Mistä voi päätellä, että lapsi on jäänyt koukkuun pelaamiseen?

Mistä merkeistä voi päätellä, että lapsi on pelannut liikaa tai jäänyt koukkuun?

Liiallinen ruudulla vietetty aika näkyy usein esimerkiksi sitä seuraavana levottomuutena ja kiukkuna. Aivan niin kuin aikuisellakin, lapsen ja nuoren mieli ja keho tarvitsevat riittävästi liikettä, lepoa ja ärsyketulvan säätelyä voidakseen hyvin.

Ongelmallisesta pelaamisesta voidaan puhua ainakin silloin, kun se alkaa kaventaa lapsen tai nuoren muuta elämää ja esimerkiksi haitata lapsen koulunkäyntiä, ihmissuhteita ja hyvinvointia. Yksi merkki vähentämisen tarpeesta voi olla, jos huomaa, että pelaaminen alkaa hallita lapsen tai nuoren ajatuksia ja muihin asioihin on vaikea keskittyä. Joskus ongelmalliseen pelaamiseen liittyy pelaamisen käyttäminen pakokeinona mieltä painavista asioista, kuten yksinäisyydestä, kiusaamisesta tai muista kasvuympäristöön liittyvistä kuormitustekijöistä.

Haittavaikutuksia voi ehkäistä huolehtimalla siitä, että lapsen ja nuoren päiviin mahtuu riittävästi muita kehityksen kannalta tärkeitä asioita, kuten ulkoilua ja liikuntaa sekä kasvokkaista yhdessäoloa muiden kanssa. Päivittäiset rutiinit ja säännöllinen rytmi auttavat pitämään peliajan kohtuullisena. Näistä asioista on tärkeä huolehtia myös loma-aikaan.

Monissa tietokonepeleissä on väkivaltaa/aggressiivisuutta. Miten huolehtia, että nämä pysyvät vain pelissä eivätkä vaikuta lapsen käytökseen?

Lasta on tärkeää suojella altistumiselta väkivaltaisille mediasisällöille valikoimalla lapsen kehitystasoon sopivia pelejä. Aikuisella on tärkeä rooli ohjata myös nuorta monipuolisten pelien pariin ja keskustella tämän kanssa peleissä kohdatuista asioista.

Pelisisällöt välittävät lapselle erilaisia toimintamalleja ja arvoja. Lapsi saa vaikutteita esimerkiksi siitä, millaisin keinoin ristiriitoja ratkotaan ja miten toisia eläviä olentoja kohdellaan. Lapsi samaistuu pelatessaan pelin hahmoihin ja näistä voi tulla lapselle myös esikuvia. Tutkimustiedon mukaan runsas väkivaltaisille mediasisällöille altistuminen lisää lasten riskiä aggressiiviseen käytökseen. Tämän ohella aggressiiviseen käytökseen vaikuttavat kuitenkin myös monet muut tekijät, kuten kasvuympäristöön ja persoonallisuuteen liittyvät tekijät.

Väkivaltaiset ja pelottavat pelit voivat lisäksi aiheuttaa esimerkiksi ahdistusoireita ja painajaisia. Lapset reagoivat mediasisältöihin myös yksilöllisesti, joten ikärajasuositusten lisäksi on hyvä tutustua mediasisältöön tarkemmin ja pohtia sen mahdollisia vaikutuksia juuri oman lapsen kohdalla. Esimerkiksi ahdistusherkkä ja levoton lapsi hyötyy erityisestä harkinnasta medioiden käytön suhteen.

Onko paljosta pelaamisesta lapselle haittaa? Hänen kaverinsa ovat peleistä ja he tapaavat toisiaan niissä.

Monelle lapselle ja nuorelle pelaaminen on mielekäs ja turvallinen ajanviete muiden aktiviteettien ohella. Pelaamisen hyötyjä voivat olla esimerkiksi uuden oppiminen sekä sosiaalinen kanssakäyminen muiden pelaajien kanssa. Liiallisesta pelaamisesta voi kuitenkin koitua myös haittoja. Niitä voivat olla esimerkiksi unen häiriintyminen sekä negatiiviset vaikutukset mielialaan ja keskittymiseen. Jos haittavaikutuksia huomaa, voi pelaamista vähentää.

Pelaamista tai muiden digitaalisten medioiden käyttöä ei voi jättää lapsen tai nuoren oman säätelyn varaan, vaan aikuisen tehtävä on rajata ruutuaikaa ja varmistaa, että arki rakentuu kehitystä ja hyvinvointia tukevista palasista. Aivojen kehityksen keskeneräisyyden vuoksi lapsen ja nuoren kyky vastustaa välitöntä mielihyvää tuottavia asioita ja arvioida oman toiminnan syy-seuraussuhteita on vasta rakentumassa ja alttius siihen, että päivä humpsahtaa ikään kuin vahingossa kännykällä tai pelimaailmassa on suurempi.

Pelaamisen ei tulisi kaventaa muuta elämää vaan pysyä yhtenä vapaa-ajan aktiviteettina muiden joukossa. Lapsi ja nuori tarvitsee myös kasvokkaista vuorovaikutusta muiden kanssa.

Monissa peleissä on mukana online-pelejä ja mahdollisuus keskustella muiden pelaajien kanssa. Miten huolehtia, että lapseni pysyy turvassa?

Digiturvataidot ovat tärkeä osa mediakasvatusta. Lapsen ja nuoren kanssa on tärkeää keskustella siitä, millainen käytös digialustoilla on sopivaa ja millainen asiatonta sekä siitä, miten tulee toimia, jos kohtaa epäilyttävän tilanteen. Hyvä keskusteluyhteys lapseen tai nuoreen arjessa on kaiken perusta: millaisia asioita ja tunteita hänen päiväänsä on kuulunut myös digiympäristössä, onko ollut jotakin, mikä on tuntunut ikävältä, hämmentävältä tai jäänyt mietityttämään? Kun lapsi ottaa puheeksi jonkin aikuisessakin tunteita herättävän asian, on tärkeää säilyä rauhallisena ja kiittää lasta siitä, että hän uskalsi kertoa asiasta sekä kannustaa tekemään näin myös jatkossa.

Miten lapsen pelaamista voi rajoittaa? Onko ok, että 3. luokkalainen pelaa useamman tunnin päivässä vapaapäivinä vai mihin asettaa raja?

Ruutuaikasuosituksista voi saada osviittaa sopivan peliajan hahmottamiselle. THL:n suosituksen mukaan koululaisille sopiva ruutuaika olisi korkeintaan kaksi tuntia päivässä. Lapsen pelaamista voi kuitenkin tarkastella kokonaisuutena: onko hänellä riittävästi päivän aikana myös muita aktiviteetteja, kuten liikuntaa ja yhdessä oloa muiden kanssa? Säännöllisestä päivärytmistä huolehtiminen myös loma-aikaan auttaa pelaamisen sääntelyssä ja lasta on tärkeää ohjata monipuolisten aktiviteettien pariin.