja harrastuksiin. Oireiden kirjo ja niiden vaikeusaste vaihtelevat.
Hypersomnioissa päiväaikainen väsymys on usein voimakasta, mutta yöuni ei ole rikkonaista, toisin kuin lähes kaikissa muissa neurologisissa unihäiriöissä. Narkolepsia on tästä poikkeus, sillä narkolepsiapotilaan yöuni on yleensä heikkolaatuista.
Liikaunisuuden diagnosointi on vaativaa, ja sen toteamisessa onkin tärkeää sulkea pois muut mahdolliset liikaunisuuteen johtavat syyt. Diagnostiikassa käytetään laajaa unitutkimusta ja nukahtamisviivetutkimusta. Muita tutkimuksia tehdään tarpeen mukaan.
Hypersomnia saattaa liittyä sairastettuihin virusinfektioihin jälkitilana tai sen aiheuttaja voi jäädä tuntemattomaksi, jolloin puhutaan idiopaattisesta hypersomniasta. Idiopaattinen hypersomnia alkaa alle 25-vuotiaana ja on erittäin harvinainen sairaus. Liikaunisuutta tavataan oireena myös useiden muiden neurologisten, psykiatristen ja synnynnäisten sairauksien yhteydessä. Joissain tapauksissa liikaunisuus voi olla myös seurausta esimerkiksi aivoinfarktista tai aivovammasta.