Halvauksen hoito
Yleistä halvauksesta
Halvaus on oire, ei sairaus itsessään. Halvaus ilmenee osittaisena tai täydellisenä lihasten toiminnan menetyksenä jossain kehonosassa. Halvauksia voi aiheuttaa esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöt, kasvohermon toimintahäiriöt, selkäydinvammat tai tulehdukselliset hermostosairaudet. Halvaus ilmenee siinä kehonosassa, jota vaurioitunut hermoston alue normaalisti hermottaa.
Jokainen halvausoire laajuudestaan huolimatta vaatii välittömän lääkärin arvion. Hälyttäviä oireita ovat esimerkiksi äkillinen toispuolinen lihasheikkous raajoissa tai kasvoissa, puhe- tai nielemishäiriö tai toisen silmän näön pimeneminen, joiden ilmaantuessa tulee hakeutua välittömästi lähimpään sairaalaan tutkittavaksi.
Miten halvausta tutkitaan?
Halvauksen taustalla voi olla useita eri syitä, ja siksi oikean diagnoosin tekeminen on ratkaisevan tärkeää. Tutkimusten tavoitteena on selvittää, mistä hermoston toimintahäiriö johtuu, kuinka laaja se on ja millaista hoitoa ja kuntoutusta potilas tarvitsee.
Halvauksen tutkiminen aloitetaan kliinisellä tutkimuksella, jossa arvioidaan oireiden laajuus ja tyyppi. Halvausoireesta on tärkeää kartoittaa, onko halvaus toispuoleinen, vaikuttaako se raajoihin vai kasvoihin, esiintyykö puhehäiriöitä, nielemisvaikeuksia tai muita löydöksiä. Myös oireiden alkamisajankohta ja kehityskulku ovat olennaisia hoidin kannalta. Erityisesti aivoverenkiertohäiriötä epäillessä potilas voidaan lähettää myös CT- tai magneettikuvaan. Verikokeilla voidaan selvittää aineenvaihdunnan häiriöitä, tulehduksia tai muita sairauksia, jotka voivat altistaa halvaukselle. Esimerkiksi infektiot, diabetes tai elektrolyyttihäiriöt voivat aiheuttaa tai pahentaa oireita.
Jos aivoinfarktin epäillään syntyneen sydänperäisestä hyytymästä, tehdään tarkempia sydänselvittelyitä kuten esimerkiksi sydämen ultraäänitutkimus ja sydänsähkökäyrän pitkäaikaisrekisteröinti. Myös rytmihäiriöiden tunnistaminen on tärkeää ehkäisevän hoidon kannalta.
Mikäli epäillään ääreishermoston vauriota tai lihassairautta, hermojen sähköistä toimintaa voidaan arvioida ENMG-tutkimuksella.
Halvauksen hoito
Halvauksen ensisijainen hoito sisältää akuutin vaiheen toimenpiteet, jotka riippuvat halvauksen syystä. Akuutissa vaiheessa pyritään saamaan halvauksen juurisyy nopeasti hallintaan. Aivoinfarktin tapauksessa se tarkoittaa verisuonen tukkeuman liuottamista tai poistoa, aivoverenvuodon kohdalla verenvuodon tyrehdyttämistä ja komplikaatioiden ehkäisyä. Akuutin hoidon jälkeinen kuntoutus on keskeinen osa toipumista, ja sen tulisi alkaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jo sairaalassa.
Kuntoutus perustuu moniammatilliseen osaamiseen ja se suunnitellaan yksilöllisesti potilaan toimintakyvyn ja kuntoutuksen tavoitteiden pohjalta. Kuntoutus on tavallisesti moniammatillista ja työryhmään voi kuulua esimerkiksi seuraavia terveydenhuollon ammattilaisia:
- fysioterapeutti
- toimintaterapeutti
- puheterapeutti
- neuropsykologi
- kuntoutusohjaaja
- neurologi
- sosiaalityöntekijä
Hyvä kuntoutuksen edellytys on aktiivinen osallistuminen, omatoiminen harjoittelu ja arjen toimintoihin osallistuminen. Vaikka toipumisen isoimmat harppaukset voivat tapahtua jo hyvin aikaisin, kuntoutukseen tulee osallistua pitkäjänteisesti ja kärsivällisesti parhaimman kuntoutumistuloksen saavuttamiseksi. Kuntoutuksen laajuus ja sen tarve vaihtelee tapauskohtaisesti, mutta se voi jatkua jopa vuoden ajan tai pidempäänkin.
Palvelu sisältyy näihin kategorioihin
Asiantuntijat
Neurologia
Migreenin hoito
Migreeni on neurologinen sairaus, jolle on ominaista voimakas, jyskyttävä tai sykkivä päänsärky. Päänsärkyyn liittyy usein myös pahoinvointia, oksentelua sekä valo- ja ääniherkkyyttä. Jos migreenikohtauksia on useammin kuin kerran viikossa tai migreeni haittaa tavallista arkea, on hyvä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Lääkärin lisäksi ajan voi varata myös sairaanhoitajalle, joka ohjaa diagnosoidun migreenin kotihoidossa.
Epilepsian hoito
Epilepsia on aivojen sähkökemiallinen häiriötila, joka voi aiheuttaa tajunnan menetyksen tai lihaskouristelua. Epileptinen kohtaus vaatii aina neurologiset tutkimukset.
Muistisairaudet
Muistisairaudet heikentävät muistia, tiedonkäsittelyä ja muita ajatustoimintoja. Yleisin etenevä muistisairaus on Alzheimerin tauti. Muistihäiriöitä voivat aiheuttaa myös ohimenevät tai hoidettavissa olevat tekijät kuten stressi, masennus tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Muistihäiriöt on tärkeä tutkia viivyttelemättä. Muistisairauksien varhainen toteaminen mahdollistaa parhaan mahdollisen hoidon ja tukitoimenpiteet sairastuneelle ja hänen läheisilleen.
Kliininen neurofysiologi
Kliinisessä neurofysiologian tutkimuksessa tutkitaan etenkin sähköisin menetelmin keskus- ja ääreishermoston ja lihaksiston toimintaa. Tyypillisiä tutkimuksia ovat mm. aivosähkökäyrä (EEG) ja ääreishermojen johtonopeuden mittaus ja lihaksen sähkötoimintatutkimus (ENMG).
Aivoverenkiertohäiriöiden hoito
Aivoverenkiertohäiriöitä ovat esim. aivoverisuonitukokset, aivoverenvuodot ja TIA-kohtaukset. Aivoverenkiertohäiriöt tulevat lähes aina täysin yllättäen. Aivoverenkiertohäiriö aiheuttaa aivojen toimintahäiriön, jonka tavallisia seurauksia ovat tajunnan menetys, halvaus ja tasapainohäiriöt. Aivoverenkiertohäiriön oireiden ilmetessä on soitettava viipymättä hätänumeroon.
Neurologi
Neurologi on erikoistunut hermoston, aivojen, lihaksiston ja selkäytimen sairauksien tutkimiseen ja hoitoon, eli neurologiaan. Hermosto säätelee muun muassa tietoisuutta, lihasten liikettä, ajattelua sekä aisteja. Neurologisten oireiden kirjo on laaja, ja neurologiset sairaudet voivat vaikuttaa lähes kaikkiin kehonosiin sekä aikuisissa että lapsissa. Neurologi voi auttaa tunnistamaan oireiden syyn ja laatia hoitosuunnitelman yksilölliseen hoitoon.