Myötätunto muita kohtaan on tärkeää juuri nyt, kun viha ottaa herkästi vallan

Viha voi olla helpompi tunne silloin, kun emme salli tai halua tuntea esimerkiksi ahdistusta tai pelkoa.

- Viha on myös herkästi tarttuvaa: voimme oppia siihen tai mukautua tunteeseen kuuluaksemme joukkoon, kuvailee Terveystalon psykologi ja psykoterapeutti Aino Kohtala.

Viha on ihmisen perustunne, joka auttaa meitä puolustautumaan ja ilmaisemaan tarpeitamme. Sillä on kuitenkin ikävät kääntöpuolensa.

- Kun olemme kuormittuneita ja vihaisia, ei rationaalinen ajattelumme toimi kovin hyvin. Ajattelustamme tulee herkästi mustavalkoista ja meille tulee tarve purkaa tunnetta – myös sellaisilla tavoilla, jotka hetkellisestä helpotuksesta huolimatta eivät tilannetta auta. Koska emme voi esimerkiksi soittaa Putinille , saatamme purkaa vihaa lähempänä oleviin, vaikka järkemme sanoisikin muuta.

Myötätunto on tarttuvaa

Vihan toisella puolen on myötätunto, joka sekin on onneksi tarttuvaa.

- Myötätunto on muutakin kuin tunne: se on myös toisen hyväksi tekemistä. Myötätunto auttaa meitä näkemään ja tunnistamaan toisen hädän ja toimimaan sen mukaisesti. Siis esimerkiksi auttamalla. Stressin yhteydessä empatiakyky ja myötätunto voivat laskea, mutta toisaalta taas myötätunnon aktiivinen harjoittelu voi vähentää kuormitusta. Tämä toimii siis molempiin suuntiin.

Myötätunnon piiri pienenee kriiseissä

Myötätunto herkästi rajoittuu koskemaan jollakin perusteella kanssamme samaan joukkoon kuuluvia ihmisiä: esimerkiksi läheisiämme, tuttujamme, samassa kaupungissa tai maassa asuvia.

- Tällainen myötätunnon rajoittuminen voi osin juontaa juurensa siitä näkökulmasta, että meille on selviytymisen vuoksi ollut tärkeää kuulua ryhmään ja puolustaa sitä. Tänä päivänä ilmiö näkyy esimerkiksi hyvin yksioikoisena näkökulmana kriisitilanteissa. Kaikki, jotka eivät kuulu ”meihin”, kuuluvat myötätuntopiirimme ulkopuolelle. Pahimmillaan ilmiö voi näkyä rasistisina kommentteina, ajatuksina tai tekoina.

Myötätuntoa voi treenata kuten lihasta

Myötätunnon piiriä voi onneksi laajentaa treenaamalla. Ensimmäinen liike on sen pohtiminen, huomaako itsellään myötätunnon rajautumista.

- Mieti, pystytkö tuntemaan myötätuntoa kaikenlaisia ihmisiä ja kansakuntia kohtaan myös kriisitilanteissa. Mitä tunnet muita ihmisiä kohtaan, kun luet uutisia sodasta? Mitä sinussa herättää se, kun kohtaat eri tavalla ajattelevan tai eri syntyperää olevan ihmisen? Sotatilanne saa ja sen kuuluukin herättää ikäviä tunteita, mutta on hyvä pysähtyä juuri nyt miettimään, pystyykö ihmiset kuitenkin kohtaamaan yksilöinä vai herääkö heti kielteisiä tunteita esimerkiksi heidän syntyperästään tai kansallisuudestaan.

Kun on kyky tunnistaa omia tunteita, voi lähteä laajentamaan omaa myötätunnon piiriä.

- Myötätuntomme laajenee aina, kun tutustumme erilaisiin ihmisiin, kulttuureihin, ajatuksiin ja asenteisiin. Kun saamme tarttumapintaa ihmiseen, löydämme inhimillisyyttä, kuulemme aidosti, miten yksilö ajattelee tai tuntee jonkin tilanteen, kykymme tuntea ja näyttää myötätuntoa vahvistuu.

Miksi en ajattele tai tunne arvojeni mukaisesti?

Jos oma vihan tunne tai myötätunnon puute ahdistaa, voi asiasta keskustella ammattilaisen kanssa.

- Esimerkiksi viha on hyvin kuormittavaa keholle ja mielelle. Syke ja hengitys kiihtyy, verenpaine nousee, lihakset jännittyvät ja hormonitasapaino järkkyy. Kykymme käsitellä tietoa tai tuntea myötätuntoa vähenee. Jos tunnemme jatkuvasti vihaa, voimme tulla sairaiksi. Tämän vuoksi on tärkeä lähteä työstämään asiaa.

Avain on oppia tunnistamaan omia tunteita ja sitä, mistä ne johtuvat.

- Liittyykö vihan tunteeseen omia elämänkokemuksia tai yleistä yhteiskunnallista ja historiallista puhetta? Menenkö vihaan mukaan, koska minulle on tärkeää säilyttää yhteisöllisyys? Liittyykö vihan tunne kotikasvatukseeni? Hiljalleen omaa ajatusmaailmaa voi lähteä rakentamaan omien arvojen mukaiseksi uudelleen.

Vihaa emme voi koskaan täysin poistaa tunneskaalastamme tai ajattelustamme. Tärkeintä onkin se, miten omien tunteiden ja ajatusten pohjalta käyttäytyy.

- Omia ajatuksiamme ja tunteitamme emme voi koskaan kontrolloida täysin, mutta voimme valita käytöksemme niistä huolimatta. Voi miettiä, auttaako vihan ilmaisu esimerkiksi epäasiallisesti ketään tässä hetkessä. Voisinko suunnata sen energian esimerkiksi viattomien ihmisten auttamiseen tai vapaaehtoistoimintaan? Näin reagoinnin tarpeelle voi syntyä rakentava ja kaikkia hyödyntävä kanava.