Miten saada lapsi syömään monipuolisemmin?

Lapseni on 12-vuotias ja edelleen tosi huono syömään, ja lisävitamiineja otetaan purkista. Millä ihmeen keinolla saisimme monipuolista syömistä lisättyä? On olemassa vain muutama ruoka, joka kelpaa ja tämän seurauksena kova sanallinen "vääntäminen" usein. 

Kiitos kysymyksestäsi. Koska en tiedä tapauksen taustoista tarkemmin, voin kommentoida tilannetta vain yleisellä tasolla. On totta, että toiset lapset ovat haluttomampia maistamaan tai kokeilemaan uusia ruokia. Jos uusien ruokien syöminen on hyvin vastahakoista, voivat ruokailutilanteet ymmärrettävästi olla hyvin stressaavia sekä vanhemmille että lapsille. Ne voivat herättää paljon voimakkaitakin tunteita, kuten pettymystä ja pelkoa puolin ja toisin. 

Jos ruokavalioon kuuluu kuitenkin jokaisesta ruokaryhmästä joitain ruokia, on täysipainoisten aterioiden koostaminen mahdollista. Ruokavalioon olisi tärkeää kuulua jotain 

• viljapitoista
• proteiinipitoista eli maito, liha, kala tai kasviproteiininlähde
• värikästä eli kasvista, marjaa tai hedelmää
• rasvan lähdettä sisältävää ruokaa. 

Usein hyvä periaate onkin tarjota aterioita niiden ruokien puitteissa, joita lapsi syö, eli tarjota aina lapselle jotain “tuttua ja turvallista”. Lisäksi voi kokeilla yhtä tai kahta ruokaa kerrallaan toistuvasti ja pienissä määrin tutustuttavaksi. Tällä tavoin lapsen ahdistuksen tunnetta uusia ruokia kohtaan voidaan vähentää. On hyvä lähteä laajentamaan ruokavaliota mieluiten aloittaen sellaisista ruoista, joita lapsi mahdollisesti itse toivoisi ruokavalioonsa. Onko jotain, mitä hän haluaisi vaikka kavereiden kanssa pystyä syömään, mutta mikä jännittää? 

Usein uusille ruoille on siis hyvä antaa paljon toistoja (jopa 20–30 kertaa) sekä aikaa tutustua, ja joskus itseasiassa itse syöminen on vasta se viimeinen vaihe tutustumisprosessia. Uuteen ruokaan voi ensin tutustua kaikin muin aistein, ennen kuin sitä uskaltautuu maistamaan ja se ei tunnu ahdistavalta. Lapsen voi esimerkiksi ottaa mukaan kokkaamaan ruokaa, jolloin siihen saa tutustua käyttäen tunto- ja hajuaisteja ilman lainkaan painetta maistella ruokaa. Kun lapsi sitten uskaltautuu maistamaan ruokaa, on aina hyvä olla mahdollisuus sylkeä ruoka pois. Vaikka se on helpommin sanottu kuin tehty, kaikki painostaminen, taistelu ja ehdottomasti pakottaminen tai huijaaminen, kuten uuden ruoan piilottaminen lapselle tutun ja turvallisen ruoan sekaan, kannattaa jättää ruokailutilanteista pois. Se nimittäin usein johtaa vain vahvempaan kieltäytymiseen ja negatiivisiin tunteisiin, kuten ahdistukseen ja epäluottamukseen vanhempia, syömistä ja ruokailutilanteita kohtaan.  Jos on huolissaan ruokavalion yksipuolisuudesta, voi syömisen ohella käyttää lapsille tarkoitettua myös kivennäisaineita sisältävää monivitamiinia. Jos ruokavalio on erityisen yksipuolinen tai tilanteeseen kaipaa muuten tukea, kannattaa valikoivaan syömiseen perehtyneen lasten ravitsemusterapeutin puoleen kääntyä matalalla kynnyksellä.

Tyttö on kohta 9-vuotias ja ollut aina huono syömään. Syö pelkkiä ranskalaisia ja kanapihviä. On vaikka syömättä ennemmin, jos näitä ei löydy kaapista. Lapsi kertoo, että pelkää oksentamista ja sen vuoksi ei suostu syömään muuta. Mikä neuvoksi, kun olen yrittänyt kaikkeni? 

Kiitos kysymyksestäsi. Pelko oksentamisesta voi olla hyvinkin todellinen asia ja estää lasta syömästä muuta kuin tätä tutuksi ja turvalliseksi kokemaansa ruokaa. Tähän ahdistukseen auttaa altistus ja pelottavien asioiden kohtaaminen yhdessä aktiivisesti mutta lapsentahtisesti. Usein auttaa, että altistamisen näille ahdistaville ja pelottaville ruoille aloittaa vähiten ahdistavista ruoista. Usein tällaisia ovat ruoat, jotka ovat esimerkiksi tekstuuriltaan ja väriltään mahdollisimman lähellä jo ruokavaliossa olevia ruokia. Voisiko tässä tapauksessa lapsen kanssa sopia, että ranskalaisten rinnalla kokeillaan seuraavaksi pitkulaisia lohkoperunoita? Ehkä sen jälkeen lohkoperunoiden muotoon leikattuja keitettyjä perunoita ja näin edelleen. Tässäkin tapauksessa kerrallaan tutustuttavana kannattaa olla vain 1–2 uutta ruokaa toistuvasti ja ilman pakkoa syödä. Ensin voi opetella vain pitämään uutta ruokaa lautasella. On tärkeää, että lasta rohkaistaan, mutta ei pakoteta. Yllä olevan vastauksen vinkkejä uuteen ruokaan tutustumisesta kaikin aistein kannattaa soveltaa myös tässä tapauksessa. 

Miksi lapsella ei tule nälkä?

Kiitos kysymyksestäsi. Koska en tiedä sen enempää taustoja, voin pohtia asiaa vain yleisellä tasolla. Lapset voivat tuntea nälkää hyvin eri tavoin. Ihan aluksi kuitenkin varmistaisin, että lapsella toteutuu varmasti säännöllinen ateriarytmi selkein tauoin eli syödään selkeitä aterioita noin kolmen tunnin välein. Kannattaakin tarkastella, tuleeko lapsen mahdollisesti naposteltua jotain tai juotua energiapitoisia juomia, kuten maitoa tai mehua, aterioiden väleissä? Jos näin tapahtuu, kannattaa ne jättää pois, sillä ne voivat herkästi pitää nälkää poissa pääaterioilta.

On hyvä myös kiinnittää huomiota siiten, miten ja kuinka usein vatsa toimii. Jos vatsa toimii harvoin ja/tai on kovalla, voi se herkästi vaikuttaa nälän tunteeseen ja syömisen miellyttävyyteen heikentävästi. Jos näistä ei löydy selittäviä tekijöitä, on hyvä huomioida ja myös lapselle voi sanoittaa, että nälkä voi ilmetä hyvin monin erilaisin tavoin pelkän vatsan kurinan sijaan. Joskus nälkä voi ilmetä esimerkiksi ärtymisenä, kiukkuisuutena tai väsymyksenä. Kenties lapsi tunnistaa tai lapsesta on tunnistettavissa tällaisia piirteitä.

Nälkää voi myös koettaa herätellä. Joskus esimerkiksi reippailu tai ulkoilu ennen syömistä voi auttaa nälän ja ruokahalun herättelyssä. On aivan normaalia, että lapsen syömän ruoan määrä ateriasta toiseen vaihtelee, ja että myös lasten välillä on suurta yksilöllistä vaihtelua syödyissä ruokamäärissä. Lapset ovat hyvin taitavia luonnostaan säätelemään energian tarvettaan ja voi ollakin, että jollain aterialla ruokaa maistuu vain vähän ja toisella taas enemmän. Jos kasvu ja painonkehitys ovat hyvällä tasolla ja ruokavalioon kuuluu kaikkia ruoka-aineryhmiä vähän vaihtelevastikin syötynä, en olisi kovin huolissani.