Pitääkö lapsen syödä aina lautanen tyhjäksi?

Ihanteellisessa tilanteessa ruokaa otetaan vain sen verran, että lautasen tyhjentäminen käy vaivatta. Käytännön arjessa tilanne on kuitenkin usein toinen. Lapsen ruokavalio voi kutistua niin suppeaksi, että vain muutama ruoka-aine maistuu, ja nekin huonosti. Silloin syömisestä tulee turhauttavaa viivytystaistelua, jota joudutaan käymään perheessä joka päivä.

– Tiedän, että se on todella raskasta. Vanhempien selkäytimessä on vielä perusasetuksena vaatimus, että heidän tehtävänään on saada lapsi pysymään hengissä. Ei ihme, että syöminen aiheuttaa stressiä, lastenpsykiatri ja perheterapeutti Minna Sarelahti sanoo.

Sarelahti muistuttaa, että ruokailuun liittyy vahvoja arvoja ja asenteita, jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle.

– Sotien jälkeen oli kaikesta pulaa ja ruokaa oli niukasti saatavilla. Lautaset oli syötävä tyhjiksi, sillä oli synti ja häpeä heittää kallisarvoista ruokaa pois.

Nykyään elämme yltäkylläisyyden maailmassa: ruokakauppojen hyllyt pursuavat tuotevalikoimista. Mutta vaikka aika on erilainen, vanhat perinteet ovat seuranneet mukana. Perheissä tämä voi näkyä siinä, miten isovanhemmat suhtautuvat lastenlasten syömiseen.

– Ruokaan liittyy meillä aika ankaria ja ehdottomiakin ajatuksia. Siitä voi tulla myös eräänlainen vallan väline lasten ja vanhempien välille, ja kumpikin osapuoli voi tuntea keinottomuutta vaikean tilanteen edessä.

Lisää joustoa ruokahetkiin

Sarelahti kehottaakin perheitä rakentamaan rennompaa ruokasuhdetta yhdessä keskustellen ja uusia tapoja luoden.

– Lapsen kanssa on hyvä jutella erilaisista ruokailutavoista ja kertoa, millaisia ruokia silloin syötiin, kun isovanhemmat tai äiti ja isä olivat pieniä.

Erikoissairaanhoidon pienten lasten syömishäiriöyksikössä työskennellessään Sarelahti huomasi, että vaikeitakin tilanteita on mahdollisuus muuttaa, kun keinoissa on enemmän sallivuutta.

– Kokeilimme lasten kanssa esimerkiksi aisti- ja maistiryhmää, jossa tutustuimme ruokaan leikin kautta. Lapset saivat muussata ja sekoitella erilaisia ruoka-aineita käsin tai lusikalla. Leikkiin kuului, että he saivat haistaa ja halutessaan maistaa ruokia. Näin ruokahetkestä jäi positiivinen kokemus.

Sarelahti on huomannut, että lasten suppea ruokavalio aiheuttaa vanhemmille huonommuuden tunnetta.

– Monia hävettää tunnustaa, että lasta eivät kiinnosta purjot ja parsat ollenkaan, vaan hän söisi mieluiten vain ranskanperunoita. Terveellinen ruokavalio on tietysti jokaisen tavoitteena, mutta toivoisin joustavuutta tähänkin. Ei se ole aina niin vakavaa, vaikka kasvikset välillä lautaselta puuttuvatkin.

Aina ruoka ei maistu, eikä se haittaa

Jokainen ihminen on myös ruokailijana yksilö. Meillä on erilaisia mieltymyksiä makujen, tuoksujen ja ruoan koostumuksen suhteen. Aistiyliherkkä lapsi voi vältellä joitakin ruoka-aineita vain siksi, että ne tuntuvat suussa epämiellyttäviltä.

– Jos tällaista lasta pakottaa syömään ruokaa väkisin, voi olla, että hän karttaa sitä loppuelämänsä. Syömään pakottaminen voi ajaa lapsen myös siihen, ettei hän osaa enää erottaa nälän tai kylläisyyden tunnetta, Sarelahti sanoo.

Myönteisiä ruokakokemuksia voi vahvistaa ottamalla lapsen mukaan ruokalistan suunnitteluun ja kauppareissuille. Kun lapsella on mahdollisuus vaikuttaa päivän ateriaan, ja osallistua vielä sen kokkaamiseen yhdessä vanhempien kanssa, ruokakin maistuu todennäköisesti paremmalta.

– Sekin on normaalia, että välillä lasten ruokahalu vaihtelee. Haastavina viikkoina voi hyvin syödä niitä tuttuja ”turvaruokia”, vaikka se olisikin vähän yksipuolista.

Mikäli syömisongelmat jatkuvat pidempään tai lapsi ei kasva normaalisti, kannattaa hakeutua matalalla kynnyksellä neuvolaan tai kouluterveydenhoitajan luokse.

– Kenenkään ei tarvitse jäädä näiden ongelmien kanssa yksin, apua on kyllä saatavilla, Sarelahti muistuttaa.