Kun kipu vei Camillalta toimintakyvyn, selkäleikkaus oli ainoa vaihtoehto – ”Nyt voin taas nostaa lapseni syliin”

Selkävaivat ovat monelle tuttuja. Lähes joka kolmas suomalainen aikuinen kärsii elämänsä aikana jonkinlaisista selän ongelmista.

Välilevynpullistuma eli välilevytyrä lannerangassa on yleisin selkävaivojen syy ja samalla yleisin syy selkäleikkaukseen työikäisillä. Se syntyy, kun nikamien välissä olevan iskunvaimentimen kuori pääsee kuivumaan ja välilevyn sisässä oleva pehmeä massa purkautuu paineella.

Lannerangan välilevytyrä voi aiheuttaa selkärangan alueen hermorakenteiden pinteen. Tästä seuraa pinnealueella tuntuvan kivun lisäksi iskiastyyppinen raajaan säteilevä hermokipu.

Oireina on usein myös puutumista tai voimanheikentymää, ja oireet pahentuvat, mikäli pinnettä ei saada helpottumaan itsestään. Tällöin selkäkirurgin arvio on aiheellinen.

“Sain itseni kiinni todella synkistä ajatuksista”

Liikuntaa rakastava tamperelainen Camilla Järventie, 31, eli puolitoista vuotta selkäkivun kanssa. Aluksi hän ajatteli, että toukokuussa 2024 viiltävänä alkanut kipu oli noidannuoli, ja yritti hoitaa vaivaa levolla ja liikunnan keventämisellä.

– Pahin kipu selässä helpotti ensin, mutta kun lisäsin taas liikkumista, selkäkivun rinnalle tuli juimiva kipu jalkaan. Ajattelin takareiden revähtäneen ja koetin venytellä ja lepuuttaa sitä, urheillessa kun tulee aina kaikenlaista, Järventie muistelee.

Aikaa kului, oli parempia päiviä ja huonompia päiviä. Jossain vaiheessa missään asennossa ei kuitenkaan ollut enää hyvä olla, eikä mikään helpottanut oloa. Lepo tuntui vain pahentavan tilannetta.

– Silloin aloin ajatella, ettei tämä ole normaalia.

Kipu vaikutti Järventien mukaan kaikkeen: työhön, opiskeluun ja arkeen pienen lapsen kanssa. Kivun kanssa jaksaminen oli tiukilla.

– Autoon istuminen oli tuskaa. Työ tavaratalon kassalla ja gradun tekeminen kotona olivat vaikeita, vaikka työtä pyrittiinkin keventämään. Yritin olla reipas, mutta välillä iltaisin sain itseni kiinni todella synkistä ajatuksista, kun istua ei enää voinut ollenkaan. Se ehkä kertoo, kuinka kovaa ja ahdistavaa kokoaikainen kipu oli, Järventie huokaa.

Kipua ei kannata sietää liian pitkään

Tammikuussa 2025 Järventie hakeutui työterveyteen. Sieltä saatujen hoito-ohjeiden, kipulääkityksen ja fysioterapian avulla oireet tuntuivat taas helpottavan, ja olo oli varovaisen toiveikas. Paranemisennuste oli hyvä, erikoislääkärin konsultaatiolla epäiltyä välilevytyrää päätettiin tässä vaiheessa olla leikkaamatta.

Muutaman kuukauden päästä tuli kuitenkin takapakkia ja vaiva paheni merkittävästi. Jalasta katosi tunto, eikä Järventie meinannut enää selviytyä arjestaan. Kun isä muistutti tytärtään aikanaan otetusta terveysvakuutuksesta, varasi Järventie vapun tienoilla ajan ortopedi Heidi Lehtokankaan vastaanotolle Rautatienkadun Terveystaloon.

Magneettikuvasta varmistui välilevytyrä – se, mitä oireiden syyksi oli jo epäiltykin.

Lehtokankaan mukaan oirekuvaus välilevytyrissä on usein hyvin Camillan tarinan kaltainen, paremmat ja huonommat ajat kulkevat aaltoillen. Tärkeintä on nähdä trendi, se, mihin suuntaan oireet kehittyvät pidemmän ajan kuluessa.

– Magneettikuvaus on tärkeä työkalu. Se on kuin kartta, joka vahvistaa oirediagnoosin ja kertoo, millä tavalla lannerangassa kulkeva hermojuuri on pinteessä. Päätös leikkauksesta tehdään kuitenkin aina oireiden ja toimintakyvyn perusteella. Jokaisen potilaan tilanne arvioidaan omana yksilöllisenä kokonaisuutenaan, kahta täysin identtistä tapausta ei ole, Lehtokangas sanoo.

Jalkoihin siirtyvä kipu on yleensä se syy, joka johtaa välilevytyrän leikkaamiseen. Kirurgin ammattitaito tulee Lehtokankaan mukaan esiin, kun päätetään kenet kannattaa leikata ja milloin leikkaus on järkevää tehdä.

– Leikkaus on suositeltava, kun mikään muu ei auta. Kuntoutusyritykset ennen leikkausta ovat kuitenkin todella tärkeitä, sillä hoito leikkauksen jälkeen on sitä samaa. Minä lupaan leikkauksella pinteen pois, potilaan pitää luvata kuntouttaa, Lehtokangas sanoo.

Ortopedi Heidi Lehtokangas pitää vastaanottoa ja leikkaa Tampereella Rautatienkadun Terveystalo Sairaalassa.

Pelko vaihtui luottamukseen

Matka keväästä kesään ja kesästä syksyyn oli kivun kanssa pitkä. Oireet pahenivat, Järventie puri hammasta ja teki harjoituksia. Kun hän lopulta ei enää kestänyt ja sanoi sen ääneen Lehtokankaalle, tämä otti asian tosissaan. Selkä kuvattiin uudestaan ja leikkauksesta tuli ajankohtainen.

– En tiedä, mitä olisin tehnyt, jos minut olisi tässäkin kohtaa lähetetty kotiin kipulääkereseptin ja saikkulapun kanssa, Järventie huokaa.

Edessä oleva selkäleikkaus jännitti ja pelotti Järventietä, mutta kirurgina toimineen Lehtokankaan selkeä ohjeistus ja lämmin tapa kohdata potilaansa poistivat pelon.

– Heidi selitti kaiken niin hyvin, että pelkoni hälvenivät hänen kanssaan keskustellessani. Leikkauspäivänä läsnä olevat ammattilaiset olivat lempeitä ja ihania. Tuli tunne, että saan apua ja minusta pidetään hyvää huolta, Järventie kertoo.

Hetki heräämössä leikkauksen jälkeen jäi Järventien mieleen ikuisiksi ajoiksi.

– Kun ensimmäisen kerran uskalsin yrittää liikuttaa jalkaa, ei kipua enää ollut. Itku tuli, olin niin helpottunut! Join elämäni parhaan kahvikupillisen, kun sellaisen käteeni lämpöpeiton alla sain, Järventie hymyilee.

Järventie koki Terveystalon sairaalan ammattilaisten tuen ja myötäelämisen tärkeäksi. Ne vahvistivat turvallisuuden tunnetta päiväkirurgisen operaation jälkeen.

– Sain minua hoitaneiden ihmisten nimet ja puhelinnumerot ja kehotuksen soittaa tai laittaa viestiä matalalla kynnyksellä. Siitä tuli nähty ja luottavainen olo. Julkisella puolella en ole kokenut vastaavaa, hän sanoo.

Toipuminen vaatii yhteistyötä

Lehtokangas muistuttaa, ettei leikkaus ole taikatemppu, vaikka joskus kirurgin työ saattaakin taikasauvan heilautukselta näyttää.

– Yleisin väärinkäsitys on, että selkäleikkaus poistaa kaikki kivut tai tekee ihmisestä uudestaan nuoren. Leikkaus vapauttaa hermon, mutta kuntoutus ja elintavat ratkaisevat lopputuloksen, hän painottaa.

Leikkausriskit konkretisoituvat Lehtokankaan mukaan harvoin, mutta jokaisessa leikkauksessa ne ovat olemassa. Siksi valmistautuminen on tärkeää.

– Tupakoinnin lopettaminen ja verensokerin hallinta ovat kriittisiä. Ne vaikuttavat sekä haavan paranemiseen että tulehduksista ja veritulpasta johtuvien komplikaatioiden riskiin, Lehtokangas kertoo.

Leikkauksen jälkeinen kuntoutus on Heidi Lehtokankaan mukaan ratkaisevassa roolissa. Potilaan oma aktiivisuus ja annettujen ohjeiden noudattaminen ovat yhtä tärkeitä kuin itse leikkaus.

– Leikkauksen osuus on 50 prosenttia, loppu 50 on ihmisestä itsestä kiinnI, Lehtokangas sanoo.

Järventie palasi arkeen syyskuussa 2025 tehdyn leikkauksen jälkeen pikkuhiljaa.

Kun kipu oli poissa, tilalle tuli valtava onni. Järventie kertoo oppineensa kunnioittamaan kehoaan ja sen rajoituksia, ja kuuntelemaan itseään paremmin. Iloa saa yllättävän pienistä asioista.

– Nyt voin taas nostaa lapseni syliin ja käydä kaupassa ilman pelkoa. Liikuntaan palaan maltilla, se olkoon minun mottoni, Järventie sanoo.

Myös hän muistuttaa, että kärsivällisyys on tärkeää.

– Aloitin liikkumisen ihan alusta, vähän kerrallaan. Kestin kipua hampaat irvessä niin pitkään, että huomaan edelleen autoon istuessani varovani selkää ja tekeväni joitain asioita kummallisesti aiempaa kipua varoen. En ole vielä täysin palannut vauhdikkaimpiin ryhmäliikuntatunteihin, mutta voin jo liikkua ja korvata rakastamillani tunneilla raisuimmat liikkeet vaihtoehtoisilla tavoilla, Järventie sanoo.

Mitä selkäkivun kanssa kamppailevan pitäisi tietää?

Selkäkipu ei Lehtokankaan mukaan tarkoita aina leikkausta, mutta pitkittyneitä oireita ei pidä sivuuttaa.

– Jos kipu jatkuu viikkoja, pahenee tai säteilee jalkaan, hakeudu lääkäriin. Ajoissa aloitettu hoito voi estää tilanteen vaikeutumisen, Lehtokangas summaa.

Järventie allekirjoittaa tämän.

– Luota lääkäriin ja kokeile ensin kaikki muut keinot. Jos kipu vie toimintakyvyn, älä pelkää leikkausta. Se voi muuttaa elämäsi, Järventie sanoo.

 Lue lisää Terveystalo Sairaalasta.