Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Kaksisuuntainen mielialahäiriö tiivistettynä
- Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, jossa mieliala vaihtelee masennusjaksojen ja kohonneen mielialan eli maniajaksojen välillä.
- Oireisiin voi kuulua masennusjaksoja, maniaa tai lievempää hypomaniaa sekä joskus näiden yhdistelmiä. Jaksojen välissä voi olla myös pitkiä oireettomia vaiheita.
- Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito koostuu pääosin lääkityksestä ja psykososiaalisesta hoidosta. Hoidon tavoitteena on ehkäistä jaksojen uusiutumista.
Mikä kaksisuuntainen mielialahäiriö on?
Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö.
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä mieliala vaihtelee jaksoittain. Sairauteen kuuluu kohonneen mielialan ja lisääntyneen aktiivisuuden jaksoja eli maniajaksoja, masennusjaksoja sekä jaksoja, joissa esiintyy näiden yhdistelmiä. Eri vaiheet eivät aina seuraa toisiaan vuorotellen. Peräkkäin voi olla esimerkiksi useita masennusjaksoja. Jaksojen välissä voi olla myös oireettomia vaiheita.
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyy usein myös muita sairauksia. Yli puolella sairastuneista on jokin muu psyykkinen sairaus, kuten ahdistuneisuushäiriö, tai fyysinen sairaus, kuten tyypin 2 diabetes. Myös itsemurhariski on tavallista suurempi.
Mieliala ja tunteet eroavat toisistaan kestoltaan ja vaihtelultaan. Mieliala on pitkäkestoisempi tunnetila, joka muuttuu yleensä hitaammin. Tunteet taas liittyvät usein tiettyihin tilanteisiin ja voivat vaihdella nopeasti.
Mielialahäiriöstä voi olla kyse silloin, kun mielialan muutos on poikkeuksellisen voimakas tai kestää pitkään. Mielialahäiriöihin kuuluvat kaksisuuntaiset mielialahäiriöt ja depressiiviset häiriöt.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö alkaa tavallisesti nuorella aikuisiällä, mutta se voi alkaa myös lapsuudessa, keski-iässä tai vanhemmalla iällä. Sairauden puhkeamiseen vaikuttavat sekä perinnölliset että kehitykseen liittyvät tekijät.
Tarkkaa tietoa kaksisuuntaisen mielialahäiriön syistä ei kuitenkaan vielä ole. Häiriö voi puhjeta erityisesti nuoruudessa tai kuormittavissa elämäntilanteissa.
Perintötekijöillä on merkittävä osuus kaksisuuntaisen mielialahäiriön synnyssä.
Periytyvyys voi selittää suuren osan tyypin 1 kaksisuuntaisen mielialahäiriön esiintyvyydestä. Tiedossa on useita geenimuutoksia, jotka lisäävät alttiutta häiriön puhkeamiseen.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireet
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireet koostuvat masennusjaksojen ja eriasteisten kohonneen mielialan eli maniajaksojen vaihtelusta. Jaksoissa voi esiintyä myös sekä manian että masennuksen piirteitä, mutta tavallisesti jaksossa korostuvat joko maaniset tai masennusoireet.
Masennusjaksoja esiintyy yleensä enemmän kuin maniajaksoja. Jaksojen välissä voi olla oireettomia vaiheita, jotka voivat kestää jopa useita vuosia.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä on kahta tyyppiä, ja molempiin liittyy masennusjaksoja. Ero näkyy kohonneen mielialan jaksoissa. Tyypin 1 häiriössä esiintyy maniajaksoja.
Tyypin 2 häiriössä esiintyy hypomanioita eli lievempiä kohonneen mielialan jaksoja. Tyypin 2 häiriössä masennusjaksot ovat yleensä yleisempiä ja pidempikestoisia kuin tyypin 1 häiriössä.
Tyypin 1 ja tyypin 2 kaksisuuntainen mielialahäiriö eroavat toisistaan muun muassa siten, että tyypin 1 häiriössä kohonneen mielialan jaksot ovat voimakkaampia.
Sekamuotoisesta jaksosta puhutaan silloin, kun maaniset ja masennusoireet ovat yhtä voimakkaita ja esiintyvät samanaikaisesti tai vaihtelevat nopeasti saman jakson aikana. Tällöin mieliala voi vaihdella lyhyessä ajassa voimakkaasti.
Jaksojen määrä vaihtelee yksilöllisesti muutamasta jaksosta kymmeniin elämän aikana. Nopeasti vaihtelevasta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä eli tiheäjaksoisuudesta puhutaan silloin, kun erillisiä jaksoja on yli neljä vuodessa.
Mania tarkoittaa tilaa, jossa mieliala ja toimeliaisuus ovat selvästi kohonneet. Maanisen jakson aikana itsetunto yleensä kohoaa ja suuruuskuvitelmat ovat tavallisia. Mania voi kuitenkin ilmetä myös itsetunnon heikentymisenä.
Maniaan liittyy usein tavallista runsaampi puheliaisuus, vähentynyt unen tarve ja kiihtyneisyys. Käyttäytyminen voi olla harkitsematonta esimerkiksi talousasioissa tai ihmissuhteissa. Seksuaalinen halukkuus voi lisääntyä. Myös huolimaton päihteiden käyttö ja riskialtis liikennekäyttäytyminen voivat liittyä maniaan.
Mieliala on usein kohonnut, mutta ärtyisyyttä voi esiintyä sen rinnalla. Joskus mieliala voi olla manian aikana pelkästään ärtynyt. Maniajakso kestää vähintään viikon. Yleensä se kestää kahdesta viikosta viiteen kuukauteen.
Maniajaksoon voi joskus liittyä psykoottisia oireita eli todellisuudentajun häiriöitä. Ne ovat yleensä mielialan mukaisia harhaluuloja. Tällöin voi esiintyä esimerkiksi kuvitelma poikkeuksellisesta tärkeydestä tai erityisistä kyvyistä.
Hypomania on maniaa lievempi jakso, jossa mieliala ja aktiivisuus ovat kohonneet. Oireet eivät yleensä haittaa toimintakykyä yhtä paljon kuin maniassa.
Hypomaniaan liittyy usein lisääntynyt toimeliaisuus ja puheliaisuus. Unen tarve vähenee. Myös keskittymisvaikeudet ja seksuaalinen halukkuus voivat lisääntyä.
Hypomaniajaksoa voi joskus olla vaikea erottaa ihmiselle tavanomaisesta innostumisesta. Hypomaniaan voi kuitenkin liittyä myös ärtyisyyttä, unettomuutta, lyhytjänteisyyttä ja keskittymisvaikeuksia. Psykoottisia oireita ei esiinny. Hypomaniajakso kestää vähintään neljä päivää.
Masennusjakson aikana vireystaso, toimeliaisuus ja itseluottamus laskevat. Aiemmin kiinnostavat ja mielihyvää tuottaneet asiat eivät enää kiinnosta samalla tavalla.
Masennusjaksoon voi liittyä itseensä kohdistuvia syytöksiä, toistuvia ajatuksia kuolemasta, keskittymisvaikeuksia, unihäiriöitä ja ruokahalun muutoksia.
Masennusjakson oirekuva muistuttaa tavallisia masennustiloja. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksot voivat kuitenkin kestää lyhyemmän aikaa. Masennusjakso kestää lyhimmillään kaksi viikkoa ja keskimäärin kuusi kuukautta.
Tavallisiin masennustiloihin verrattuna kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusjaksoon liittyy useammin psykoottisia oireita eli todellisuudentajun häiriöitä. Lisäksi voi esiintyä liikaunisuutta, ajattelun ja liikkeiden hidastumista sekä lihomista. Masennusjaksojen osuus oireilusta kasvaa ikääntymisen myötä.
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön voi liittyä myös muistamiseen, keskittymiseen, asioiden ohjaamiseen ja käsittelyn nopeuteen liittyviä vaikeuksia. Ne voivat heikentää toiminta- ja työkykyä. Häiriöön voi liittyä myös ahdistuneisuutta sekä masennusoireita, kuten liikaunisuutta, painonnousua ja mielialan herkkää vaihtelua.
Miten kaksisuuntainen mielialahäiriö todetaan?
Kaksisuuntainen mielialahäiriö voidaan todeta, kun masennusjakson lisäksi on esiintynyt vähintään yksi hypomaaninen, maaninen tai sekamuotoinen jakso.
Sairaus todetaan usein viiveellä.
Keskimäärin diagnoosi tehdään kahdeksan vuoden kuluttua oireiden alkamisesta. Viive johtuu osittain siitä, että oireet alkavat yleensä masennusjaksolla. Diagnoosia ei voida tehdä ennen ensimmäistä mania- tai hypomaniajaksoa.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito koostuu pääosin lääkityksestä ja psykososiaalisesta hoidosta. Hoidon tavoitteena on ehkäistä jaksojen uusiutumista. Toimintakyky arvioidaan heti diagnoosin jälkeen ja sairauden eri vaiheissa. Arvion perusteella laaditaan hoito- ja kuntoutussuunnitelma.
Suunnitelmassa otetaan huomioon sairauden eri vaiheet, koska hoidon tarve voi muuttua. Toimiva yhteistyö ja tiedon kulku eri hoitotahojen välillä tukevat hoidon onnistumista.
Lääkitys on keskeinen osa kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoa. Mielialaa tasaavia lääkkeitä käytetään yhdessä lääkkeettömien hoitomuotojen kanssa.
Hoidossa voidaan käyttää mielialaa tasaavia lääkkeitä ja psykoosilääkkeitä sairauden vaiheen mukaan. Sopivin lääkitys valitaan sen perusteella, millaisia hyötyjä ja mahdollisia haittoja lääkitykseen liittyy.
Sairausjaksojen uusiutumisen mahdollisuus on osa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Uusiutumista voidaan kuitenkin useimmissa tapauksissa vähentää merkittävästi sitoutumalla lääkehoitoon ja tukemalla hoitoa elämäntavoilla.
Pitkäjänteinen lääkehoito on tärkeä osa onnistunutta hoitoa.
Psykososiaaliset hoitomuodot ovat lääkkeettömiä hoitomenetelmiä, jotka tukevat sairauden hallintaa. Niitä käytetään lääkehoidon rinnalla.
Psykososiaalinen hoito voi olla yksilö-, ryhmä- tai perhehoitoa. Hoitomuotoja ovat esimerkiksi kognitiivis-behavioraalinen terapia sekä psykoedukatiivinen ryhmähoito eli ryhmämuotoinen ohjaus ja tieto sairaudesta. Elämäntilanteen mukaan myös psykodynaamisesta yksilöterapiasta tai pariterapiasta voi olla hyötyä.
Hoidossa jaetaan tietoa sairaudesta sekä sairastuneelle että perheenjäsenille. Samalla opetellaan tunnistamaan sairausjakson ensioireita eli varhaisia merkkejä, jotka voivat edeltää varsinaista sairausjaksoa. Niiden tunnistaminen voi helpottaa jakson hallintaa.
Ensioireita ovat esimerkiksi muutokset mielialassa, keskittymiskyvyssä ja unen tarpeessa. Niitä voi ilmetä muutaman päivän tai viikon ajan ennen varsinaisen sairausjakson alkamista. Mielialapäiväkirja voi auttaa tunnistamaan mielialan muutoksia ja muita ensioireita.
Säännöllinen unirytmi on tärkeä, sillä unenpuute voi laukaista sekä mania- että masennusjaksoja. Myös stressaavat tapahtumat saattavat altistaa uuden jakson alkamiselle.
Hoidossa kannustetaan säännölliseen vuorokausirytmiin, päihteettömyyteen ja stressinsäätelykeinojen opetteluun.
Milloin hakea apua?
Jos sairastat tai epäilet sairastavasi kaksisuuntaista mielialahäiriötä, käänny rohkeasti psykiatrian erikoislääkärin puoleen. Avun hakeminen on tärkeää, jotta lääkehoidon ja psykososiaalisten hoitokeinojen avulla voidaan tukea tasapainoista elämää.
Asianmukaisella hoidolla sairausjaksoja pystytään hallitsemaan ja ehkäisemään niiden uusiutumista huomattavasti. Sairastuminen mielenterveyden häiriöön ei ole koskaan sairastuneen oma vika, eikä sairauden kanssa tarvitse jäädä yksin.
Hoitoa tarjoava asiantuntija
-
Psykiatri
Psykiatrimme tarjoavat yksilöllistä ja vaikuttavaa hoitoa kaikentasoisiin mielenterveyden häiriöihin. Psykiatreiltamme saat apua esimerkiksi paniikkikohtauksiin, pakko-oireisiin ja masennukseen. Huomaathan, että psykiatrin enintään 45 minuutin vastaanotosta vähennetään 50 € ja enintään 60 minuutin vastaanotosta 60 € Kela-korvausta hinta-arviossa vähennetyn 8 € Kela-korvauksen sijaan.