Lasten tuki- ja liikuntaelinsairaudet

Osgood-Schlatterin tauti on kasvuikäisten rasitusperäisistä polvivaivoista yleisin. Vaivassa kipu keskittyy polvilumpiojänteen alaosan kiinnityskohtaan, jossa esiintyy myös usein turvotusta. Osgood-Schlatterin taudin paranemisennuste on hyvä, mutta vaatii usein taukoa polven ojennusvoimaa edellyttävästä liikunnasta. 

Severin taudissa on kyse kantapään akillesjänteen kiinnityskohdan kivusta, joka pahenee päkiäponnistuksessa. Taudin alkaessa kipua tuntuu lähinnä urheilusuorituksen jälkeen, mutta jatkuvan rasituksen seurauksena kipua voi ilmetä myös urheilun aikana sekä levossa. Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen, eikä yleensä vaadi kuvantamistutkimuksia. Tärkeintä on erottaa tila harvinaisesta kantaluun uhkaavasta rasitusmurtumasta.

Kasvukivut ovat kansaomainen ilmaisu, jota ei käytetä lääketieteessä. Kyseessä ei siis ole diagnoosi. Kasvukivuiksi kutsutaan oireita, joille ei voida osoittaa selvää syytä. Tiedetään, että kivut eivät johdu kasvusta. Oireiden taustalla on kenties jonkinlainen toiminnallinen tai rasitusperäinen syy, mutta ei mitään osoitettavaa rakenteellista muutosta tai biologista reaktiota. Vastaavia vaarattomia tukielimistön epäspesifejä oireita esiintyy kaikenikäisillä. Tällaisia oireita voivat esimerkiksi olla alaraajoissa esiintyvät toistuvat kiputilat, joille ei löydy tunnistettavaa syytä. Useimmiten tämän tyyppisiä oireita esiintyy ennen murrosiän alkua.

Yliliikkuvat nivelet, eli hypermobiliteetti, tarkoittaa nivelten tavallista laajempia liikeratoja. Taustalla voi olla synnynnäinen nivelen rakenteellinen muoto tai sidekudoksen joustavuuteen liittyvät yksilölliset vaihtelut. Pelkät oireettomat laajat nivelten liikeradat eivät edellytä minkäänlaisia selvityksiä. Nuorilla sidekudos on tyypillisesti joustavaa, eikä laajasti liikkuvat nivelet yleensä aiheuta oireita. Hypermobiliteetti ei aiheuta kipua, mutta voi altistaa olkanivelen tai polvilumpion epävakaudelle tai toistuville sijoiltaanmenoille. Oireilevaa hypermobiliteettia hoidetaan harjoittelulla. Osa oireista voi rauhoittua kasvun myötä.

Scheuermannin taudissa rintarangan nikamien etuosat kasvu häiriintyy. Nikamat kasvat hieman kiilamaisiksi, jolloin rintaranka kaareutuu keskimääräistä jyrkemmin eteenpäin.  Scheuermannin tauti eli juveniili kyfoosi ilmenee tyypillisesti kasvuiän loppuvaiheessa. Lieväasteisena virheasento on yleensä oireeton, mutta voimakas kumaraselkäisyys voi altistaa selkäkivuille.

Lasten ja nuorten rasitusvammat ovat pääsääntöisesti kypsyvän luuston ongelmia. Rasitusmurtumissa luun kuormitus ylittää sen sietokyvyn. Normaalitilanteessa kuormituksen lisääntyminen johtaa luun rakenteen vahvistumiseen. Jos rasituksen määrä lisääntyy liian nopeasti, luuhun kehittyy kivulias reaktio eli rasitusosteopatia. Jos kuormitusta jatkaa kivusta huolimatta, voi luun hienorakenne vaurioitua ja kehittyä jopa rasitusmurtuma. Kasvuikäisten luustossa on erilaisia kasvutumakkeita, jotka ovat alttiita vastaavan tyyppiselle rasitusreaktiolle. Toisinaan kasvutumake saattaa jopa liikkua tai irrota paikaltaan vamman tai voimakkaan lihastyön seurauksena. Rasitusvammat paranevat pääasiassa kuormitusta muokkaamalla.

Lapsilla alaraajojen linjauksessa tapahtuu luonnollisia muutoksia kasvun myötä. Varhaislapsuudessa on tavallista, että alaraajoissa esiintyy länkisäärisyyttä (genu varum), jolloin polvet jäävät kauemmas toisistaan. Noin 3–5 vuoden iässä monet lapset käyvät läpi vaiheen, jossa esiintyy pihtipolvisuutta (genu valgum), eli polvet ovat lähellä toisiaan ja nilkat erillään. Nämä asentopoikkeamat ovat osa normaalia kasvun ja kehityksen kulkua eivätkä ole merkki sairaudesta. Useimmiten alaraajojen linjaus oikenee itsekseen kouluikään mennessä, eikä niistä tarvitse huolestua tai ryhtyä toimenpiteisiin, ellei poikkeama ole poikkeuksellisen voimakas tai aiheuta kipua tai toimintarajoitteita.

Skolioosi tarkoittaa selkärangan kiertymistä, joka voi erottua rangan sivusuuntaisena käyristymisenä. Valtaosin skolioosin syy jää epäselväksi ja useimmiten virheasennosta ei ole mitään haittaa. Taustalla voi olla harvinaisempia syitä, jotka havaitaan yleensä jo varhaislapsuudessa. Skolioosin virheasennon suuruus tulee tutkia huolella, koska erityisesti murrosiässä kasvupyrähdyksen aikana virheasento voi edetä. Skolioosin varhaisella tunnistamisella pyritään välttämään raskaat hoidot. Usein etenevä virheasento voidaan hoitaa tukiliivillä.

Lastenreuma, eli juveniili idiopaattinen artriitti on niveltulehdus, joka jaetaan eri alatyyppeihin. Näitä yhdistää pitkäkestoinen, vähintään kuusi viikkoa jatkuva nivelen tulehdus, joka ilmenee turvotuksena, liikerajoituksena ja usein myös kipuna. Lastenreuman ensimmäinen oire on tavallisesti nivelten aamujäykkyys, jonka vanhemmat saattavat havaita esimerkiksi lapsen ontumisena tai nivelen varomisena liikkeissä.

Lukuisat bakteeri- ja erityisesti virusinfektiot voivat aiheuttaa ohimeneviä nivelkipuja (artralgia), jotka häviävät, kun infektio paranee. Useimmiten tällöin ei ole kyse varsinaisesta niveltulehduksesta, vaan nivelkipu on osa yleisinfektion oireistoa. Joissain tapauksissa infektio voi kuitenkin laukaista elimistössä immunologisen reaktion, joka johtaa niveltulehdukseen ilman että itse taudinaiheuttaja on enää läsnä nivelessä. Tätä kutsutaan reaktiiviseksi artriitiksi, joka on immuunivälitteinen tila, ei suoran infektion aiheuttama. Reaktiivinen artriitti liittyy tyypillisesti tiettyihin bakteeri-infektioihin, kuten suolisto- tai virtsatieinfektioihin. Virusten aiheuttama niveltulehdus puolestaan voi johtua joko suoraan viruksen tunkeutumisesta nivelkudoksiin tai elimistön käynnistämästä tulehdusvasteesta virusta vastaan. Toisin kuin reaktiivisessa artriitissa, virusperäisessä artriitissa itse virus saattaa olla havaittavissa nivelessä infektion akuutissa vaiheessa. 

Yksi viruksen aiheuttama niveloireinen tauti on pogostantauti eli nivelrokko, jonka aiheuttaa Sindbis-virus. Tauti muistuttaa kliinisesti reaktiivista artriittia, mutta sen niveloireet johtuvat suoraan virusinfektiosta. Pogostantautia levittävät hyttyset loppukesäisin, erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Niveloireiden lisäksi potilailla voi esiintyä vartalolle sijoittuvaa ihottumaa, päänsärkyä, väsymystä, lihaskipuja ja lievää kuumetta.

Tuntemattomasta syystä ilmenevää lonkan nivelen ohimenevää tulehdustilaa kutsutaan transientiksi synoviitiksi eli ärtyneeksi lonkaksi. Tila on yleisin 3–10-vuotiailla pojilla ja on yksi tavallisimmista lonkkakivun syistä lapsilla. Vaiva johtuu lonkkaniveleen kertyvästä tulehdusnesteestä, joka aiheuttaa kipua, liikerajoitusta ja ontumista. Oireet alkavat usein äkillisesti ja voivat kestää muutamasta päivästä jopa pariin viikkoon. Transientti synoviitti paranee yleensä itsestään, mutta oireita lievitetään tarvittaessa tulehduskipulääkkeillä ja levolla.  Kyseessä on hyvänlaatuinen tila, joka ei yleensä vaadi jatkotutkimuksia, mikäli lapsen yleisvointi on hyvä, kuumetta ei ole, ja oireet helpottavat odotetusti muutamassa päivässä. Mikäli kipu pahenee, lapsella on kuumetta, yleisvointi heikkenee tai oireet jatkuvat poikkeuksellisen pitkään, on tärkeää poissulkea vakavammat syyt, kuten septinen artriitti, Perthesin tauti tai reumaattinen niveltulehdus. Näissä tapauksissa tarvitaan tarkempia tutkimuksia, kuten verikokeita, ultraääntä tai röntgenkuvausta. 

Hoitamaton borrelioosi eli Lymen tauti voi johtaa niveltulehdukseen, joka on yksi taudin myöhäisvaiheen ilmentymistä. Borrelioosin aiheuttama niveltulehdus kohdistuu tavallisimmin yhteen suureen niveleen, erityisesti polveen, mutta harvemmin myös muihin niveliin. Borrelioosi voi aiheuttaa tulehduksia myös iholla, keskushermostossa, silmissä tai sydämessä, mutta eri ilmenemismuodot eivät yleensä esiinny samanaikaisesti. Borrelioosiin liittyvä niveltulehdus on tärkeä tunnistaa ja hoitaa antibiooteilla, jotta oireet saadaan hallintaan ja vältetään pitkittynyt tulehdus tai niveloireiden kroonistuminen. Keskushermoston oireet eivät yleensä kehity suoraan niveltulehduksesta, vaan kuuluvat borrelioosin erilliseen varhaisvaiheen taudinkuvaan.