Etätyön menestyksekäs johtaminen edellyttää luottamusta
Etätyöt ovat viimeisen vuoden aikana tulleet tutuiksi yhä useammalle ja niiden odotetaan olevan pysyvä osa työtä myös poikkeustilanteen jälkeen. Esihenkilötyölle etätyön johtaminen poikkeustilanteessa asettaa haasteita: miten huolehtia etänä henkilöstön hyvinvoinnista ja työkyvystä ja minkälaisia rakenteita tehokas etätyö tai hybridityö vaatii?
Poikkeustilanteessa johtamiselta vaaditaan paljon tehokasta kommunikointia, poikkeustilanteen jäsentämistä, päätösten tekemistä, riskinottokykyä sekä organisaation ketteryyden ja resilienssin vahvistamista. Terveystalon johtava organisaatiopsykologi Outi Ikonen kertoo, että kyseisten operatiivisten toimien ohella yksi keskeinen ja tärkeä osa-alue, johon pitkittyneen poikkeustilanteen ja etätyön johtamisessa on kiinnitettävä huomiota, on luottamuksen ylläpitäminen ja vahvistaminen työyhteisössä.
– Tiedämme, että luottamuksen ja organisaation tulosten välillä on selvä yhteys, sillä luottamus on yhdistetty tutkimuksissa yksilötasolla muun muassa työntekijöiden tyytyväisyyteen, parempaan työsuoritukseen ja ponnisteluun työssä. Muutostilanteissa luottamus kuitenkin tuppaa rapautumaan, joten lähiesihenkilöten tulisikin nyt rakentaa luottamusta vahvistavia käytäntöjä, jotta organisaatiosta tulisi inhimillisesti tehokas.
Kuinka esihenkilöt voivat vahvistaa luottamusta?
Etätyön johtamisessa esihenkilön tulee onnistua luomaan työskentelylle toimivat rakenteet. Hyödyllistä on esimerkiksi pitää tiimikokouksia työn kehittämisen teemoilla, joissa kirkastetaan yhteiset tavoitteet ja sovitaan kuinka niitä seurataan.
– esihenkilöten on varmistettava, että jokainen tiimissä tietää mitä kunkin tulee tehdä. Työelämän ongelmat ovat usein monimutkaisia ja asiantuntijatyössä moni ratkoo epämääräisesti määriteltyjä ongelmia. Johtamisen ja esihenkilötyön pyrkimys on jatkuvasti luoda selkeyttä ja tarjota suuntaa, joka vahvistaa tiimiläisten psykologista turvallisuutta ja sitä kautta luottamusta, Ikonen kertoo.
Työyhteisön psykologiseen turvallisuuteen liittyy vahvasti myös suhtautuminen virheisiin ja epäonnistumisiin yhteisenä oppimisena. Ikosen mukaan esihenkilön esimerkki siitä, kuinka epäonnistumisista puhutaan, on keskeistä.
– Lähtökohtaisesti kukaan meistä ei halua epäonnistua työtehtävissään. Väistämättä kuitenkin kun luodaan uutta, testataan ja kokeillaan, tulee virheitä, jotka tulee nähdä porttina oppimiseen. Jos työyhteisössä koetaan, että virheistä syytetään, se jähmettää organisaation kehittymistä, innovointia ja myös keskinäistä luottamusta: jokainen suojaa selustaansa. Sitä vastoin, kun virheistä puhutaan yhdessä ja tuodaan esille erilaisia näkökulmia ja tulevaisuuden ratkaisuja, keskinäinen luottamus vahvistuu.
Erityisesti pitkittyneessä poikkeustilanteessa ihmiset ovat väsyneitä ja haavoittuvia. Myös vuorovaikutukselle ja erilaiselle kommunikoinnille on tarpeen luoda tehokkaita rakenteita. Toisiin tilanteisiin sopivat tiimipalaverit, mutta esihenkilöten tulisi organisoida myös säännölliset kahdenkeskiset tapaamiset, sillä kuulumisten kysyminen, esihenkilön oma aktiivisuus yhteydenottamisessa ja ratkaisujen etsiminen työssä jaksamisen kysymyksiin, vahvistavat keskinäistä luottamusta. Etätyössä myös palautetta, erityisesti myönteistä, on tarpeen antaa runsaasti. Kun lähitapaamisia kasvotusten on vähemmän, spontaanit palautteet hyvästä työsuorituksesta jäävät vähemmälle.
– Etätyön ja poikkeustilanteen johtamisessa aktiivinen, vastavuoroinen kommunikointi on ensiarvoisen tärkeää. esihenkilönä onkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että muistaa kiittää ja osoittaa arvostusta. Kommunikoinnissa kuuntelemisen merkitys myös korostuu: asettuminen keskustelutilanteeseen kiireettömästi, avoimien kysymysten esittäminen ja toisen ajatusten validointi, vahvistaa keskinäistä luottamusta, Ikonen summaa.
Jos esihenkilö kokee, että luottamussuhde työyhteisössä on vaurioitunut, tulisi aihe ottaa puheeksi asianosaisten kanssa. Työyhteisön luottamusta vahvistaa, kun vaikeistakin asioista voidaan puhua.
– esihenkilöllä on luottamuksen rakentamisessa ja palauttamisessa suurempi vastuu kuin työntekijällä. Samaan aikaan on tärkeää muistaa, että luottamus on vastavuoroista. esihenkilö ei yksin vahvistaa luottamusta, Ikonen sanoo.
Etäesihenkilötyöhön poikkeustilanteessa liittyy siis haasteita ja ratkaistavia kysymyksiä. Työskentely helpottuu, kun käytössä on tarvittavat tiedot ja välineet.
Jos olet kiinnostunut palveluistamme organisaatioille, kuten poikkeustilanteessa esihenkilötyötä tukeviin valmennuskokonaisuuksiin, ota meihin yhteyttä!
Lue myös:
Uusimmat artikkelit
Insuliiniresistenssi voi kehittyä huomaamatta – näin purat aineenvaihduntahäiriön
Jos kilot tahtovat kertyä keskivartaloon etkä harrasta liikuntaa, voit olla riskiryhmässä insuliiniresistenssille. Terveystalon ravitsemusterapeutti Ulla Tolonen kertoo, miten aineenvaihduntahäiriön voi jopa parantaa elämäntapamuutoksilla.
"Jos vähennän lihan syöntiä, mistä saan tarvitsemani proteiini?"
Ravitsemusterapeutti Tiia Vuorenmaa vastaa Ravitsemuksen uutiskirjeen lukijoiden lähettämiin kysymyksiin kasviproteiineista ruokavaliossa.
Syöksylaskija Elian Lehto: Mielen hyvinvointi on tässä lajissa kaikki kaikessa
Urheilussa fyysiset ominaisuudet eivät aina riitä viemään loppuun asti – huipulla erot suorituksissa syntyvät usein pään sisällä. Tämän tietää myös syöksylaskija Elian Lehto, 26.
Supermarsun kaverikirja: Karin Blomgren
Supermarsun kaverikirjassa esittäytyvät Lasten Terveystalon asiantuntijat. Tällä kertaa kaverikirjan kysymyksiin vastaa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Karin Blomgren, joka kertoo muun muassa parhaan vinkkinsä lääkärikäyntiä jännittävälle lapselle ja paljastaa oman supervoimansa.
”Onko harrastaminen tärkeää lapsen itseluottamuksen kehitykselle?”
Psykologi ja psykoterapeutti Anu Heikkilä vastaa Lasten Terveystalon uutiskirjeen lukijoiden lähettämiin kysymyksiin lapsen itseluottamuksesta ja minäkuvasta.
"Pitääkö lapsen syödä aina lautanen tyhjäksi?"
Syö edes lihat! Useimmat meistä muistavat lapsuudesta tutun maanittelun, ja päätyvät silti käymään samoja taisteluja omien lasten kanssa. Lastenpsykiatri ja perheterapeutti Minna Sarelahti toivoo armollisuutta perheiden ruokailuhetkiin ja kertoo, miten syömisestä voi tulla nautinnollisempi kokemus.