Lapsen levottomuuden ja keskittymisen vaikeuksien tuki

Keskittymisen taitojen kehityksen ja niiden harjoittelun tärkeä perusta on arjen rytmi. Riittävä uni, ravinto, ulkoilu ja liikunta sekä kiireetön yhdessäolo ovat tärkeitä. Selkeät rutiinit tukevat lapsen kehitystä ja tuovat arkeen ennakoitavuutta ja turvaa. Päivään on hyvä varata rauhallista aikaa leikille ja rauhoittumiselle, aikaa, jolloin ei ole ohjelmoitua tekemistä. Tylsyys ei ole lapselle huono asia, usein kiva leikki ja tekeminen löytyy, kun sille on aikaa ja tilaa.

Keskittymistä ja sinnikkyyttä voi harjoitella lapsen kanssa esimerkiksi pelaamalla ikätasolle sopivia lautapelejä, rakentamalla palapeliä ja lukemalla kirjoja ja juttelemalla niistä. Kannusta lasta myös omiin projekteihin, esimerkiksi askartelemaan, rakentelemaan ja tekemään keksintöjä. Ole kiinnostunut lapsen projekteista ja kannusta pitkäjänteisyyteen. Luo ympäristö, jossa keskittyminen on mahdollista. Keskittymistä vaativassa asiassa voi myös pitää tarvittaessa taukoja. Muista kuitenkin, että keskittymisen harjoittelu vaatii aikaa. Kannusta ja kehu sinnikkyydestä ja yrittämisestä. Muistia voi kehittää myös juttelemalla päivän tapahtumista tai esimerkiksi asioista, mitä olette nähneet tai kokenet yhdessä.

Lapsen aivoja on hyvä suojata liiallisilta virikkeiltä, kuten nopeatempoisilta peleiltä ja ohjelmilta. Pienet taaperoikäiset lapset eivät tarvitse välttämättä ollenkaan ruutuaikaa. Isompien kanssa on hyvä kiinnittää huomiota siihen, mitä lapsi katsoo esimerkiksi TV:stä ja suosia ohjelmia, joiden tempo on rauhallinen. Jos katsotte yhdessä elokuvia tms., keskustelkaa siitä, mitä näitte ja mitä tunteita ja ajatuksia ohjelma herätti.  

Älypuhelimet ja pelit tarjoavat nopeaa mielihyvää ja vahvistavat erityisesti paljon käytettynä impulsiivista ja lyhytjänteistä toimintaa. Keskittymisen harjoittelemisen kannalta niiden käyttöä tuleekin pohtia huolella. Ruutuajasta ja sovellusten käytöstä on hyvä tehdä selkeät sopimukset. Aikuisen on hyvä olla tietoinen siitä, mitä lapsi puhelimella tai netissä tekee. Kiinnostuneisuus ja avoin keskustelu aiheesta lisäävät todennäköisyyttä siihen, että lapsi pystyy kertomaan, jos netissä tulee vastaan jotain ei-toivottavaa sisältöä. Pohdi myös omaa laitteiden käyttöäsi ja sitä, millaisen esimerkin annat lapselle kotona. Pyri vähentämään omaa ruutuaikaasi lapsen aikana ja keskittymään kiireettömään yhteiseen tekemiseen.

Lue lisää ruutuajasta artikkeleistamme: Liiallinen ruutuaika haastaa lasten tunne- ja itsesäätelytaitoja ja Millaisia periaatteita psykologit itse noudattavat lastensa ruutuaikojen kanssa?

Aikuisen antama malli keskittymisen ja rauhoittumisen osalta on tärkeää. Näytä mallia esimerkiksi lukemalla kirjoja ja laittamalla älylaitteet pois. Huolehdi myös siitä, että itse saat levättyä ja rentouduttua. Juttele asiasta lapsen kanssa. Millaiset asiat rentouttavat teitä yhdessä? Vilkkaan lapsen voi olla vaikea rauhoittua. Harjoitelkaa yhdessä myös kehon rauhoittamista, esimerkiksi hoivahetken, läsnäolon ja vaikkapa hengitysharjoitusten avulla. Myös liikunta auttaa keskittymisen taitojen kehittymistä ja usein tarjoaa myös onnistumisen kokemuksia ja iloa arkeen. Liikkukaa ja ulkoilkaa yhdessä.

Hyvää tietoa ja harjoitteita keskittymiseen ja arjen haasteisiin liittyen löytyy esimerkiksi Mielenterveystalo.fi -sivustolta sekä lapsiperheiden, nuorten, että aikuisten omahoito-osioista. Älypuhelinten käyttöön liittyvää tietoa löytyy mm. Aivoliiton sivuilta.

Itsesäätelyn taidot kehittyvät lapsuuden ja nuoruuden aikana. Oman toiminnan ja impulssikontrollin säätelystä vastaavat aivojen etuotsalohkot, jotka kehittyvät pitkälle nuoruuteen ja varhaiseen aikuisuuteen asti. Lapsilla, joilla on ADHD, esiintyy enemmän impulsiivisuutta ja hieman muita enemmän haasteita tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn taidoissa. Myös heillä taidot kuitenkin kehittyvät iän myötä. Kehitystä voidaan myös tukea arjen rutiinien, sekä hyvän hoidon ja kuntoutuksen avulla.

Päivähoito ja koulu ovat ympäristöinä lapselle usein kotia haasteellisemmat. Virikkeitä ja häiriötekijöitä on enemmän ja lapsen itsesäätelyn taidot joutuvat suuremmalle koetukselle kuin kotona. Asian äärelle olisikin tällaisessa tilanteessa hyvä pysähtyä yhdessä päivähoidon aikuisten kanssa ja pohtia sitä, miten lasta voi tukea rauhoittumaan päiväkodissa. Millaisissa tilanteissa lapsen haasteet tulevat esille? Olisiko ympäristöön liittyvien tekijöiden osalta jotain tehtävissä? Päivähoidon aikuisten kanssa voi myös pohtia, onko asiaa hyvä selvitellä esimerkiksi erityisopettajan tai neuvolan henkilökunnan avulla enemmän, jotta lapsi saisi tarvitsemansa tuen arkeen.

Olemme jokainen jo syntyessämme erilaisia. Toiset temperamenttisempia ja herkästi ärtyvämpiä, toiset tasaisempia ja rauhallisempia. Levottomuus ja vilkkaus ovat pienillä lapsilla tavanomaisia ja ne voivat liittyä moneen eri asiaan ja olla myös osa normaalia kehitystä. Rauhoittumisen taitoja harjoitellaan vielä aikuisten tuella. Vaikka myös ADHD-tyyppiset piirteet voivat tulla esille jo leikki-iässä, ADHD-diagnoosia ei pysty vielä luotettavasti asettamaan näin pienelle lapselle. Rauhoittumisen ja itsesäätelyn taitojen kehitystä on kuitenkin syytä tukea jo pienilläkin lapsilla, erityisesti jos oireista aiheutuu lapselle ja perheelle kuormitusta ja haittaa arkeen. Mikäli lapsen levottomuus huolestuttaa, asian äärelle on hyvä pysähtyä esimerkiksi päivähoidon tai neuvolan aikuisten kanssa, ja pohtia, miten kehitystä voisi tukea.

Lapsen tilanne tulee aina arvioida yksilöllisesti, pohtia millaiset tekijät ovat asiaan vaikuttamassa. Tavanomaisempaa ehkä on, että ADHD:hen liittyvät levottomuus ja keskittymisen vaikeudet tulevat esille koulussa, jossa vaatimukset ovat suuremmat ja ympäristö usein hälyisempi kuin kotona. Toisaalta esimerkiksi oppimisen ja tarkkaavuuden vaikeudet, joita lapsi kompensoi koulussa pinnistelemällä kovasti, voivat näkyä kotona vaikkapa vahvana väsymyksenä, läksyjen välttämisenä ja siten ehkä levottomuutena.

Tyttöjen ADHD:n tunnistaminen voi olla vaikeampaa, koska usein oireet voivat näkyä hieman eri tavalla kuin pojilla. Ylivilkkaus ja vahvasti ulospäinsuuntautuva levottomuus saattaa olla vähäisempää, kun taas tarkkaamattomuuden ja keskittymisen vaikeudet voivat korostua ja näkyä esimerkiksi omiin maailmoihin uppoamisena ja heikkoina oppimistuloksina. Ulospäin voi siis näyttää siltä, että lapsi on rauhallinen ja aikuisten huoli ei nouse yhtä vahvasti kuin levottoman ja ylivilkkaan lapsen kohdalla. Toki oirekuva voi sukupuolesta riippumatta painottua aina yksilöllisesti.

Lapsilla tunteiden ja käyttäytymisen säätelyn taidot ovat vasta kehittymässä. Usein lapsen suuri tunnepurkaus liittyy tilanteeseen, jossa omat säätelyn taidot pettävät. Aikuista voi helpottaa tilanteessa sen muistaminen, että lapsi ei yleensä pyri tarkoituksella olemaan hankala, vaikka tilanne voi joskus siltä vaikuttaakin. Tunne (esim. pettymys), on vaan siinä hetkessä lapselle vielä liian suuri hallittavaksi.  Näissä tilanteissa lapsi tarvitsee aikuisen apua rauhoittumisessa. 

Lapsen ollessa vahvan tunteen vallassa aikuisen olisi tärkeä koittaa itse pysyä rauhallisena. Se voi olla vaikeaa ja väsyttävää, varsinkin jos lapsen tunteet leiskuvat usein ja niihin liittyy esim. aggressiivista käytöstä. Arki voi muuttua raskaaksi ja negatiivissävytteiseksi. Jatkuva riitely ja lapsen vahva moittiminen vahvistavat negatiivisen vuorovaikutuksen kehää, uuvuttavat molempia ja yleensä myös hankaloittavat lapsen oireilua. Aikuisen onkin tärkeä huolehtia omasta jaksamisestaan ja hakea tarvittaessa apua itselleen ja perheelle. Jotta voisi auttaa toista rauhoittumaan, on tärkeä saada tukea myös itselleen. Jos lapsen kiukku aiheuttaa aikuisessa vahvoja vihan tunteita, on hyvä tarvittaessa pyrkiä saamaan tilanteeseen apuun toinen aikuinen. Lapseen kohdistuva kuritusväkivalta on kehitykselle haitallista ja myös laissa kiellettyä. Avun hakeminen ennen tilanteiden kärjistymistä on todella tärkeää. Apua voi hakea esimerkiksi puhumalla tilanteesta neuvolan, päivähoidon tai koulun aikuisille tai ottamalla yhteyttä terveydenhuoltoon tai oman kotikunnan lapsiperheiden sosiaalipalveluihin.

On hyvä myös muistaa, että vaikka lapsen (tai aikuisen) tunnetta ei voi estää tulemasta, tunteiden ja käyttäytymisen säätelyä voi harjoitella. Helposti tulistuva lapsi tarvitsee tukea rauhoittumisen ja itsesäätelyn taitojen vahvistamiseen. Harjoittelu ja oppiminen tapahtuvat yleensä parhaiten silloin, kun sekä lapsi ja vanhempi ovat molemmat rauhallisia. Hyvän huomioiminen arjessa on tärkeää. Haastavasti käyttäytyvä lapsi saa usein arjessa paljon negatiivista palautetta. Pohdi voisiko sitä kääntää toiseen suuntaan? Pohdi tietoisesti positiivisen palautteen antamista ja kehu myös rauhoittumisesta. Pyri lisäämään hetkiä, jossa on mukavaa yhdessäoloa ja lapsi kokee onnistuvansa. On hyvä myös pohtia arjen rutiineja, rytmiä ja lapseen kohdistuvia vaatimuksia, millaisissa tilanteissa kiukku tulee? Onko arjessa riittävästi aikaa rauhoittua?

Mielenterveystalo.fi sivustolta löytyvästä lapsen haastavan käytöksen omahoito-ohjelmasta tai vanhemmuuteen liittyvistä omahoito-ohjelmista löytyy lisää tietoa ja hyviä keinoja ja harjoituksia arkeen.

Jos lapsen oireista on selvästi haittaa arjessa, joko kotona, koulussa tai kaverisuhteissa, asian äärelle on hyvä pysähtyä ja miettiä miten lasta voi tukea. Asian voi ottaa esille esimerkiksi opettajan kanssa ja pohtia tutkimusten tarvetta yhdessä.

Traumaperäisten häiriöiden yksi tyypillinen oire on ylivirittyminen, joka voi lapsella näkyä esimerkiksi levottomuutena ja ärtyneisyytenä tai nukahtamisen vaikeutena. Jos lapsella on taustallaan vaikeita elämänkokemuksia, voi olla vaikea erottaa mistä oireilussa on kyse ja asiaa voi olla hyvä pohtia ammattilaisen kanssa. Myös traumaperäisten häiriöiden kohdalla rauhoittumisen ja vireystilan säätelyn taitoja voi kuitenkin harjoitella lapsen kanssa. Arjen säännöllinen rytmi ja rutiinit sekä turvallisen aikuisen tarjoama läheisyys ja hoivahetket auttavat lasta turvallisuuden tunteen vahvistamisessa, sekä vireystilan säätelyn ja rauhoittumisen harjoittelussa.

Lasten ja aikuisten kyvyssä kokea empatiaa on yksilöllisiä eroja, jotka voivat johtua osin perinnöllisistä tekijöistä ja osin lapsen kokemuksista. Lapsen empatiakyky kehittyy vuorovaikutuksessa läheisten aikuisten kanssa ja sitä voi vahvistaa tarjoamalla lapselle arjessa hoivakokemuksia ja lempeyttä. Ihminen oppii myötätuntoa parhaiten kokemalla sitä myös itse. Aikuinen voi auttaa lasta myös sanoittamalla tunteita, pohtimalla yhdessä, miltä lapsesta tuntuu ja kertomalla, mikä tuntuu toisesta kivalta ja mikä ehkä surulliselta. Myös satujen ja tarinoiden kautta voi tutustua tunteisiin ja siihen, miten yhdessä ollaan niin, että kaikilla on hyvä olla. Lapsen haastavan käytöksen taustalla on usein keinottomuus ja vahva tunne (esim. kiukku, häpeä tai pettymys), joka säätely ei vielä onnistu. Aikuista voi helpottaa tilanteessa sen muistaminen, että lapsi ei yleensä pyri tarkoituksella olemaan hankala, vaikka tilanne voi siltä vaikuttaakin. Jos lapsen käyttäytymisen ja empatiakyvyn haasteet kuormittavat arkea ja aiheuttavat haittaa, on hyvä hakea ulkopuolista apua ja pohtia, onko lapsen tilannetta syytä arvioida tarkemmin.