Miten ärtyvän suolen oireyhtymää hoidetaan?

Miten IBS:sää hoidetaan?

Hoito aloitetaan elämäntapaohjeilla. Niihin kuuluvat mm. säännölliset ruokailuajat, ruokailutilanteen rauhoittaminen ja hotkimisen välttäminen. Lisäksi kiinnitetään huomioita säännölliseen unirytmiin ja yleensä säännöllisiin elämäntapoihin. Stressi pahentaa suurella osalla IBS-oireita ja erilaisilla stressinhallintakeinoilla (mindfulness, rentoutustekniikat yms.) saattaa IBS-oireistokin lievittyä.

Useimmilla IBS-oireisilla ruokailu pahentaa oireita. Ruokavaliosta pyritään karsimaan pahentavia ruoka-aineita. Näitä voivat olla mm. kahvi, rasvaiset ruoat, makeiset ja hiilihapotetut juomat. FODMAP-rajoitteinen dieetti auttaa jopa kolmea neljästä IBS-oireisesta. Olisi hyvä, että potilas olisi ravitsemusterapeutin seurannassa tällaisissa ruokavaliorajoituksissa, koska muutoin pidemmän päälle ruokavaliosta saattaa muodostua ravitsemuksellisesti vajavainen. Tiedetään, että monet FODMAP-rajoitteisessa ruokavaliossa vältettävät ruoka-aineet ovat terveellisiä, esimerkiksi palkokasvit, omena ja ruisleipä. On myös näyttöä siitä, että pitkäkestoinen FODMAP-rajoitteinen ruokavalio köyhdyttää suolen bakteeriflooraa. Tällaisten ruokavaliorajoitusten mahdollisista pitkäaikaishaitoista ei ole tutkimustietoa. Yleisenä ohjeena suositellaankin tiukkaa FODMAP-rajoitusta vain 4-6 viikon ajaksi ja sen jälkeen näitä terveellisiä ruoka-aineita lisätään pikkuhiljaa ruokavalioon yksilöllisen sietokyvyn mukaan.  

Mikäli elämäntapa- ja ruokavalio-ohjeilla ei saada riittävää vastetta oireisiin, voidaan käyttää lääkehoitoja.

Ummetuspainotteisessa IBS:ssa riittävä kuidun ja nesteen saanti sekä riittävä liikunta ovat tärkeitä. Kuitulisänä voidaan käyttää liukoista kuituvalmistetta, kuten psylliumia. Mikäli kuitulisästä huolimatta uloste on turhan kovaa, voidaan suolen sisällön pehmentämiseen käyttää makrogolivalmisteita, jotka ovat turvallisia pitkäaikaiskäytössä. Tarvittaessa voidaan käyttää reseptilääkkeitä, muun muassa linaklotidia, joka korjaa suolen toimintaa ja vähentää vatsakipua.

Ripulipainotteisessa muodossa voidaan käyttää muun muassa loperamidia, jota saa ilman reseptiä.

Vatsakipuun voidaan käyttää muun muassa reseptivapaata piparminttuöljykapselia. Mikäli kipulääkkeen tarve on runsasta, voi lääkäri aloittaa ns. neuromodulatorisen lääkityksen, jolla voidaan nostaa kipukynnystä ja vähentää vatsakipua.

Kuuluuko IBS oireisiin veriset ulosteet tai pelkän liman ulostaminen?

Ärtyvän suolen oireyhtymässä suolen limakalvo on terve, eikä siinä ole tulehdusta tai haavoja, jotka aiheuttaisivat verisiä ulosteita. Mikäli ulosteissa on verta, on epäiltävä jotakin elimellistä vikaa. Esimerkiksi peräpukamat, peräaukon haavauma, tulehduksellinen suolisairaus tai suolen kasvain voivat olla tällaisia. IBS:ssa voi olla limaa ulosteessa. Limakalvo normaalisti muodostaa limaa, jota aina tulee jossain määrin ulostaessakin. IBS:ssa ulosteen koostumus on usein poikkeavaa, esimerkiksi löysää tai kovaa, ja tähän voi liittyä tavallista voimakkaampaa liman eritystä ulosteisiin.

Mitä tutkimuksia kuuluisi tehdä, jos potilaalla epäillään ärtyvän suolen oireyhtymää?

Ärtyvän suolen oireyhtymä on toiminnallinen vaiva, jota pidetään aivo-suoli-akselin häiriötilana. Toiminnallisella vaivalla tarkoitetaan, että oireet syntyvät mahasuolikanavan toiminnasta ilman, että tutkimuksissa on löydettävissä elimellistä syytä oireisiin. Oireisiin kuuluu vatsakipu ja poikkeava suolen toiminta, kuten ummetus tai ripuli. Toisilla on vaihdellen ummetus- ja ripulijaksoja.

Mahasuolikanavan tähystystutkimuksissa, laboratoriokokeissa tai kuvantamistutkimuksissa ei löydy sellaista poikkeavuutta, joka selittäisi potilaan oireet. IBS:n diagnostiikassa käytetään ns. Rooman kriteereitä, joiden täyttyminen viittaa ärtyvän suolen oireyhtymään. Kuitenkin monet muut sairaudet voivat aiheuttaa IBS:n kaltaisia oireita, joten elimelliset sairaudet on suljettava pois riittävän luotettavasti. Verikokeilla voidaan poissulkea mm. keliakia, laktoosi-intoleranssi ja kilpirauhasen toimintahäiriöt. Ulostenäytteillä voidaan poissulkea esimerkiksi parasiitti-infektiot. Joskus tarvitaan paksusuolen tähystys sulkemaan pois suolitulehdus tai kasvaimet. Potilaan oirekuvasta, iästä ja sukuhistoriasta riippuen lääkäri valitsee riittävät tutkimukset elimellisten sairauksien poissulkemiseksi.    

Hei, liittyykö IBS usein muihin autoimmuunisairauksiin? Jos kyllä, niin mihin kaikkiin se voi liittyä? Entä vaikuttaako matala ferritiini IBS:iin tai päinvastoin?

IBS ei kuulu autoimmuunisairauksiin, eikä IBS:aa potevilla ole autoimmuunisairauksia yleisemmin kuin muillakaan. Joissakin tutkimuksissa on todettu, että IBS-oireiset saavat ravinnosta vähemmän vitamiineja ja hivenaineita, mikä voi johtua ruokavaliorajoituksista, joilla pyritään vähentämään suolioireita. On myös viitteitä siitä, että niillä IBS-oireisilla, joilla on matala ferritiini, on enemmän jokapäiväistä elämää haittaavia oireita.