Vaihdevuosien hormonihoito – tämän haluat tietää

Yksi pelkää rintasyöpää ja toinen jäävänsä paitsi estrogeenin hyödyistä. Kolmas ihmettelee, miksi kaveri sai ihan eri lääkkeet. 

Kysyimme asiantuntijoilta vastauksia vaihdevuosi-ikäisiä naisia mietityttäviin kysymyksiin hormoneista ja hormonihoidosta. Terveystalon kyselytutkimuksessa jopa 41 prosenttia naisista kertoi, ettei käytä tai käyttäisi hormonivalmisteita, koska pelkää sivuvaikutuksia tai hormonihoidon riskejä. 

Satu Wedenojan, Johanna Aaltosen ja Anna-Mari Heikkisen mukaan suurimmat pelot ja myös väärinkäsitykset liittyvät hormonihoidon riskeihin suhteessa hyötyihin. Jokaisen huolia on kuitenkin tärkeä kuunnella, ja hoidosta päätetään aina yhdessä yksilöllisen arvion pohjalta.

Satu Wedenoja on lääketieteen tohtori sekä naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, jonka vastaanotto on Terveystalo Kampissa ja Tapiolassa. Hän on myös Terveystalon gynekologian erikoisalajohtaja.

Satu, mitä uusin tutkimustieto sanoo vaihdevuosien hoidosta? 

– Vaihdevuosien hormonihoitoa on tutkittu vuosikymmeniä. Mitään varsinaisesti uusia tuloksia ei ole viime vuosina tullut, mutta tiedot hoidon hyödyistä ja riskeistä ovat tarkentuneet. Lisäksi on tullut ja kehitteillä hormonittomia lääkehoitoja. 

Tuoreessa kansainvälisessä hoitosuosituksessa on vedetty yhteen kaikki aiheeseen liittyvä laadukas tutkimustieto. Tärkeä lähtökohta suosituksessa on yksilöllinen hoito. Suositus korostaa, että 45 vuotta täyttäneillä ja sitä vanhemmilla naisilla vaihdevuodet tulisi diagnosoida oireiden perusteella, ilman laboratoriokokeita. Tämä tarkoittaa, että vaihdevuosia tulee epäillä herkästi oireiden syyksi. Esimerkiksi vaihdevuosi-iässä alkaviin mieliala- ja unioireisiin suositellaan kokeilemaan ensisijaisesti hormonihoitoa.  

Uusi avaus hoitosuosituksessa on myös psykologinen tuki, joko muun hoidon rinnalla tai niille, jotka ei voi tai halua käyttää hormonihoitoa. Psykologinen tuki, kuten psykoterapia, on todettu tehokkaaksi tässä elämän muutosvaiheessa. 

Onko vaihdevuosien hoitoon odotettavissa jotain uutta? 

– Uusia hoitoja odotetaan erityisesti niille, jotka eivät voi käyttää hormonihoitoa esimerkiksi sairastetun rintasyövän vuoksi. Kehitteillä olevat lääkkeet ovat samantyyppisiä kuin vastikään myyntiin tullut fetsolinetantti: ne vaikuttavat suoraan lämmönsääntelyyn ja rauhoittavat hikoiluoireita. Suuri osa vaihdevuosi-ikäisten unihäiriöistä liittyy kuumiin aaltoihin, joten hikoiluoireisiin kehitetty täsmälääke voi myös parantaa unta. 

Pidemmällä tähtäimellä mielenkiintoinen aihe ovat uudemmat luonnolliset estrogeenit, joilla on ehdotettu olevan muita estrogeenejä vähäisempi vaikutus tukosriskiin ja rintarauhaskudokseen. Tällainen on esimerkiksi ehkäisypillereissä käytetty estetroli, jota ei ole vielä ole tutkittu vaihdevuosioireiden hoidossa. Toiveissa on jatkossa löytää uusia molekyylejä, jotka olisivat tehokkaita vaihdevuosioireiden hoidossa mutta eivät nostaisi esimerkiksi rintasyövän riskiä. 

Mitkä ovat yleisimmät väärinkäsitykset liittyen hormonihoitoon? 

– Ylimitoitetut pelot riskien osalta, ja toisaalta ajatus ikuisesta nuoruudesta.  

Terveellä vaihdevuosioireisella naisella hoidon hyödyt ylittävät sen riskit. Rintasyövän osalta kerron itse potilaille, että sadasta naisesta 13 sairastuu joka tapauksessa elinaikanaan rintasyöpään. Jos käyttää hormonihoitoa esimerkiksi viiden vuoden ajan, sataa naista kohden todetaan hoidon aikana tai sen loputtua yksi tai kaksi ylimääräistä rintasyöpää. 

Se on pieni riskin lisäys ottaen huomioon, että rintasyöpäriskiin vaikuttaa moni asia, ja että hormonihoidolla voi olla todella suuri vaikutus elämänlaatuun ja jaksamiseen.  

Osa taas saattaa ajatella, että hormonihoito auttaa säilyttämään elinvoiman. Vaikka estrogeeni auttaa vaihdevuosioireisiin, suojaa luustoa ja voi hieman estää rasvan kertymistä keskivartaloon, ei ole näyttöä, että hormonihoitoa käyttävät ikääntyisivät hitaammin tai eläisivät pidempään. Vanheneminen on lopulta kiinni geeneistä, elintavoista ja sattumasta. Pienellä hormoniannoksella ei ole siinä merkitystä. 

Johanna Aaltonen on lääketieteen tohtori sekä naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, jonka vastaanotto on Terveystalo Tampereella ja Nokialla. Hän on erikoistunut gynekologisiin hormonaalisiin ongelmiin.

Johanna, millaisia hyötyjä hormonihoidosta on vaihdevuosioireiden hoidon lisäksi? 

–  Vaihdevuosi-iässä ajoissa aloitettu hormonihoito voi suojata sydän- ja verisuonitaudeilta. Estrogeeni ehkäisee luukatoa, ja hormonihoito voi olla osa alle 60-vuotiaan naisen osteoporoosin hoitoa. Hormonihoitoa käytetään myös vaihdevuosi-ikäisen naisen unettomuuden hoidossa. 

Hormonihoidolla hoidetaan kuitenkin ensisijaisesti vaihdevuosioireita, mahdolliset muut terveyshyödyt tulevat siinä sivussa. Jotta elämänlaatua häiritsevät oireet saadaan hallintaan ja hoidon hyödyt esille, hormonihoito tulisi aloittaa riittävän ajoissa.

Yleensä naiset hakeutuvatkin lääkäriin siinä vaiheessa, kun hankalat oireet alkavat. Yleisimmin oireet alkavat 45–55-vuoden iässä, keskimäärin kuukautiset loppuvat suomalaisilla naisilla 51 vuoden iässä.  

Voiko hormoneihin tai vaihdevuosioireisiin itse vaikuttaa? 

– Hormonitoimintaa ei voi omin valinnoin parantaa. Sen sijaan tupakointi voi aikaistaa vaihdevuosia jopa muutamalla vuodella, ja tupakoitsijoilla oireet voivat olla hankalammat. Monenlainen stressi voi saada oireet tuntumaan pahemmilta. Stressi itsessään heikentää unta ja saattaa herättää aamuyön tunteina. Myös voimakkaasti maustettu ruoka, runsas kahvin juonti tai alkoholin käyttö voivat pahentaa vaihdevuosioireita. 

Elintavoilla voi helpottaa etenkin lieviä oireita. Painonhallinta ja liikunta, varsinkin lihaskunnon ylläpito, ovat naisille erityisen tärkeitä iän karttuessa – niin haastavaa kuin painonhallinta iän myötä voikin olla. Pyrin lohduttamaan painonnousua tuskailevia naisia, ettei viisikymppisenä ole tarpeen näyttää samalta kuin kolmikymppisenä, mutta runsaaseen ylipainoon olisi hyvä puuttua. Ylipaino lisää rintasyövän ja kohtusyövän riskiä sekä altistaa verisuonitukoksille.  

Käyttipä hormonikorvaushoitoa tai ei, riittävästä D-vitamiinin ja kalsiumin saannista kannattaa pitää huolta. 

Anna-Mari Heikkinen on synnytys- ja naistentautiopin dosentti, jonka vastaanotto on Terveystalo Kuopiossa. Hän on tehnyt tutkimusta vaihdevuosien hormonihoitojen vaikutuksista ja niihin liittyvistä peloista. Hän on erikoistunut gynekologisten syöpien hoitoon. 

Anna-Mari, miksi yhdelle määrätään yhtä ja toiselle toista hormonihoitoa? 

– Vielä 1900-luvun lopussa kaikille naisille määrättiin samanlaisia annoksia suun kautta. Nykyisin hormonihoito räätälöidään aloitusajankohdan, määrän, keston ja antoreitin suhteen.  

On alettu tunnistaa esivaihdevuodet, eli hoitaa oireita jo ennen kuin hormonitoiminta ja kuukautiset ovat kokonaan loppuneet. Jos kuukautiset vielä jatkuvat, on huolehdittava ehkäisystä, jolloin voidaan käyttää yhdistelmäehkäisyä tai keltarauhashormoniehkäisyyn yhdistellään sopiva määrä estrogeeniä. Sopivalla lääkityksellä voi myös saada helpotusta epäsäännöllisiin, runsaisiin ja kivuliaisiin kuukautisiin. 

Naiset ovat yksilöllisiä muun muassa sen suhteen, loppuuko hormonitoiminta yhtäkkiä, vähitellen vai aaltoilevasti. Samoin siinä, kuinka herkkiä he ovat hormonitasojen vaihteluille ja hormonilääkkeille. Annokset ja antotavat voivat vaihdella: vaikka yksi hyötyisi jostakin valmisteesta tai annoksesta, sama ei välttämättä käy toiselle.  

Kannattaako hormonitasot mittauttaa, jos epäilee vaihdevuosioireita? 

Usein kuukautiskierto ja oireet kertovat enemmän kuin hormonitasot. Hormonitasoja voi olla tarpeen mitata, jos vaihdevuosioireet alkavat varhain tai kuukautiset loppuvat alle 40-vuotiaana. Ennenaikaisissa vaihdevuosissa kohonnut FSH-pitoisuus on edellytys Kela-korvattuun lääkitykseen. 

Jos käyttää hormonaalista ehkäisyä, kuten e-pillereitä, hormonimittaukset eivät ole luotettavia. Mittaukset eivät myöskään auta sopivan hormoniannoksen määrittämisessä, se on kokeiltava yksilöllisesti. Estrogeenitasojen mittauksesta voi olla hyötyä silloin, jos hormonihoito ei tehoa ja pitää selvittää, imeytyykö hormonilääke tai onko oireiden taustalla jokin muu syy. 

Jos itse tai esimerkiksi työterveyslääkäri pohtii, voisivatko ongelmat johtua hormoneista, ei tarvitse pelätä, että tulisi gynekologin vastaanotolle turhaan. Jos ongelmat eivät johdu hormoneista, gynekologi voi auttaa oikean hoidon löytämisessä – vaikkei syy olisikaan vaihdevuosissa tai esivaihdevuosissa. 

Tepsivätkö vaihtoehtohoidot? 

– Terveystalon kesällä tekemän kyselytutkimuksen mukaan naiset turvautuvat luonteistuotteisiin tai -lääkkeisiin yhtä paljon kuin gynekologiin, mutta apu niistä on vähäinen. Erilaisten luontaislääkkeiden tehoa on tutkittu paljon, ja se on valitettavasti lumelääkkeen luokkaa. Niiden tehosta ei siis ole tieteellistä näyttöä. 

Jos luontaislääke on tutkitusti turvallinen, eli jonkinlaisen tuotekontrollin piirissä ja sen sisältö on tarkasti tiedossa, lumevaikutus ei ole huono asia. Jos itse kokee saavansa jostakin apua, se on silloin ihan ok – ja lievissä oireissa jopa riittävä apu. Valitettavasti ei kuitenkaan ole tuotetta, jota voisin gynekologina suositella, koska niiden tehosta ei ole tutkittua näyttöä. 

 Lue lisää vaihdevuosien hoidosta.