Miten lapsen atooppista ihottumaa pitäisi hoitaa?

Mitä ruoka-aineita pitäisi lisätä tukemaan atooppisen lapsen ihon rasvaushoitoa ja mitä taas tulisi välttää (ovatko esim. vehnä ja suklaa sellaisia, entäpä prosessoidut elintarvikkeet)?

Mitään ruoka-aineita ei ole tarvetta välttää atooppisen ihottuman takia. Atooppista ihottumaa ei voida hoitaa tehokkaasti ruokavaliolla. Atooppinen ihottuma on tulehdussairaus ja sen takia tulehdusreaktiota vaimentavat paikalliskortikoidivoiteet ovat atooppisen ihottuman tärkein lääkehoito.

Paikalliskortikoidivoiteet lievittävät kutinaa, turvotusta, punoitusta, vetistämistä, rakkulointia ja estävät jäkälöitymistä. Ainoa syy jonkun ruoan välttämiselle on lääkärin toteama ruoka-allergia. Allerginen herkistyminen ruoka-aineille todetaan IgE-vasta-ainetutkimuksella (verikokeet), jonka jälkeen tehdään tarvittaessa valvottu ruoka-altistus.

Voiko atooppinen iho parantua kokonaan iän myötä?

Atooppinen ihottuma useimmiten lievittyy iän myötä merkittävästi. Imeväis- ja leikki-iän atooppinen ihottuma saattaa väistyä kokonaan kouluikään mennessä, ei kuitenkaan kaikilla.

Miten hoitaa ihottumaa? Perheessämme on toisella vanhemmalla atopiaa ja 3-vuotias näyttää kärsivän samasta vaivasta. Iho on kesäisinkin pintakuiva (mutta voi paremmin), ja kylmillä ilmoilla ilmestyy punaisia kutisevia kuivia laikkuja sinne tänne. Myös posket, suunpielet, polvitaipeet sekä reidet ovat usein todella kuivat. Perusrasvalla mennään, mutta ei oikein toimi. Lapsi ei pidä rasvailusta, nuolee usein rasvan pois kasvoiltaan.

Ihoa voi pestä päivittäin. Tärkeintä on, että pesun, saunomisen tai uimisen jälkeen iho kuivataan hellävaraisesti taputellen ja voidellaan perusvoiteella heti pyyhekuivana. Iholta pestään ärsyttävä hiki, lika ja voiteiden jäänteet. Jos hien tai talin määrä on runsas, voidaan käyttää myös saippuaa. Pesu vähentää myös ihon bakteeri- ja hiivasienimäärää. Viileä tai lämmin vesi ärsyttää ihoa vähemmän kuin kuuma. Saunominen saattaa joillakin lisätä ihon kutinaa ja kirvelyä. Voidaan käyttää myös niin sanottuja voidepesuja. Ensin kostutetaan iho, ja sen jälkeen iho pestään kauttaaltaan vesiliukoisella kosteusvoiteella tai suihkuöljyllä.

Säännöllinen rasvaus perusvoiteilla lisää ihon kosteutta ja vähentää oireita. Yleensä kaksi perusvoiderasvauskertaa päivässä riittää. Iho on hyvä rasvata pyyhekuivana, koska se helpottaa voiteen imeytymistä ihoon. Voide levitetään tasaisin ja yhdensuuntaisin liikkein, koska edestakainen hieronta voi ärsyttää ihoa. Ihon taputtelu ja painelu helpottaa kihelmöintiä iholla, pintaverenkierto vilkastuu ja voide imeytyy paremmin. Perusvoidetta laitetaan iholle reilusti niin, että rasva näkyy iholla, odotellaan rasvan imeytymistä ja tarpeen mukaan rasvataan vielä uudelleen. Sopiva perusvoide löytyy kokeilemalla mikä tuntuu mukavimmalta. Hoidon voi aloittaa esimerkiksi keskirasvaisella perusvoiteella. Mitä kuivempi iho, sitä rasvaisempaa voidetta yleensä tarvitaan. Jos iho on hyvin kuiva, punoittava tai rikkinäinen, voiteet voivat aiheuttaa ihon ohimenevää kirvelyä ja punoituksen lisääntymistä. Ihottuman rauhoittuessa myös kirvely vähenee. Ei ole näyttöä siitä, että iho ”tottuisi” tai ”väsyisi” samaan voidemerkkiin, vaan rasva vaihdetaan, jos se ei enää tunnu tehoavan. Perusvoiteet eivät sisällä tulehdusta vähentäviä lääkeaineita ja siksi niiden teho atooppisen tulehduksen (ihottuman) hoidossa on rajallinen.

Koska atooppinen ihottuma on tulehdussairaus, tulehdusreaktiota vaimentavat paikalliskortikoidivoiteet ovat atooppisen ihottuman tärkein lääkehoito. Paikalliskortikoidivoiteet lievittävät kutinaa, turvotusta, punoitusta, vetistämistä, rakkulointia ja estävät jäkälöitymistä. Hoidon tavoitteena on pitää iho mahdollisimman hyvässä kunnossa. Näin kortikoidivoiteen kokonaistarve pysyy kohtuullisena myös pitkäaikaishoidossa. Jos ihottuman hoito on epäsäännöllistä ja ihottuma pahenee merkittävästi, uuden hoitotasapainon saavuttaminen on haastavaa. Ajoissa aloitetulla hoidolla ja sopivalla (5–14 vrk:n) jaksotuksella tähdätään ihon tulehdusreaktion pysäyttämiseen. Kuurin pituus riippuu ihottuman laajuudesta ja tulehduksen voimakkuudesta. Jos ihottuma on vaikea-asteinen ja mahdollisesti esiintyy jäkälöitymistä tai karstoittumista, alkuun voidaan tarvita pitempiä hoitojaksoja ja lyhyempiä hoitotaukoja. Pitkällä tähtäimellä, ylläpitohoito pyritään toteuttamaan niin, että kortikoidivoidetauko on vähintään yhtä pitkä kuin sitä edeltävä hoitojakso. Ylläpitohoitoa voidaan vaihtoehtoisesti toteuttaa myös siten, että kun ihottuma on saatu hallintaan (ei kutise, eikä punoita), kortikoidivoidetta käytetään ennaltaehkäisevästi kaksi kertaa viikossa. Tämä estää atooppisen ihottuman pahenemisvaiheita ilman ihon ohenemisen riskiä.

Kortikoidivoidetta levitetään iholle samalla tavalla ja yhtä paksulti kuin perusvoiteitakin. Lääkevoiteen käyttöä ei pidä arastella. Jos sitä käytetään vain ohuelti, lääke ei pääse vaikuttamaan. Samaan aikaan ja samaan paikaan paikalliskortikoidin lisäksi ei levitetä muita voiteita. Alle 2-vuotiailla käytetään mietoa kortikoidivoidetta 1–2 kertaa päivässä. Yli 2-vuotiailla lapsilla ja aikuisilla käytetään mietoa tai keskivahvaa kortikoidivoidetta useimmiten kerran päivässä. Vahvempia paikalliskortikoideja käytetään vain erikoislääkärin ohjeen mukaan.

Kortikoidivoiteen käyttöä rajoittavat niiden aiheuttamat haittavaikutukset, joista tärkein on ihon oheneminen. Oikein jaksotetuilla lyhyillä hoidoilla vältytään näiltä sivuvaikutuksilta, koska ihon pysyvä oheneminen edellyttää usein kuukausien yhtäjaksoista käyttöä. On hyvä muistaa, että myös pitkään oireileva hoitamaton ihottuma aiheuttaa pysyviä muutoksia iholla, kuten arpeutumista, jäkälöitymistä sekä ihoinfektioita. Mikrobilääkkeitä tai antiseptisiä aineita sisältävät voiteet eivät ole ensisijainen valinta atooppisen ihottuman hoidossa.