"Mitä vinkkejä antaisit vuorovanhemmille?"

Miten eskari-ikäiselle lapselle voisi sanoittaa eroa ja syitä vuoroasumiseen? 

Eskarilaisen kanssa erosta kertomiseen on hyvä varata riittävästi aikaa ja kiireetön hetki, jossa molempien vanhempien olisi hyvä olla paikalla. Eskarilaiselle voi kertoa, että vanhemmat rakastavat häntä ja pitävät hänestä yhdessä huolta parhaalla mahdollisella tavalla erosta huolimatta. Lapsen kanssa voi jutella, että lapsi on molemmille vanhemmille tärkeä ja he haluavat viettää aikaa lapsen kanssa. Sen vuoksi lapsi asuu vuorotellen vanhempien luona. Lapsen kanssa on hyvä puhua siitä, mitä vuoroasuminen konkreettisesti tarkoittaa lapsen arjessa. 

Erosta ja vuorovanhemmuudesta puhuttaessa on tärkeää olla puhumatta ikävästi toisesta vanhemmasta. Lapsi haluaa olla lojaali vanhemmilleen. Toisen vanhemman moittiminen tai vähätteleminen lapsen kuullen on lasta satuttavaa.

Lapselle on tärkeää kertoa joku syy, miksi vanhemmat eroavat. Voi kertoa, että vanhempien välinen rakkaus on loppunut ja vanhemmilla ei ollut enää niin hyvä olla yhdessä. Rakkaus lapseen ei kuitenkaan lopu eron myötä. Lapsen on tärkeä kuulla, että ero ei ole hänen syytään, vaan vanhempien välinen asia. Jos lapsi ei saa mitään selitystä vanhempien eroon, lapsi voi syyttää siitä itseään. 

Lapselle voi sanoittaa, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja erosta on aina lupa puhua ja kysyä lisää. Vanhemmatkin voivat näyttää ja kertoa, että ero surettaa heitä. Tärkeää tuoda myös toiveikkuutta tulevaan. Lapselle voi kertoa, että vaikka nyt tuntuu vaikealta, ajan kanssa tämäkin helpottaa. Erosta huolimatta voi tehdä aivan tavallisia eskarilaisen juttuja.  Jos mahdollista, on hyvä, että säilyy myös samoja pysyviä asioita – kaikki ei muutu eron myötä. Eskarilaisen kanssa voi keskustella siitä, mikä kaikki pysyy ennallaan ja tuttuna. 

Mitä vinkkejä antaisit tuoreille vuorovanhemmille? Miten pitää homma mahdollisimman toimivaa?

Tilanne on niin lapsille kuin aikuisille uusi ja herättää monenlaisia tunteita. Eron ja vuorovanhemmuuden käsitteleminen vaatiikin aikaa ja totuttelua. Vuorovanhemmuuteen liittyvistä toiveista ja ajatuksista olisi hyvä rauhassa keskustella toisen vanhemman kanssa ja pohtia, mistä kaikesta on tärkeää sopia yhdessä niin, että vuoroasuminen ja arki molemmissa kodeissa voi olla mahdollisimman sujuvaa. Yhteiset pelisäännöt tuovat kaikille selkeyttä ja jättävät vähemmän tilaa tulkinnoille ja oletuksille. 

Vuorovanhemmuus edellyttää paljon sopimista. Tätä helpottaa avoimuus ja hyvä neuvotteluyhteys. Lapsille on tärkeää, että he tietävät, mitä tapahtuu ja voivat ennakoida tulevaa. Se lisää niin aikuisten kuin lasten turvallisuuden tunnetta. Lapsen ei tule olla viestinviejä vanhempien välillä. Lapsia saattaa usein mietityttää, miten kotien välillä kulkevat tavarat, koulutarvikkeet, vaatteet ja lempilelut. Mitä on hyvä hankkia molempiin koteihin, mikä kaikki kulkee mukana?

Toimivaa vuorovanhemmuutta helpottaa myös, jos kotien välimatka on riittävän lyhyt. Tämä voi mahdollistaa lasten omatoimista liikkumista kotien välillä, jos se iän puolesta on mahdollista. Kotien lähekkäisyys voi helpottaa myös päiväkoti- ja koulumatkoja tai kavereiden kanssa leikkimistä. 

Tuore vuorovanhempi käy läpi isoa elämänmuutosta. Kaiken ei tarvitse olla valmista heti ja toimivaa mallia voidaan rauhassa etsiä ja kokeilla. Kun aikaa kuluu, voidaan tarkistaa, mikä toimii ja mikä vaatii ehkä muutosta ja uudelleen sopimista. Tärkeää on, että lapsen näkökulma ja etu on kaiken keskiössä ja lapsi tulee kuulluksi iän ja kehitystason mukaisesti häneen liittyvissä päätöksissä. Mikä on lapsen kokemus ja näkemys vuoroasumista pohdittaessa ja toteuttaessa? On tärkeää, että kumpikin vanhempi voi taata lapselle turvaa ja huolenpitoa.

Aina vuorovanhemmuudesta sopiminen ei mahdollistu yhdessä. Vanhempien keskinäiset, riittävän hyvät välit ovat yksi vuorovanhemmuuden tärkeimpiä tekijöitä. On hyvä muistaa, että eron jälkeiseen suhteeseen, vuorovanhemmuuteen ja siitä sopimiseen voi hakea ammattilaisen tukea. Apua on saatavilla ja kaikkea ei tarvitse eikä aina voi ratkaista keskenään. 

Alle kouluikäinen lapsi reagoi vahvasti (itkuisuus, kiukkuisuus) kodin vaihtoon. Mitä neuvoisit avuksi?

Vaihtotilanteet kotien välillä ovat usein lapselle haastavia kohtia. Lapsen kanssa on hyvä varata rauhassa aikaa vaihtotilanteisiin. Tärkeää on, että lapsen tunteille on tilaa ja niihin saa tukea sekä lohtua. Mikä kaikki lasta surettaa ja kiukuttaa? Onko kiukun takana ikävää ja surua, kun pitää irrottautua toisen vanhemman luota? Jännittääkö tai pelottaako lasta jokin? Mitähän lapsi toivoisi näihin tilanteisiin tuekseen?

Lasta voi hyvissä ajoin valmistella tulevaan kodin vaihtoon ja jutella, mitä kaikkea toisessa kodissa odottaa. Jos mahdollista, voi sopia, että lapsi voi välillä pistäytyä toisessa kodissa, jos se helpottaa ikävän tunnetta tai sopia, että aina voi soittaa ja jutella. 

Alle kouluikäisen kanssa voi käsitellä eroon liittyviä tunteita vaikkapa kysymällä huolen tai tunteen kokoa, muotoa ja väriä. Minkä kokoinen eroon tai kodin vaihtamiseen liittyvä tunne on tänään? Onko se pyyhekumin, jalkapallon, pöydän tai huoneen kokoinen? Minkä muotoinen tunne on tai minkä värinen? Miltä se tunne tuntuu? Mitä kaikkia tunteita voi olla samaan aikaan? Voi kokea iloa päivän leikeistä ja samalla kodin vaihto voi tuntua suruna vatsanpohjassa. Lapsen kanssa voi keskustella, että eri päivinä tunteet voivat tuntua erilaiselta ja niistä on aina lupa puhua. Tunteiden sanoittaminen ja vastaanottaminen tuo lapselle kuulluksi tulemisen ja turvallisuuden tunnetta ja voi helpottaa mieltä painavaa kodin vaihdon hetkeä.

On myös hyvä tarkastella, millainen vuorottelujakson pituus on lapselle sopiva. Miten lapsi kokee tämän ja onko hän tullut kuulluksi mietittäessä vuorottelujakson pituutta? Mikä on lapsen näkökulmasta toimiva vaihtopäivä? On tärkeää huomioida lapsen yksilölliset tarpeet ja kehitysvaihe.