Uhmaikä on tärkeä kasvuvaihe: mikä avuksi arkeen uhmaikäisen kanssa?

Tahtoiässä lapsella on tarve kokeilla asioita itse ja ilmaista omaa, vanhemmasta erillistä tahtoaan esimerkiksi kieltäytymällä asioista.

− Tahtoikä on tärkeä kehitysvaihe, jossa lapsi harjoittelee omana kokonaisena itsenä olemista ja toimimista. Vanhemman roolina on kannustaa lasta, asettaa rajoja sekä sietää lapsen tunnekuohuja ja auttaa niiden säätelyssä, Terveystalon psykologi ja psykoterapeutti Tania Virintie kuvailee.

Tahtoikä on usein intensiivistä ja vaativaakin aikaa vanhemmuuden näkökulmasta. 

− Uhma näkyy voimakkaimmin läheisimmissä ihmissuhteissa. Lapsen tunnekuohut voivat hetkittäin herättää voimakkaita negatiivisia tunteita vanhemmassa. On hyvä etsiä itselle sopivia keinoja kuormituksen säätelyyn arjessa sekä rauhoittumiseen haastavissa tilanteissa. Omista perustarpeista, kuten riittävästä unesta, liikunnasta ja levosta huolehtiminen mahdollisuuksien mukaan auttaa vanhempaa säätelemään omia tunteita stressaavissa tilanteissa. Kun pinna tuntuu kiristyvän liikaa, voi esimerkiksi vetäytyä hetkeksi pois tai keskittyä rauhalliseen hengitykseen. 

Viisi neuvoa uhmaikäisen vanhemmalle

Virintie antaa viisi neuvoa tukemaan vanhempia, jotka pohtivat arkea tahtoikäisen kanssa. Samalla on tärkeä muistaa, että jokainen perhe on omanlaisensa eikä vanhemmuuteen ole yhtä oikeaa tapaa.

1. Kiukkua ei tarvitse estää tai sammuttaa

Virintie kertoo, että on tavallista, että uhmaikäinen saa raivokohtauksia ja ilmaisee kiukkuaan voimakkaasti. Pienen lapsen raivokohtaukset kuuluvat normaaliin kehitykseen, eivätkä kerro vanhemman epäonnistumisesta. 

− Lapsen tunteet ovat isoja ja kyky niiden säätelyyn vielä puuttuu. Myös temperamentti vaikuttaa: toiset lapset ovat luonnostaan tulisempia kuin toiset.

Kiukun purkauksia ei tarvitse yrittää estää tai välittömästi sammuttaa. 

− Tunteet menevät parhaiten ohi, kun antaa niiden tulla. Aikuinen voi odottaa rauhassa kiukun laantumista, auttaa itseään säilyttämään riittävän rauhallisuuden ja varmistaa, ettei mitään mene rikki tai lapsi pääse satuttamaan itseään tai muita. Välillä raivoavan uhmaikäisen joutuu nappaamaan syliin.

2. Rajaa rohkeasti

Rajaaminen tarkoittaa väistämättä pettymysten tuottamista lapselle. Rajoista ei pidä luopua kiukunpurkausten vuoksi, sillä rajaaminen luo lapselle turvaa. 

− Pienen lapsen kanssa ei tarvitse neuvotella arjen raameista, vaan aikuinen päättää mitä saa tehdä ja mitä ei, milloin mennään nukkumaan, syödään tai ulkoillaan. Tahtoikäisen kanssa tämä voi tarkoittaa välillä hikipisaroita, kuten pukeminen silloin, kun lapsi ei haluaisi lähteä. Samalla voi kuitenkin osoittaa ymmärrystä lapsen pettymystä kohtaan.

Pienemmissä asioissa lapsen mielipidettä on tärkeää kuulla. 

−  Näin lapsi saa kokemuksen siitä, että voi vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja itsetuntemus kehittyy. Esimerkiksi millaisia asioita hän tykkää tehdä, mitä hän haluaisi leikkiä tai millaiset asiat ovat hänelle erityisen epämieluisia. Tahtoikäisen heräävää persoonaa on usein ilahduttavaa seurata!

3. Kannusta ja kehu

Tahtoiässä lapsi testaa omia taitojaan ja kokemus itsestä kehittyy paljon. 

− Autonomiaa ja itseluottamuksen kehittymistä tukee, kun aikuinen kannustaa lasta tämän yrityksissä tehdä asioita itsenäisesti. Samoin se, kun liittyy lapsen iloon onnistumisen hetkinä tai auttaa silloin, kun jokin on vielä liian vaikeaa. Epäonnistumisen hetkinä lämmin ja kannustava suhtautuminen lapseen on erityisen tärkeää. 

4. Jo pienen kanssa voi ja kannattaa jutella tunteista

Tunteiden tunnistaminen yhdessä on tärkeä ensiaskel tunnesäätelyn kehittymiseen.

− Aikuinen auttaa lasta tunnistamaan tunteita tarjoamalla ehdotuksia lapsen kokemukselle arjen eri tilanteissa. Kun lapsi alkaa esimerkiksi temppuilla pikkusisaruksen imetyksen aikana, voi aikuinen sanottaa, että tuntuukohan sinusta pahalta, kun sisar saa olla sylissä. Näin lapsi saa hiljalleen sanoja omille tunteilleen ja voi ilmaista niitä käytöksen sijaan kertomalla. 

Aikuinen mallintaa tunteiden ilmaisua ja säätelyä myös omalla esimerkillään. 

− Lapselle luo turvaa, kun aikuisen sanallinen ilmaisu on yhdenmukaista tämän olemuksen kanssa. Lapsi oppii myös tunnesäätelyä havainnoimalla, kuinka aikuinen toimii esimerkiksi kiukustuessaan tai ollessaan pahalla mielellä. Kun aikuinen tyynnyttää itseään hengittelemällä rauhallisesti tai hakeutuu puolison halaukseen ollessaan surullinen, saa lapsi tärkeän mallin siitä, mikä vaikeina hetkinä voi helpottaa oloa. 

5. Perusasioihin keskittyminen arjessa riittää

Arjessa toistuvat rutiinit ja päivänkulun ennakoitavuus auttavat niin lasta kuin vanhempaa tahtoiän tiimellyksessä.   

− Riittävä uni ja ruoka, päivää rytmittävät rutiinit kuten ulkoilut ja leikkihetket sekä läheisyys luovat perustan pienen lapsen hyvinvoinnille. Sekin voi auttaa, kun muistaa, että tunnekuohujen takana on useimmiten aivan tavallisia tarpeita: nälkää, väsymystä tai sylin tarvetta.

Tahtoikäisen kanssa myös ruudun käyttöä on hyvä harkita. 

− Liiallinen ruudun käyttö usein voimistaa haastavaa käytöstä pienen lapsen aivojen ollessa vielä hyvin herkät digimaailman ärsyketulvalle, Virintie päättää. 

Tutustu lapsiperheiden mielen palveluihin