Saako lapsen herättää kesken päiväunien?

Minulla on vähän alle 3-vuotias lapsi. Päiväunille nukuttaminen on hankalaa, mutta kun nukahtaa, niin nukkuisi kaksi tuntia. Tämän jälkeen menee vielä normaalit yöunet. Onko valmis jättämään päiväunia väliin, kun nukkuu kuitenkin kunnolla, eikä yöuniin ole vaikutusta?

Eri ikäisten lasten unen tarve on erilainen, ja yksilölliset erot voivat olla suuria. On tärkeää, että jokainen lapsi saa nukkua riittävästi ja juuri omaa unen tarvettaan vastaavasti.  

Päiväunien riittävä nukkuminen on lapsille tärkeää hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta. Päiväunet jäävät pois keskivertoisesti unta tarvitsevalla lapsella 3–4 vuoden iässä. Vähän unta tarvitsevat jättävät ne pois jopa tuota aikaisemmin ja paljon unta tarvitsevat voivat nukkua päiväunia pidempään ilman, että sillä on vaikutusta illan nukahtamiseen tai läpi yön unipaineeseen. Kuten mainitsit, päiväunet eivät vielä ole vaikuttaneet yöuniin, joten lapsi tuntuu vielä tarvitsevan niitä.  Päiväunien väheneminen ja poisjääminen on yleensä asteittainen prosessi. Siirtymävaiheessa päiväunille nukahtaminen voi kyllä vaikeutua, ne muuttuvat kestoltaan epäsäännöllisiksi tai niitä nukutaan vaihtelevasti esimerkiksi vain päiväkodissa. Lapsella unen tarve laskee iän myötä ja päiväunet jäävät pois, kun lapsi nukkuu omaan unitarpeeseensa nähden yöaikaan riittävästi. Päiväunien poisjäätyä iltanukahtaminen usein hieman aikaistuu ja näin osa päiväunesta siirtyy yöunissa nukuttavaksi.

Varhaiskasvatuksen työntekijänä kiinnostaa, että aiheutuuko lapsen kasvulle tai kehitykselle jotakin haittaa, jos hänet herätetään päivittäin kesken päiväunien? Lasten unta rajataan vanhempien toiveesta 20–60 minuuttiin ja lasten ikä on 2–4 vuotta. Lapsi herää aivan täydestä unesta ja osalla vie todella kauan, että suoriutuu lähtemään leikkimään, kun on niin väsynyt.

Lapsen unirytmiin ja unimäärään vaikuttaa lapsen iän lisäksi yksilöllinen unen tarve. Suotuisan kasvun ja kehityksen kannalta on tärkeää arvioida, saako lapsi koko vuorokauden aikana omaan unitarpeeseensa nähden riittävästi ja riittävän laadukasta unta. Samanikäinen lapsi voi olla vähän, keskivertoisesti tai paljon unta tarvitseva, ja siksi tuossa iässä yksilölliset erot voivat näkyä myös päiväunissa. Lapsi ei pysty nukkumaan enempää kuin mikä hänen unitarpeensa on. Jos lapsi nukkuu päivällä ilman todellista unen tarvetta, on mahdollista, että se vaikeuttaa iltanukahtamista tai vähentää yön unipainetta. Päiväunet jäävät pois keskivertoisesti unta tarvitsevalla lapsella 3–4 vuoden iässä, ja vähän unta tarvitsevat lapset jättävät ne pois jopa aiemmin, kun paljon unta tarvitsevat voivat nukkua päiväunia pidempään ilman, että sillä on vaikutusta yöuniin. Jos päiväunia on tarvetta lyhentää ja lasta joudutaan herättelemään, heräämiskeskusta ja uni-valve-siirtymää aktivoivat pystyasento, äänet ja valot. 

On hyvä muistaa, että kaikki illan nukahtamiseen liittyvät vaikeudet eivät johdu nukutuista päiväunista. Jos lapsi nukkuu jatkuvasti kokonaisuutena tarpeeseensa nähden liian vähän eli lapsella on jatkuva univaje, se voi näkyä iltaisin muun muassa ylivireyspulmana iltatoimissa, nukkumaan asettumisessa ja nukahtamisessa. Jatkuvassa univajeessa myös yöunen laatu voi heikentyä altistaen muun muassa yöllisille kauhukohtauksille tai yöheräämisille. Joskus lapsi yrittää kompensoida päiväunilla huonosti nukuttua tai liian lyhyttä yöunta, ja näin voi syntyä vaikeutta ylläpitävä kierre. Lasten univaikeuksien hoidon ennuste on hyvä ja tarvittaessa vanhempien kannattaa hakea niihin apua matalalla kynnyksellä.

Jos lapsi herää säännöllisesti yöunilta klo 03:00 (joskus klo 05:00 aikoihin), niin onko lapsi nukkunut liikaa päiväunia vai onko tämä vain joku ohi menevä vaihe? Lapsi on kahdeksan kuukauden ikäinen ja nukkuu kolmet päiväunet. Ensimmäiset klo 09–10 väliin, toiset klo 11–13 väliin ja viimeiset päiväunet klo 15–18 väliin. Unien pituus vaihtelee puolesta tunnista puoleentoista tuntiin.

Oikean unirytmin löytäminen on kehityksellinen prosessi, joka vaatii aikaa ja on yksilöllistä. Kysymyksestä ei käy ilmi, moneltako lapsi iltaisin nukahtaa ja onko kyseessä mahdollisesti aikaistunut rytmi. Aikaistuneessa rytmissä lapsi nukahtaa yöunille jo alkuillasta, jolloin uni kevenee ja unipaine laskee jo klo 3–5 kohti. Päiväunimäärä kuulostaa ikätasoon hyvältä. Jos kyseessä on aikaistunut unirytmi, voisi viimeisiä päiväunia jopa pidentää tai muutoin yrittää asteittain jatkaa illan hereillä oloa ja myöhäistää näin vuorokausirytmiä asteittain kohti toivottua. Lapsilla vuorokausirytmin siirrot ja unimäärän lisäykset on hyvä tehdä pienin askelin, jotta lapsi saa tottua muutokseen siirtojen välillä ja samalla vanhempana voi arvioida, mennäänkö kohti toivottua. Jos kyseessä ei ole aikaistunut rytmi, yöllä on hyvä sosiaalisin vihjein tukea yöajan olemista ja nukkumaan pyrkimistä.  

Onko hyvä antaa 3–4-vuotiaan nukkua lyhyet (30–40 min) päiväunet päiväkodissa, jos se tarkoittaa, että lapsi nukahtaa illalla vasta klo 21:30 aikaan, koska ei vain ole väsynyt? Pitäisikö mieluummin painottaa yöunien tärkeyttä?

Unimäärää ja unirytmiä on hyvä tarkastella aina kokonaisuutena. Lapsen unentarpeessa näkyvät yksilölliset erot: lapsi voivat olla vähän, keskivertoisesti tai paljon unta tarvitseva. 3-vuotiaan lapsen keskivertoinen unentarve on 12,5 h/vrk ja 4-vuotiaan 12 h/vrk. Vähän unta tarvitseva 3-vuotias voi pärjätä 10 h/vrk unimäärällä ja paljon unta tarvitsevat voivat nukkua 14,5 h/vrk (vastaavasti 4-vuotias 14 h/vrk). Lapsi nukkuu omaan tarpeeseensa nähden riittävästi silloin kun päivävointi on hyvä.

Jos lapsen uniaika on esimerkiksi klo 21.30–7 ja hän nukkuu lisäksi 30 minuutin päiväunet, unimääräksi tulee 10 h/vrk. Päivävointi kertoo, onko lapsi luonnostaan vähäuninen vai univelassa.  Päiväaikaiset univajeen oireet voivat väsymyksen lisäksi olla esimerkiksi kiukkuisuus ja ylivireys. Unentarve voi lapsella myös vaihdella esimerkiksi sairaana tai kasvupyrähdyksen aikaan, jolloin lapsi voi tarvita unta enemmän.

Päiväunet jäävät keskivertoisesti unta tarvitsevilla pois 3–4 ikävuoden aikana, jolloin lapselle tulee kyky nukkua yhdessä unijaksossa tarvittava unimäärä eli usein iltauni aikaistuu. Jos kyseessä olisi vähäuninen lapsi, yöunien ja päiväunen suhdetta on hyvä muuttaa asteittain siihen suuntaan, että yöuni aikaistuisi ja päiväuni jäisi lyhennyksen kautta asteittain pois. Yöunen aikaistus tehdään asteittain iltatoimia ja vuoteeseen menoa aikaistamalla 4–7 päivän välein 10 minuuttia kerrallaan. Siirtojen välillä annetaan lapsen tottua muutokseen (univelassa myös unimäärän lisäys tehdään samalla tavoin asteittain). Muutoksia tehdessä arvioidaan unen määrän sopivuutta tarkkailemalla muun muassa sitä, ettei aamuherääminen vastaavasti aikaistu tai unilatenssi eli vuoteessa unen odottamisen aika venyisi, jolloin nukkumaan menosta voi tulla hankalaa. Unilatenssi on lapsella keskivertoisesti 10–20 minuuttia ja vain ajoittain voi olla yli 30 minuuttia.

Melatoniini on pimeähormoni, joka auttaa iltaisin nukahtamaan sekä säätelee vuorokausirytmiä. Lapsen omaa melatoniinituotantoa voidaan tukea hämärtämällä kodin valoja tuntia ennen nukahtamista. Tämä kannattaa huomioida myös kylpyhuone- ja keittiötiloissa, joissa iltatoimia tehdään. Melatoniinivaste on paras, kun olosuhteet ovat melatoniinille suotuisat. Tämä tarkoittaa säännöllistä nukkumaanmenoaikaa ja rauhallista ja hämärää tilaa, eli myös säännölliset rauhoittavat iltarutiinit ovat tärkeitä ja toimivat melatoniinin tukena. Melatoniinin sammuttamiseksi ja vuorokausirytmin tahdittamiseksi puolestaan aamuheräämisen jälkeen runsas aamu- ja päivävalo on tärkeää. Jos lapsi on tottunut iltaisin valoon ja aamuisin hämärään, myös tähän muutokseen voidaan lasta totuttaa asteittain valoja säätämällä toivottuun suuntaan.