"Onko siitepölyallergian siedätyshoito turvallista lapselle?"

Lapsellani on todettu pähkinäallergia prick-testillä ja verikokeella, ja hänellä on riski saada anafylaksia myös kuumennetuista pähkinöistä. Maapähkinä on pahin. Kannattaako kokeilla pieniä määriä vai onko turvallisempaa välttää pähkinöitä kokonaan

Pähkinäallergiaa voidaan tutkia verikokeena tehtävillä niin sanotuilla komponenttitutkimuksilla. Niiden avulla voidaan arvioida mahdollisen vaikean reaktion riskiä ja erottaa se tilanteesta, jossa herkistyminen johtuu esimerkiksi koivun siitepölyn aiheuttamasta ristiherkistymisestä. Mikäli lapsesi on testin perusteella varastoproteiiniherkistynyt, pähkinöitä ei kannata kokeilla omatoimisesti.

Tällaisessa tilanteessa on usein järkevää varata aika lastenallergologin vastaanotolle ja käydä tilanne kokonaisuudessaan läpi. On mahdollista, että joitakin pähkinöitä voidaan käyttää turvallisesti kotona. Toisaalta vasta-ainetasojen perusteella voidaan arvioida, kannattaako pähkinöitä kokeilla valvotusti eli tehdä ruoka-altistus terveydenhuollossa.

On hyvä muistaa, että kaikki varastoproteiiniherkistyneet eivät välttämättä ole kliinisesti allergisia. Noin 10–15 % pähkinäallergioista voi ajan myötä väistyä. Tilanteen mukaan voidaan harkita vasta-ainetasojen seurantaa. Maapähkinäallergiaan on lisäksi tarjolla siedätyshoito 6 vuoden iästä alkaen. Se voi olla hyvä vaihtoehto etenkin silloin, jos allergia kohdistuu vain maapähkinään. Hoitoa toteutetaan yliopistosairaaloissa.

Onko siitepölyallergian siedätyshoito turvallista lapselle? Milloin olisi oikea aika hakeutua hoitoon? Keväällä oireet ovat usein todella vaikeita.

Siitepölyallergian siedätyshoito on turvallinen ja tehokas hoitomuoto lapsille 5 vuoden iästä alkaen. Ennen hoidon aloitusta on tärkeää varmistaa, ettei lapsella ole hoitamatonta astmaa. Tarvittaessa astma hoidetaan ensin hyvään tasapainoon. Ennen siedätyshoidon aloitusta tuleekin tehdä keuhkojen toimintakoe.

Pistossiedätyshoidossa harvinaisena sivuvaikutuksena voi olla allerginen shokki, minkä vuoksi hoitoon liittyvien ohjeiden noudattaminen on erittäin tärkeää. Siedätyshoidosta on kaksi vaihtoehtoa:

• Pistossiedätyshoito, joka toteutetaan aluksi viikoittain ja ylläpitovaiheessa noin 6 viikon välein yhteensä 3 vuoden ajan.
• Kielenalustablettihoito, joka otetaan päivittäin 3 vuoden ajan. Ensimmäinen tabletti otetaan valvotusti terveydenhuollon yksikössä ja kaikki muut kotona.

Siedätyshoito voidaan aloittaa 5 vuoden iästä alkaen, jos lapsella on siitepölykaudella oireita allergialääkityksestä huolimatta. Allergiatesteissä tulee luonnollisesti näkyä herkistyminen kyseiselle siitepölylle (esimerkiksi koivu tai heinä). Koivusiedätyshoidolla saadaan usein apua myös muiden lehtipuiden aiheuttamiin oireisiin. Sopiva hetki edetä asian kanssa on heti siitepölykauden jälkeen, jos oireita on esiintynyt lääkityksestä (antihistamiini, nenäsuihke, silmätipat) huolimatta. Oireita voivat olla silmä-, nenä- tai hengitystieoireet.

Lapseni on saanut reaktion antibiootista. Onko kyseessä oikeasti allergia vai vain lääkkeen sivuvaikutus? Miten allergia voidaan varmistaa? Ovatko tietyt antibiootit, kuten penisilliini, herkempiä aiheuttamaan allergisia reaktioita?

Useimmiten antibioottiin liittyvät reaktiot eivät ole allergisia. Ne voivat liittyä esimerkiksi virustautiin, johon antibiootti on määrätty, ja näkyä ihoreaktiona. Antibiootit vaikuttavat myös suoliston normaaliin mikrobiomiin, minkä vuoksi ripuli on varsin yleinen haittavaikutus eikä tämä johdu allergiasta.

Joissakin vaikeissa ihoreaktioissa antibioottiallergiadiagnoosi voidaan tehdä oirekuvan perusteella. Tyypillisesti allergiaepäilyn taustalla ovat kuitenkin lievemmät, usein laaja-alaiset ihoreaktiot, kuten rokkomaisesti leviävä ihottuma (eksanteema) tai nokkosrokko. Tyypillisesti allergiaepäilyn taustalla ovat lievät ja usein laaja-alaiset ihoreaktiot, kuten rokkomaisesti leviävä ihottuma (eksanteema) tai nokkosrokko. Tällöin voidaan tehdä allergiatesti (verikoe tai ihopistokoe), joka ei kuitenkaan vielä poissulje allergian mahdollisuutta. Usein kyse ei ole IgE-välitteisestä allergiasta, joka näkyisi testeissä.

Tämän jälkeen voidaan tehdä antibioottialtistus. Oirekuvasta riippuen annetaan joko kerralla yksi suurempi annos epäiltyä antibioottia tai ensin hyvin pieni määrä antibioottia ja esimerkiksi tunnin kuluttua suurempi annos. Jos altistuksessa ei ilmene reaktiota, antibiootti voidaan vapauttaa takaisin käyttöön. Suurin osa antibioottialtistuksista on negatiivisia, eli kyseessä ei useimmiten ole ollut allerginen reaktio. Penisilliiniryhmän antibiootteihin raportoidaan eniten allergiaepäilyä, mutta tämä johtuu siitä, että niitä käytetään eniten. Eli ne eivät todellisuudessa aiheuta muita antibiootteja useammin allergisia reaktioita.

Mitkä ovat varhaisimmat merkit astmasta lapsilla, ja miten ne eroavat tavallisesta yskästä tai flunssasta?

Astman oireet vaihtelevat eri ikäisillä lapsilla. Pienillä lapsilla hengitys usein vaikeutuu infektioiden yhteydessä. Tämä on kuitenkin varsin yleinen ilmiö ja esiintyy noin 25 prosentilla alle 3-vuotiaista. Jos päivystyshoitoa vaativia hengitysvaikeusepisodeja tulee useampia, virusastman mahdollisuus on olemassa.

Alle 3-vuotiaalla lapsella astmatutkimuksia harkitaan yleensä, jos lapsella ilmaantuu vuoden aikana kolme uloshengitykseen painottuvaa hengitysvaikeusjaksoa ja lisäksi astmaan liittyviä riskitekijöitä, kuten atooppinen ihottuma, allergioita tai vanhemman astma.

Myöhemmässä vaiheessa on tyypillistä, että yskä provosoituu esimerkiksi rasituksessa, pakkasessa tai yöllä ja aamuisin. Allergisella lapsella oireita esiintyy tyypillisesti allergiakontaktin yhteydessä, kuten siitepölykaudella tai eläinkontaktissa. Astmaa sairastavilla lapsilla yskä jää päälle pitkäksi aikaa infektion alkamisenkin jälkeen (yli 6 viikkoa) ja on usein pitkittyessään kuivempaa kuin perinteinen flunssaan liittyvä limainen yskä.

Alle 3-vuotiailla astman diagnoosi perustuu oireisiin. Keuhkojen toimintakokeet onnistuvat yleensä 3 vuoden iästä alkaen impulssioskillometriatutkimuksella, jossa lapsi hengittää normaalisti tutkimuslaitteeseen suukappaleen kautta. Aikuisilla käytettävää spirometriapuhallusta käytetään lapsilla tavallisesti kouluiästä alkaen.