”Oletko varma”, kysyi kirurgi – Katrilta leikattiin molemmat polvet kerralla

Nivelrikko oli rajoittanut Katri Kurrosen, 61, elämää lähes kahden vuoden ajan. Oli selvää, että polvet piti leikkauttaa. Kysymys oli enää siitä, leikataanko polvet yksittäin vai samalla kerralla. Kun Kurronen kertoi päätöksestään leikkaavalle tekonivelkirurgille Rami Madanatille, tämä vielä varmisti, oliko hän aivan varma.

Kurronen oli täysin varma. 

– Päättelin, että jos polvet leikattaisiin vuorotellen, tähän menisi puolisen vuotta ja kipuihin vielä kauemmin. Jos polvet leikattaisiin kerralla, pääsisin huomattavasti lyhyemmällä toipumisella.

Jos polvet olisi leikattu erikseen, leikkausten väliin olisi pitänyt jättää kahdesta kolmeen kuukautta ja hoitojaksoja olisi ollut kaksi. Totta kai Kurrosta myös jännitti. Kävelisikö hän enää koskaan, jos jokin meneekin pieleen?

– Olin silti täysin valmis leikkaukseen. Kun vielä sain Madanatiin hyvän yhteyden, luotin, että olin hyvissä käsissä.

Kyynärsauvat olivat viimeinen niitti

Katri Kurrosen polvikivut alkoivat vähitellen. Ensin turposi vasen polvi, pian oikea. Sitten kipu yltyi. Kurronen teki kaikkensa, jotta vaiva ei pahenisi. Hän kävi ahkerasti jumpassa, kuntosalilla, pyöräilemässä ja kävelyllä. Liikunta auttoi vähäksi aikaa, samoin polvituet ja lääkärin antamat hyaluronaattiruiskeet.

– En ole mikään himourheilija. Huomasin kuitenkin, että liike on lääke.

Pahinta oli leposärky, joka iski etenkin yöllä. Kivun takia Kurronen ei saanut nukuttua. Jatkuva väsymys haittasi yksinyrittäjän työtä, eikä liikkumiseen enää riittänyt voimia. Seurauksena kipu paheni entisestään.

Lopulta ortopedi kehotti Kurrosta lepäämään, ja hän joutui käyttämään kyynärsauvoja.

– Silloin ajattelin, että nyt riittää. Olin lopen kyllästynyt liikkumattomuuteen ja unettomuuteen, Kurronen kertoo hakeutumisestaan tekonivelkirurgin arvioon.

Suora puhelinnumero lääkärille

Terveystalolla on kaikkiaan 17 sairaalaa eri puolilla Suomea, joista viidessä tehdään tekonivelleikkauksia. Kurronen leikattiin Helsingin Ruoholahdessa sijaitsevassa sairaalassa.

Yksityiselle hän meni, koska hänen vakuutuksensa kattoi koko hoidon lääkärinkäynneistä leikkaukseen ja fysioterapeutteihin. Terveystalo oli luonteva valinta, sillä Kurronen oli ollut Terveystalon tyytyväinen asiakas jo pitkään.

Kurronen pyysi päästä leikkaukseen kesäkuun alussa, koska kesä olisi hänelle parasta aikaa kuntoutumiseen. 

– Keväällä minulla oli paljon töitä, eikä polvien kuntouttaminen syksyn sateilla tai talven liukkailla tuntunut houkuttelevalta.

Polvien tekonivelleikkaus voidaan tehdä nukutuksessa tai paikallispuudutuksessa. Kurronen toivoi nukutusta, mikä oli myös anestesialääkärin suositus. Yöksi hän jäi sairaalaan.

– Yöllä kivut olivat kovat. Ihana yöhoitaja kuitenkin helpotti oloani tulemalla paikalle aina, kun soitin kelloa. Hän toi minulle kylmäkääreet ja vahvaa kipulääkettä, ja lopulta nukahdin.

Leikkauksen jälkeenkään Kurronen ei jäänyt yksin. Sairaanhoitaja soitti hänelle kotiin kaksi kertaa ja kysyi vointia. Lisäksi hän sai kirurgille ja anestesialääkärille suorat numerot, jotta voisi tarvittaessa olla heihin yhteydessä. Kun Kurroselle tuli kysyttävää, hän lähetti tekstiviestin.

– Yhteys toimi tosi hyvin. Lääkärit vastasivat aina tunnin sisällä.

Hyvä kunto helpottaa toipumista

Rami Madanat varoitti etukäteen leikkauksen jälkeisistä kivuista. Turvotus pakotti jalkoja, ja leikkaushaavat särkivät paljon.

– Onneksi olin etukäteen vuokrannut kotiin lääkärin suositteleman kylmäkompressiolaitteen, joka laskee turvotusta ja lievittää kipua. Ilman sitä en olisi pärjännyt.

Kävelemään ja vessaan Kurronen pääsi heti itse, aluksi tosin kyynärsauvojen ja rollaattorin avulla.

Hän oli varautunut olemaan toipilaana koko kesän, mutta oli kunnossa jo kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta. 

Tästä hän kiittää paitsi loistavaa hoitotiimiä myös hyvää peruskuntoaan ja tunnollisuuttaan. Kurronen teki säännöllisesti kaikki fysioterapeutin neuvomat kotiharjoitukset, ajoi kuntopyörällä ja vesijuoksi järvessä.

Heinäkuun lopun lopputarkastuksessa lääkäri antoi luvan nousta sähköpyörän selkään.

– Siitä elämäni alkoi! Tuntui uskomattomalta, että pääsin taas liikkumaan ja ajamaan pyörällä.

Yhdessä vai erikseen?

Kurronen ilahtui kuullessaan olleensa rohkea: Madanatin mukaan etenkin harva nainen on halukas leikkauttamaan molemmat polvet samalla kertaa. Yleensä toisessa polvista on myös enemmän nivelrikkoa, ja kivuliaampi polvi leikataan ensin.

Arviolta noin joka viidennellä potilaalla nivelrikko on molemminpuolinen ja molempien polvien tekonivelleikkaus voi olla perusteltu. Madanatin mukaan toimenpiteestä voivat hyötyä myös he, joilla on molemmissa polvissa nivelrikon lisäksi ojennusvajaus tai merkittävä virheasento.

Samanaikainen polvien tekonivelleikkaus voidaan tehdä, kun potilaalla katsotaan olevan voimavaroja kuntoutua toimenpiteestä. Esimerkiksi merkittäviä perussairauksia ei voi olla. Samanaikainen leikkaus soveltuu erityisen hyvin nuoremmille ja hyväkuntoisille ihmisille.

Iso osa yhden polven tekonivelleikkauksista tehdään Terveystalossa päiväkirurgisesti, jolloin kotiin pääsee jo leikkauspäivänä. Parin viime vuoden aikana näin on tehty myös useampia molempien polvien tekonivelleikkauksia.

Rohkeus palkittiin

Neljä kuukautta leikkauksen jälkeen Katri Kurronen voi hyvin. Portaat ja jyrkät alamäet ovat vielä vähän hankalia, mutta toisaalta hän on jo pystynyt patikoimaan Lapin luonnossa.

– Vasen polvi on huippuhyvä, oikeassa tuntuu vähän kipua. Eniten se tuntuu, jos en liiku.

Tekonivelleikkausta pohtiville Kurronen sanoo, että rohkeasti vaan. Hän kuitenkin kehottaa varmistamaan, että arkeen saa apua, ja huolehtimaan siitä, että on mahdollisimman hyvässä kunnossa sekä fyysisesti että psyykkisesti. Se nopeuttaa toipumista.

– Kotiharjoitteet kannattaa tehdä tunnollisesti, vaikka kuinka tekisi vaan mieli pötköttää. Nivelen pitää liikkua, koska liike ikään kuin voitelee sitä.

Kurronen ei kadu päätöstään.

– Kivut menivät kerralla huomattavasti nopeammin kuin jos minut olisi leikattu kaksi kertaa.