Mitä aivot tekevät silloin, kun ihminen nukkuu?
Yleislääkäri Eevert Partinen vastaa 5-vuotiaan Aukustin kysymykseen.
"Vaikka muu kehomme nukkuu, ovat aivomme koko yön aktiiviset. Meillä kaikilla on neljää erilaista univaihetta. Nukumme osan aikaa niin sanottua koiranunta, eli voimme havahtua pienimmästäkin äänestä, tämän lisäksi on kevyttä N2-unta, syvää N3-unta, sekä REM-unta eli vilkeunta.
Yön aikana aivomme käsittelevät päivän aikana kertyneitä parhaita tai merkittävimpiä muistoja. Tärkeimmät muistoista siirtyvät kevyen ja syvän unen aikana väliaikaismuistista pitkäkestoiseen arkistoon, jotta voimme palata niihin myös myöhemmin. Syvän unen aikana aivomme puhdistuvat eli kuona-aineet poistuvat ja aivomme saavat uutta energiaa. Ikään kuin jäteauto kävisi tyhjentämässä roskat ja roskien tilalle tuotaisiin ruokaa seuraavan päivän haasteita varten. REM-unen aikana näemme kaikkein eniten unia, ja aivomme pohtivat uusia ratkaisuja ongelmiin.
Unelle onkin jätettävä riittävästi aikaa, jotta aivot ennättävät suorittaa kaikki tehtävänsä ennen seuraavaa päivää. Kun olemme nukkuneet tarpeeksi, on aivoillamme taas uutta energiaa ja jaksamme vaikka leikkiä koko päivän."
Mitä tapahtuu, jos hammaslääkärissä aivastaa toimenpiteen aikana?
Lasten hammashoidon erikoishammaslääkäri Ulla Saarnisto vastaan 10-vuotiaan Eevin kysymykseen.
"Hei Eevi, hauskan kysymyksen lähetit liittyen aivastamiseen. Aivastaminen hammaslääkärin vastaanotolla toimenpiteen aikana ei haittaa mitään. Suu on jo valmiiksi auki, eikä aivastus pääse yllättämään samalla tavalla kuin jos suu olisi kiinni. Pidämme aina napakalla otteella kiinni esimerkiksi suupeilistä ja peiliä pitävän käden sormilla tukea jostakin hampaasta. Hammaslääkäri on valppaana ja huomaa, jos potilas sattumalta heilauttaa päätään. Kokeilehan seuraavalla kerralla, kun aivastat, että pidät suun auki."
Miksi korva menee lukkoon?
Korva, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri Kimmo Saloranta vastaa 11-vuotiaan Aadan kysymykseen.
"Nenän takaosasta menee kanava korvaan tärykalvon taakse. Sitä kautta kulkee ilmaa välikorvaonteloon aina kun ihminen nielee tai haukottelee. Kun on nuha, tämä kanava voi mennä umpeen niin, ettei ilma kulje siinä. Silloin välikorvaonteloon tulee alipaine ja se alkaa kehittää nestettä. Tämä neste estää tärykalvon liikkeen, jonka seurauksena kuulo heikkenee eli korva menee lukkoon. Lisäksi korva voi lukkoutua esimerkiksi vaikkutulpan vuoksi eli korvakäytävään voi kertyä vaikkua niin paljon, ettei ääni tavallaan pääse sisään. Korvan lukkoon meneminen ei ole vaarallista, mutta jos sitä jatkuu yli kaksi viikkoa, sitä on hyvä käydä näyttämässä lääkärille."
Mistä kipulääke tietää, missä kipu on ja mihin sen pitää mennä ihmisessä?
Lastentautien erikoislääkäri Annukka Hannula vastaa 8-vuotiaan Tuuren kysymykseen.
"Kehossamme on lähes kaikkialla kipureseptoreita, pienen pieniä tuntoelimiä, jotka aistivat kipua. Jos vaikka sormeesi tulee haava, niin siinä kohdassa muodostuu kipua tuottavia aineita. Nämä aineet herättävät kipureseptorit, jotka alkavat heti välittää tietoa sormen haavasta hermoja pitkin aivoillesi. Hermon toimintaa voisi verrata sähköjohtoon, jossa kipuviesti kulkee sormen haavasta aivoihin. Itse kivun tunne syntyy aivoissa - kipu ei siis synny siellä, missä se tuntuu, vaan aivoissa, jonne tieto on lähetetty.
Kipu varoittaa meitä vammasta tai sen vaarasta. Jos vahingossa hipaiset kädelläsi kuumaa takan luukkua, niin nykäiset välittömästi kätesi pois. Kipua voi siis ajatella hälyttimenä, joka suojelee meitä vaaralta ja opettaa meitä jo ihan pienestä pitäen välttämään vaarallisia asioita. Yleensä kipu suojelee meitä lyhyen aikaa, ja kun aivot huomaavat, ettei vaaraa olekaan, kiputuntemus loppuu. Joskus kuitenkin kipu kestää sen verran pitkään, että on tarve ottaa kipulääkettä.
Kipulääke otetaan yleensä suun kautta ja vatsasta se imeytyy verenkiertoon. Veri kuljettaa kipulääkkeen kaikkialle kehossamme ja se saavuttaa myös kivun paikan. Siellä kipulääke vähentää kipua aiheuttavien aineiden tuottoa ja kipureseptorit rauhoittuvat, lopettavat kipuviestin lähettämisen ja kivun tunne loppuu. Kipulääkkeen ei siis tarvitse tietää missä kipu on tai mihin sen pitäisi mennä, vaan kulkeutuessaan ympäri kehoa, se päätyy lopulta myös kivun lähtöpaikalle."
Lue lisää Lasten Terveystalon palveluista
Tilaa terveysvinkit suoraan sähköpostiisi
Uutiskirjetilaajanamme saat asiantuntijoiden neuvoja ja vinkkejä terveytesi ja hyvinvointisi tueksi sekä vaihtuvia etuja ja tarjouksia palveluistamme.
Lue lisää aiheesta
Liiallinen ruutuaika haastaa lasten tunne- ja itsesäätelytaitoja
Psykologimme Tania Virintie on huolissaan lapsista, joilla jatkuva ruudun käyttö vie aikaa pois kasvamisen ja hyvinvoinnin tärkeistä rakennusaineista.
Lasten terveys ennen ja nyt: Urheilusta saatu rasitusvamma on nykyään yleinen vaiva
Niin terveellistä kuin urheilu onkin, siitä voi seurata rasitusvammoja varsinkin kasvupyrähdyksen aikana. Silloin luut sekä lihasten ja jänteiden kiinnittymiskohdat ovat hauraimmillaan, sanoo lasten ja nuorten ortopedi, professori Jaakko Sinikumpu Terveystalosta.
Hyviä uutisia vanhemmille – aina ei tarvitse leikkiä
Lapsen leikkeihin ei ole pakko osallistua joka hetki herkeämättä, kertoo psykologian tohtori, psykoterapeutti Saara Salo. Todellisuudessa leikki on mukavaa yhdessäoloa ilman tavoitteita.
Psykologi kertoo: Kuinka pitää huolta perheen henkisestä hyvinvoinnista tautiputkessa?
Toisiaan seuraavat vatsataudit ja flunssat jälkitauteineen koettelevat lapsiperheitä. Psykologi-psykoterapeutti Tuija Turunen kertoo, miten huolehdit omasta ja perheesi henkisestä hyvinvoinnista tautikierteen aikana.
Lasten erikoishammaslääkärin kaksi muistisääntöä vanhemmille: nosta huulta ja muista kuutoset
Suomessa on vain noin 20 lapsiin erikoistunutta hammaslääkäriä. Terveystalossa työskentelevä Ulla Saarnisto on heistä yksi. Hän neuvoo lasten vanhemmille hampaiden hoitoon kaksi uutta muistisääntöä.
Mistä tunnistaa lapsen liimakorvan?
Liimakorva on erityisesti pienillä lapsilla esiintyvä salakavala vaiva, jonka oireet ovat tavallisesti epämääräisiä, kuten alentunut kuulo tai levottomuus nukkumaan mennessä. Vaiva huomataan usein rutiininomaisessa korvatarkastuksessa tai akuutin korvatulehduksen jälkeen. Liimakorva saadaan lähes aina hoidettua korvan putkituksella, ja joskus se hoituu itsestään.