Puutumisen hoito
Mikä aiheuttaa puutumista?
Puutuminen voi johtua monista eri tekijöistä, joista osa on hyvänlaatuisia ja osa vaatii lääkärin arviota.
Yleisimpiä syitä puutumiselle ovat muun muassa:
- Väliaikainen hermopaine: Esimerkiksi huono nukkuma-asento tai työergonomia voivat aiheuttaa ohimenevää puutumista, joka on yleisin puutumisen muoto.
- Hermopinteet ja -puristustilat: Esimerkiksi rannekanavaoireyhtymä tai selkäydinkanavan ahtauma voivat painaa hermoa ja aiheuttaa täten paikallista puutumista
- Perifeerinen neuropatia: Diabetes, B12-vitamiinin puutos, runsas alkoholin käyttö ja jotkin lääkehoidot voivat vaurioittaa hermostoa ja johtaa tunnon heikkenemiseen.
- Selkä- ja kaularangan sairaudet: Välilevyn pullistumat, kulumamuutokset ja hermojuurten ärsytys voivat aiheuttaa puutumista eri puolilla kehoa.
- Tulehdukselliset ja autoimmuunisairaudet: Esimerkiksi MS-tauti tai Guillain-Barrén oireyhtymä voivat aiheuttaa puutumista ja lihasheikkoutta.
- Hermovauriot tapaturman tai infektion seurauksena: Vyöruusu, borrelioosi ja muut infektiot voivat aiheuttaa hermokivun lisäksi puutuneisuutta.
Miten puutuminen ilmenee?
Puutuminen voi ilmetä useilla eri tavoilla sekä lähes missä päin kehoa tahansa. Puutumisoire ilmenee useimmiten osittaisena tunnonmenetyksenä, mutta puutuminen voi aiheuttaa myös kokonaisen tunnonmenetyksen kehonosassa, jossa se esiintyy.
Tunnottomuuden lisäksi puutuminen voi aiheuttaa:
- pistelyä ja kihelmöintiä
- lihasheikkoutta, kömpelyyttä tai tasapainovaikeuksia
- hermoperäistä kipua, kuten polttelua, sähköiskumaista tunnetta tai viiltävää kipua
Puutumisoireet voivat pahentua rasituksessa, kylmässä tai levossa. Pitkittyessään puutuminen voi vaikuttaa vakavuutensa mukaan jopa toimintakykyyn ja elämänlaatuun.
Diagnostiikka ja tutkimukset
Neurologin vastaanotolla kartoitetaan oireiden taustaa ja tehdään kliininen tutkimus, jossa arvioidaan muun muassa tuntoherkkyyttä, lihasvoimaa, refleksejä ja liikkeiden hallintaa.
Tarvittaessa sinut voidaan ohjata jatkotutkimuksiin, kuten hermoratatutkimukseen, laboratoriotutkimuksiin, tai kuvantamistutkimukseen. Jatkotutkimukset auttavat kartoittamaan hermojen ja lihasten sähköistä toimintaa, tulehdusarvoja, verensokeria, B12-vitamiini- ja kilpirauhasarvoja. Kuvantamistutkimuksiin voidaan ohjata erityisesti epäiltäessä selkäytimen tai aivojen sairauksia.
Puutumisen hoito
Puutumisen hoito määräytyy aina taustasyyn mukaan. Lievissä ja tilapäisissä oireissa hoito voi koostua muun muassa riittävästä levosta ja työskentelyasentojen korjaamisesta. Jos kyseessä on pitkäkestoinen tai etenevä oire, hoito suunnitellaan yksilöllisemmin.
Hoitomuotoja voivat esimerkiksi olla:
- egonomian parantaminen ja työrasituksen vähentäminen
- fysioterapia lihasvoiman, liikkuvuuden ja hermoston toiminnan tukemiseksi
- lääkehoito, erityisesti hermokivun hoidossa
- tukilastat ja ortoosit, esimerkiksi rannetuet karpaalitunnelioireyhtymän hoitoon
- kirurgiset toimenpiteet, mikäli hermo on pitkäaikaisesti puristuksissa eikä muu hoito auta
- taustasairauden hoito, esimerkiksi diabeteksen tai vitamiinipuutosten hoitaminen
Milloin lääkäriin?
Neurologin vastaanotolle on syytä hakeutua, jos:
- puutuminen on äkillistä tai pahenee nopeasti
- oireeseen liittyy lihasten heikkoutta, kömpelyyttä tai tasapainovaikeuksia
- puutuminen on kroonista, jatkuvaa tai etenee ajan mittaan
- raajojen puutuminen on molemminpuolisia tai erityisen laaja-alaisia
- oire häiritsee merkittävästi arkea, unta tai työntekoa
- taustalla on jokin tunnettu sairaus, mutta oireet muuttuvat
Mikäli puutumisen yhteydessä ilmenee hämmennystä, virtsaamisvaikeuksia, tajunnanmenetystä, hengitysvaikeuksia, puheen tuottamisen vaikeuksia tai äkillistä ja merkittävää heikkoutta, on päivystyksellinen tilannearvio tarpeen.
Palvelu sisältyy näihin kategorioihin
Asiantuntijat
Neurologi
Alaraajaan säteilevä selkäkipu
Selkäkipu voi säteillä jalkoihin asti. Raajoihin säteilevän selkäkivun ensivaiheen tutkimuksiin ja hoitoon saa apua yleislääkäriltä, työterveyslääkäriltä ja fysioterapeutilta. Vaikeissa tilanteissa kannattaa hakeutua fysiatrian erikoislääkärin, ortopedian ja traumatologian erikoislääkärin tai neurokirurgin vastaanotolle.
Aivoverenkiertohäiriöiden hoito
Aivoverenkiertohäiriöitä ovat esim. aivoverisuonitukokset, aivoverenvuodot ja TIA-kohtaukset. Aivoverenkiertohäiriöt tulevat lähes aina täysin yllättäen. Aivoverenkiertohäiriö aiheuttaa aivojen toimintahäiriön, jonka tavallisia seurauksia ovat tajunnan menetys, halvaus ja tasapainohäiriöt. Aivoverenkiertohäiriön oireiden ilmetessä on soitettava viipymättä hätänumeroon.
Migreenin hoito
Migreeni on neurologinen sairaus, jolle on ominaista voimakas, jyskyttävä tai sykkivä päänsärky. Päänsärkyyn liittyy usein myös pahoinvointia, oksentelua sekä valo- ja ääniherkkyyttä. Jos migreenikohtauksia on useammin kuin kerran viikossa tai migreeni haittaa tavallista arkea, on hyvä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Lääkärin lisäksi ajan voi varata myös sairaanhoitajalle, joka ohjaa diagnosoidun migreenin kotihoidossa.
Vapinan hoito
Vapina on usein tavallinen fysiologinen oire. Vapinatyypin selvitys tehdään kliinisellä tutkimuksella lääkärin vastaanotolla. Hyvänlaatuista vapinaa voidaan hoitaa ja helpottaa lääkehoidolla. Vapinasairaus voi olla myös Parkinsonin tautia, jonka toteamiseksi tarvitaan neurologian erikoislääkärin arvio vastaanotolla sekä pään kuvaus.
Päänsäryn hoito
Suurin osa aikuisista kärsii jossain elämänvaiheessa päänsärystä. Tavallisimpia päänsärkysairauksia ovat migreeni ja jännityspäänsärky. Päänsärkyoireiden selvittely tapahtuu neurologin vastaanotolla, jossa kartoitetaan mahdolliset taustatekijät, tehdään huolellinen kliininen tutkimus sekä harkitaan diagnostisia lisätutkimuksia. Ajan voi varata myös sairaanhoitajalle, joka antaa tarvittaessa poissaolosuosituksen diagnosoidun migreenin vuoksi.
Suonenveto eli lihaskramppi
Suonenveto eli lihaskramppi on lihasten toiminnan häiriö, jonka syy liittyy lihassolun aineenvaihduntaan tai sen hermotukseen. Tavallisimmin oireen takana on poikkeavan raskas lihasrasitus tai elimistön nestetasapainon häiriöt, yleensä liian vähäinen nesteen määrä. Lihaskrampin takana saattaa myös olla suolatasapainon häiriö, lääkitys tai hermoston sairaus.