Kuinka usein terveydelle tärkeitä arvoja tulisi mitata yli 60-vuotiaana? Johtava lääkäri vastaa

Säännöllinen terveysarvojen seuranta auttaa tunnistamaan mahdolliset riskitekijät ajoissa ja mahdollistaa varhaisen puuttumisen mahdollisiin terveyshuoliin. Yksilölliset mittaustarpeet vaihtelevat, joten on suositeltavaa keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa itselle sopivasta seurantasuunnitelmasta. Arvoihin ja niiden mittaamiseen kuitenkin liittyy myös paljon harhakäsityksiä – moni saattaa ajatella, että kun kerran kolesteroliarvo tai verenpaine on mittauksen yhteydessä ollut kohdillaan, se on sitä jatkossakin.

”Aika usein vastaanotolla tapaan ihmisiä, jotka kertovat, että on jo tehty mittauksia aiemmin ja minulla on matala verenpaine tai ihan hyvät kolesteroliarvot. Tätä ei voi kyllin korostaa, että terveyden kannalta tärkeät arvot ovat asioita, joita pitää seurata säännöllisesti – ne muuttuvat meidän elintapavalintojemme mukaan ja seuraavat myös ikääntymistämme”, painottaa ennaltaehkäisevän terveydenhuollon johtava lääkäri Ilse Rauhaniemi.

Verenpaine

Kohonnut verenpaine on maailmanlaajuisesti merkittävin yksittäinen terveitä elinvuosia nakertava tekijä, joka aiheuttaa vuosittain noin 10,4 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa. Liian korkea verenpaine lisää riskiä sairastua vakaviin sairauksiin, kuten sydän- tai aivoinfarktiin. Verenpaine on onneksi täysin hoidettavissa jopa pelkästään elintapoja kohentamalla, suolan käyttöä vähentämällä ja tarvittaessa lääkityksellä, mutta korkeasta verenpaineesta erityisen vaarallisen tekee sen oireettomuus – kohonneet verenpainearvot eivät välttämättä aiheuta lainkaan oireita, vaan poikkeamat käyvät ilmi vasta mittauksen yhteydessä.

”Verenpaineen mittaamisen tarve on yksilöllinen, eikä yhtä ohjetta voida antaa, mutta seuraavia suuntaviivoja voi mainita: jos verenpaineesi on normaali, eikä sinulla ole riskitekijöitä, voi mittaus muutaman kerran vuodessa riittää. Jos sinulla on jo mitattu kohonnut verenpaine ja tarvitaan luotettava kuva tilanteesta, tulisi verenpaine mitata aamuin illoin muutaman viikon ajan. Jos käytät jo verenpainelääkitystä, mittaa verenpaineesi pari kertaa kuukaudessa – ellei hoitava taho ohjeista toisin. Ennen kontrollikäyntiä verenpaine on hyvä mitata 4–7 päivän ajan. Noudata aina verenpaineen mittausohjeita”, Rauhaniemi muistuttaa.

Lue lisää: "Harva täältä lähtee saappaat jalassa" – miten saada lisää terveitä elinvuosia?

Kolesteroli

Kolesteroli on rasvan kaltainen aine, joka liikkuu elimistössä verenkierrossa. Kolesterolista puhutaan usein vain haittavaikutusten yhteydessä, mutta todellisuudessa keho tarvitsee kolesterolia – se toimii solukalvojen rakennusaineena, auttaa D-vitamiinin ja hormonien valmistuksessa ja tukee ruoansulatusta sappihappojen avulla. Ongelmalliseksi kolesteroli muodostuu silloin, kun kolesterolin määrä veressä kohoaa liikaa, erityisesti silloin, kun ”huonon” kolesterolin eli kolesterolia verestä kudoksiin kuljettava LDL-lipoproteiinin pitoisuus on korkea ja ”hyvän” kolesterolin eli kolesterolia pois kudoksista kuljettavan HDL-lipoproteiinin määrä on pieni. Tällöin kolesterolia alkaa kertyä verisuonten seinämiin, mikä voi ajan myötä johtaa valtimoiden ahtautumiseen ja lisätä sydän- ja aivoverenkiertohäiriöiden riskiä.

Jos korkea kolesteroli yhdistyy korkeaan verenpaineeseen, riskit kasvavat merkittävästi. Kolesterolikertymät jäykistävät verisuonia, ja korkea verenpaine puolestaan rasittaa verisuonten seinämiä tehden niistä herkempiä vaurioille. Korkea kolesteroli ei korkean verenpaineen tavoin yleensä aiheuta näkyviä oireita ja siksi kolesteroliarvojen säännöllinen seuranta on ensisijaisen tärkeää. Ennaltaehkäisy korostuu iän karttuessa, kun verisuonissa tapahtuu luonnostaan joustavuuden vähentymistä.

”Mittauta kolesteroliarvot säännöllisesti, aikuisiällä arvot voi hyvin mittauttaa vuosittain tai vähintään muutaman vuoden välein – lääkäri on myös voinut määritellä sinulle yksilöllisen tarkastusvälin, jota on hyvä noudattaa. Pelkästään yksittäisiä laboratoriotuloksia ei tulisi seurata, vaan myös kokonaisriski on syytä arvioida. Lääkäri voi tehdä tämän käyttämällä erilaisia laskureita tai nykyään myös hyödyntämällä modernia teknologiaa kuten elintapasairauksien riskianalyysia”, Rauhaniemi kertoo.

Lue lisää: Kolesteroli paljastaa verisuonten terveydentilan

Verensokeri

Verensokerilla tarkoitetaan glukoosin määrää veressä. Glukoosi on solujen ensisijainen energianlähde, erityisesti aivoille ja lihaksille. Jotta glukoosi pääsee soluihin, keho tarvitsee insuliinia – haiman tuottamaa hormonia, joka toimii solujen portinvartijan tavoin. Kun verensokeri pysyy tasapainossa, elimistö toimii sujuvasti. Liiallinen tai liian vähäinen verensokeri sen sijaan voi horjuttaa elimistön toimintaa monella tasolla. Sokeriaineenvaihdunnan häiriöillä tarkoitetaan tiloja, joissa elimistö ei pysty käsittelemään glukoosia normaalisti.

Ikääntyessä riski sokeriaineenvaihdunnan häiriöihin kasvaa. Haiman insuliinituotanto voi heikentyä, ja samalla elimistön insuliiniherkkyys usein vähenee. Myös lihasmassan pieneneminen ja liikunnan väheneminen vaikuttavat glukoosin käsittelyyn. Häiriötilat voivat olla oireettomia ja monet sairastavatkin esidiabetesta tai tyypin 2 diabetesta tietämättään – säännölliset verikokeet ovatkin tärkeä osa ennaltaehkäisyä ja varhaista hoitoa, sillä pitkään jatkuessaan sokeriaineenvaihdunnan häiriöt voivat vahingoittaa muun muassa verisuonia, silmiä sekä munuaisia. Sokeriaineenvaihdunnan häiriötilojen tavallisimmat muodot ovat:

• Insuliiniresistenssi: Solut eivät reagoi insuliiniin normaalisti. Haima yrittää kompensoida tuottamalla enemmän insuliinia, mutta jossain vaiheessa tämä ei enää riitä.
• Esidiabetes: Verensokeri on normaalin ylärajalla, mutta ei vielä diabeteksen tasolla. Se on varoitusmerkki, mutta usein vielä palautettavissa normaaliin elintapaohjauksella.
• Tyypin 2 diabetes: Kehon kyky tuottaa tai hyödyntää insuliinia heikentyy merkittävästi, ja verensokeri pysyy jatkuvasti liian korkealla.

”Aikuistyypin diabetes on ennen kaikkea valtimotauti ja se aiheuttaa huomattavan riskin sydänterveydelle. Verensokeri tulee sekin mittauttaa säännöllisesti, aikuisiällä jopa vuosittain tai vähintään muutaman vuoden välein – tai terveydenhuollon ammattilaisen määrittelemää yksilöllistä tarkastusväliä noudattaen. Verensokerinkaan kohdalla yksittäiset laboratoriotulokset eivät kerro koko totuutta, vaan lääkärin tekemä kokonaisriskin arvio on tässäkin tapauksessa tarpeen”, Rauhaniemi muistuttaa.

Lue myös: Eroon kakkostyypin diabeteksesta elintapamuutoksen avulla

Rauta-arvot hemoglobiini ja ferritiini

Hemoglobiini on punasolujen valkuaisaine, jonka tehtävänä on kuljettaa happea keuhkoista kudoksiin ja hiilidioksidia takaisin keuhkoihin. Kun hemoglobiiniarvo on kohdallaan, kehon solut saavat tarvitsemansa hapen, ja olo pysyy virkeänä. Matala hemoglobiini eli anemia ei ole sairaus sinänsä, vaan oire jostakin taustalla vaikuttavasta tekijästä. Yleisimpiä syitä ovat raudanpuute, B12- tai foolihapon puutos, krooniset sairaudet tai runsas verenvuoto – naisilla esimerkiksi runsaat kuukautiset ovat yksi merkittävimmistä anemian aiheuttajista.

Iän karttuessa myös ravinteiden imeytyminen voi heikentyä, ja erityisesti iäkkäiden kohdalla alhainen hemoglobiini voi altistaa toimintakyvyn heikkenemiselle ja kaatumisille. Liian korkea hemoglobiini voi liittyä esimerkiksi tupakointiin, nestehukkaan tai harvinaisempiin sairauksiin, kuten veren punasolutuotantoa sääteleviin häiriöihin. Raudanpuuteanemia voi aiheuttaa laajan kirjon oireita, joista osa voi hiipiä varsin huomaamatta:

• jatkuva väsymys, suorituskyvyn lasku
• korkea syke ja sydämen tykytys
• päänsärky
• hengästyminen ja hengenahdistus
• huimaus ja heikotus
• kynsien haurastuminen
• ihon kuivuminen
• hiustenlähtö
• suupielien haavautuminen
• kielikipu, nielemisvaikeudet
• korvien humina

Ferritiini puolestaan on proteiini, joka varastoi rautaa elimistössä. Verinäytteestä mitattava ferritiiniarvo kertookin kehon rautavarastojen tilanteesta, ja se voi paljastaa raudanpuuteanemian usein jo ennen kuin hemoglobiini ehtii laskea. Tämä tekee siitä erityisen hyödyllisen mittarin esimerkiksi silloin, kun oireet kielivät raudanpuutteesta mutta hemoglobiini on vielä viitearvojen sisällä. Ferritiiniarvon alle 30 µg/l katsotaan usein viittaavan raudanpuutteeseen, mutta tulehdukselliset sairaudet saattavat näennäisesti nostaa ferritiiniarvoa, joten tulkinta vaatii aina terveydenhuollon ammattilaisen tekemän kliinisen kokonaisarvion – rautavalmisteita ei kannata nauttia varmuuden vuoksi, sillä raudan liikasaanti voi kuormittaa maksaa ja lisätä elimistön hapetusstressiä.

"Yleisesti ottaen ferritiiniarvo korreloi elimistön varastoraudan määrän kanssa, eli ferritiiniä käytetään elimistön rauta-arvojen mittarina. Ferritiiniä mitataan melko paljon, sillä raudanpuutteeseen liittyvät oireet ovat erittäin tavallisia myös monissa eri tilanteissa ja sairauksissa – anemiaselvittelyjen lisäksi muun muassa unihäiriöiden, kuten levottomien jalkojen, sydämen vajaatoiminnan ja masennuksen yhteydessä. Jopa ADHD:n ja alhaisen ferritiini-tason yhteydestä on ollut keskustelua", Rauhaniemi huomauttaa.

Ferritiinimittaus kannattaakin matalalla kynnyksellä ottaa puheeksi terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

”Nykypäivänä myös asiakkaan tai potilaan rooli hoitopäätösten teossa on vahvistunut ja tutkimuksia ostetaan myös suoraan. Yksi testitulos kertoo kuitenkin harvoin kaikkea. Tuloksesta onkin aina hyvä keskustella ammattilaisen kanssa.”

Kilpirauhasarvot

Kilpirauhanen on pieni mutta äärimmäisen tärkeä elin kaulan etuosassa. Se säätelee lähes koko elimistön aineenvaihduntaa tuottamalla hormoneja, kuten tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Näiden tuotantoa ohjaa aivolisäkkeen erittämä TSH-hormoni (tyreotropiini): kun kilpirauhashormonien taso laskee, TSH-arvo nousee ohjatakseen kilpirauhasta lisäämään tuotantoa – ja päinvastoin. Kilpirauhasarvojen epätasapaino voi aiheuttaa moninaisia oireita, ja erityisesti ikääntyneillä ne voivat olla hyvin hienovaraisia tai helposti sekoitettavissa muihin ikääntymisen tuomiin muutoksiin. Säännöllinen kilpirauhasarvojen seuranta onkin tärkeää erityisesti naisilla, yli 60-vuotiailla ja niillä, joilla on suvussa kilpirauhasen sairauksia tai autoimmuunisairauksia. Oikea-aikainen hoito – yleensä hormonikorvaus tablettimuodossa – voi palauttaa tasapainon ja hyvinvoinnin yllättävänkin nopeasti.

• Hypotyreoosi eli kilpirauhasen vajaatoiminta: Aineenvaihdunta hidastuu. Oireita voivat olla väsymys, palelu, kuivaihoisuus, painonnousu, ummetus ja masentuneisuus. Se on yleisempi naisilla ja riski kasvaa iän myötä.
• Hypertyreoosi eli kilpirauhasen liikatoiminta: Aineenvaihdunta kiihtyy liikaa. Oireita voivat olla hikoilu, sydämentykytys, laihtuminen, ärtyneisyys ja unettomuus. Myös tämä tila voi ilmetä iäkkäillä poikkeuksellisen hienovaraisesti – esimerkiksi pelkkänä sydämen rytmihäiriönä.

”Kilpirauhasarvot tulee mitata, jos kokee yllä mainittuja oireita”, Rauhaniemi linjaa.

Maksa-arvot

Maksa tekee korvaamatonta työtä vuorokauden ympäri. Se osallistuu muun muassa aineenvaihduntaan, veren puhdistamiseen, ravintoaineiden varastointiin ja hormonitasapainon ylläpitoon. Siksi sen kuntoa kannattaa tarkkailla – etenkin, koska myös maksan ongelmat kehittyvät usein pitkään ilman selkeitä oireita.

Tyypillisimmin seurattavat maksa-arvot ovat ALAT (alaniiniaminotransferaasi) ja ASAT (aspartaattiaminotransferaasi). Koholla olevat arvot voivat viitata esimerkiksi rasvamaksaan, joka on yleinen vaiva etenkin keski-iästä alkaen ja liittyy usein ylipainoon, tyypin 2 diabetekseen tai ruokavalioon. Myös runsas alkoholin käyttö, tietyt lääkkeet tai maksasairaudet voivat nostaa arvoja. Hyvä uutinen on se, että maksa uusiutuu nopeasti ja jo pienillä elämäntapamuutoksilla voidaan vaikuttaa arvoihin suotuisasti – esimerkiksi liikuntaan panostaminen ja hyvin kuitujen, pehmeiden rasvojen sekä värikkäiden kasvisten kasaaminen lautaselle auttavat alentamaan kohonneita maksa-arvoja.

"Kohonneet maksa-arvot voivat olla ensimmäinen merkki rasvamaksasta, fibroosista tai jopa maksakirroosista. Mikäli maksa-arvojen kohoaminen todetaan ajoissa, elintapamuutoksilla voidaan usein palauttaa maksan tila normaaliksi", Rauhaniemi rohkaisee.

"Ylipaino ja lihavuus, erityisesti keskivartalolihavuus, aikuistyypin diabetes, metabolinen oireyhtymä, runsas alkoholin käyttö ja liikkumaton elämäntapa, väsymys, pahoinvointi, vatsan turvotus ja ihon tai silmien kellastuminen (ikterus), kutina tai ylävatsan kipu ovat selkeitä aiheita tarkistaa maksa-arvot."

Lue myös: ”Omaan sairastumisriskiin voi vaikuttaa” – tämä laboratoriotesti näyttää pienetkin elintapamuutokset

PSA eli prostataspesifinen antigeeni

Ikääntyessä miesten terveysseurannan yksi keskeinen arvo on PSA eli prostataspesifinen antigeeni. PSA on eturauhasen tuottama proteiini, jonka määrää voidaan mitata verikokeella. Kohonnut PSA-arvo voi viitata eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun, tulehdukseen tai harvinaisemmissa tapauksissa myös eturauhassyöpään. Virtsaamisvaivat, kuten tihentynyt virtsaamistarve, heikentynyt virtsasuihku tai tunne, että rakko ei tyhjene kunnolla, voivat olla merkkejä siitä, että PSA-tutkimus on ajankohtainen. On hyvä muistaa, että PSA-arvo voi vaihdella monista syistä ja sen tulkitseminen vaatii aina lääkärin arvion.

”PSA-testi on aiheellinen, jos miehellä esiintyy virtsaamisvaikeuksia (esimerkiksi heikko virtsasuihku, tihentynyt virtsaamisen tarve), kipua tai painetta lantion alueella, epäily eturauhassyövästä, tulehduksesta tai hyvänlaatuisesta liikakasvusta. PSA-testiä voidaan myös harkita oireettomalle miehelle, jos tavoitteena on eturauhassyövän varhainen toteaminen. Tällöin tulee kuitenkin ymmärtää testauksen hyödyt ja haitat, kuten mahdollisista vääristä positiivisista tuloksista ja ylidiagnostiikasta johtuvat huolet", sanoo Rauhaniemi.

 Tutustu terveen ikääntymisen palveluihin