Mitä tehdä, jos lapselle ei meinaa maistua mikään?
Makaroni kelpaa, mutta kukkakaali ei – nirsoilun sijaan nykyään puhutaan valikoivasta syömisestä. Ravitsemusterapeuttimme Päivi Lassila kertoo, miten valikoivaan syömiseen voi suhtautua ja miten sitä voi helpottaa.
Moni vanhempi tunnistaa tilanteen, jossa lapsi kieltäytyy järjestelmällisesti syömästä tiettyjä ruokia. Aiemmin tällaisia lapsia kutsuttiin nirsoiksi, mutta nykyään puhutaan mieluummin valikoivasta syömisestä.
– Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa lapsi kieltäytyy syömästä jotakin ruokaa. Tähän on siirrytty, koska valikoiva syöminen on terminä neutraalimpi kuin negatiivisemmin latautunut nirsoilu, kertoo ravitsemusterapeutti Päivi Lassila.
Syy tiettyjen ruokien välttämiseen voi piillä ruoan ulkonäössä, tuoksussa tai koostumuksessa, eli siinä, miltä se tuntuu suussa. Kyseessä on hyvin tavallinen ilmiö, joka voi ilmaantua jo taaperoiässä lapsen alkaessa syödä muun perheen kanssa samaa ruokaa.
– Osa syömisen opettelua on se, että opitaan sietämään erilaisia ruoan rakenteita. Vanhempana on hyvä muistaa, että lapset eivät nirsoile tahallaan – kyse on usein uutuudenpelosta tai esimerkiksi aistiyliherkkyydestä. Toki mukana voi olla myös yksilöllisen temperamentin tuomaa varautuneisuutta.
Joskus kyse on ARFID-syömishäiriöstä, johon liittyy hyvin valikoivaa ja rajoittunutta syömistä. Kyseessä on melko harvinainen ja huonosti tunnettu syömishäiriö, jossa syöminen syystä tai toisesta pelottaa, inhottaa tai ei vain kiinnosta.
Minkä ikäisillä lapsilla valikoivaa syömistä esiintyy?
Valikoivaa syömistä esiintyy eniten alle kouluikäisillä lapsilla.
Mitkä ruoat aiheuttavat eniten vaikeuksia?
Eniten vaikeuksia tuottavat karvaat kasvikset, kuten parsakaali. Moni lapsi karttaa myös kokolihaa. Vähänkään makealle maistuvia kasviksia, kuten bataattia ja palsternakkaa, opitaan usein syömään helpommin.
Pitääkö valikoivasta syömisestä olla huolissaan?
Asiaan on hyvä kiinnittää huomiota, jos jokin ruoka-aineryhmä puuttuu kokonaan – esimerkiksi, jos lapsi ei syö lainkaan kasviksia. Jos lapsen paino- tai pituuskasvussa ilmenee hidastumista tai mikäli ruokailutilanteet menevät hyvin vaikeiksi, tilanteeseen on tärkeää lähteä etsimään ratkaisuja. Tällöin apu voi löytyä esimerkiksi ravitsemusterapeutin vastaanotolta.
Miten lasta voi yrittää kannustaa maistamaan vieraampiakin makuja – vai onko maanittelu edes suositeltavaa?
Makumieltymykset muuttuvat pikkuhiljaa, ja siihen vaaditaan useita maistelukertoja. Happamia ja karvaita makuja voi joutua maistamaan jopa 20–30 kertaa, kunnes niihin alkaa tottua. Maistelua kannattaa harjoitella yhdessä mukavassa ilmapiirissä kehuen ja kannustaen, ehdottomasti ilman pakkoa tai painostusta. Jos ruokaa ei halua laittaa suuhun asti, voi sitä vaikka vain nuuhkaista tai tunnustella kädessä. Ruokarohkeus karttuu pienin askelin. Sen sijaan, että sanotaan ”hyi” tai ”en tykkää”, lasta voi ohjata sanomaan, että ”en tykkää vielä”.
Uusiin makuihin totuttelussa voi auttaa se, että uutta ruoka-ainetta yhdistetään tuttuun ja pidettyyn makuun. Esimerkiksi parsakaalin kanssa voi tarjota hilloa, johon sitä voi dipata. Kaikesta ei kuitenkaan täydy pitää, eikä kaikkea tarvitse edes maistaa. Ruokailusta ei kannata tehdä liian suurta numeroa.
”Ota vähän ja voit jättää lopun tähteeksi” -lupa madaltaa lapsen kynnystä ottaa uutta ruokaa lautaselle ja mahaan asti. Lapsia kannattaa kehua, sillä he ovat ylpeitä, kun oppivat uusia asioita: "Vau, olet oppinut syömään kukkakaalia!”.
Lapsi kannattaa osallistaa mukaan keittiöpuuhiin: viikon ruokalistaa suunnittelemaan, ruokakauppaan ostoksille sekä ruoanvalmistukseen ikätasoisesti avuksi pilkkomaan ja raastamaan. Ruokien maistaminen helpottuu, kun on ensin saanut tutustua ruokaan muiden aistien kautta.
Mitkä ovat tärkeimpiä ravintoaineita, joiden saanti kasvavan lapsen ruokavaliossa ainakin pitäisi turvata?
Yksittäisten ravintoaineiden sijaan huomio tulisi suunnata ruokavalion monipuolisuuteen. Tärkeintä on, että lautaselle päättyy aineita kaikista ruokaryhmistä.
Ravitsemusterapeutti osaa auttaa siinä, miten mahdollisia puutteita voi paikata ruoka-aineilla tai ravintolisillä. Lisäravinteet eivät kuitenkaan koskaan korvaa monipuolista ruokavaliota, eikä vitamiinien syöminen ikään kuin varmuuden vuoksi ole tarpeellista tai suositeltavaa.
Vastaava ravitsemusterapeutti
Tilaa Lasten Terveystalon uutiskirje
Uutiskirjetilaajanamme saat asiantuntijoiden neuvoja ja vinkkejä oman sekä lapsesi terveyden ja hyvinvoinnin tueksi.
Saat myös vaihtuvia etuja ja tarjouksia palveluistamme.
Lue lisää aiheesta
Paksusuolen syöpä on lisääntynyt entistä nuoremmilla: tällainen ruokavalio voi lisätä riskiä
Paksusuolensyöpä lisääntyy myös Suomessa entistä nuoremmilla. Riskitekijäksi on todettu länsimainen elämäntapa ja ruokavalio.
Nämä viisi faktaa vanhempien kannattaa tietää lasten unirytmistä
Tiesitkö, että uni-valverytmi muodostuu 50-prosenttisesti geeneistä ja 50-prosenttisesti ulkoisista tekijöistä? Unen asiantuntijalääkäri ja unen erikoisyksikkömme johtaja Eevert Partinen kertoo tärpit, jotka jokaisen vanhemman kannattaa ymmärtää lapsen unirytmistä.
Näin pidät kehon viileänä helteellä: ”Janon tunne voi kertoa liian myöhään veden tarpeesta”
Elimistön liiallisen lämpenemisen ja kuivumisen tunnistaa heikotuksesta, sekavuudesta, pahoinvoinnista ja ripulista.
Lasten terveys ennen ja nyt: Herkkupäivät ovat historiaa
Ravitsemusterapeuttimme Kirsi Englund kertoo, kuinka opettaa lapselle tervettä suhtautumista ruokaan ja herkutteluun.
Terveystalo ja Syömishäiriöliitto yhteistyöllä kohti vastuullisia ja tuloksellisia ratkaisuja
Terveystalo ja Syömishäiriöliitto ovat sopineet yhteistyöstä, jonka tavoitteena on vaikuttaa häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle altistaviin rakenteisiin terveydenhuollossa sekä työelämässä ja tarjota asiakkaille moniammatillista hoitoa syömishäiriösensitiivisellä työotteella.
Ravitsemusterapeutin viisi vinkkiä: Näin lisäät hyviä rasvoja ruokavalioosi
Mitä ovat hyvät rasvat – ja mistä niitä saa? Ravitsemusterapeuttimme Katja Nissinen kokosi viisi helppoa vinkkiä, jotka on helppo uittaa osaksi arkea.