Mistä voi johtua, että lapseni kuorsaa?

Mistä voi johtua, että lapseni kuorsaa? Onko se huono asia?

Vähäinen kuorsaus ei ole haitallista ja jokainen kuorsaa silloin tällöin. Kuorsausääni syntyy siitä, kun hengitysteissä kulkeva ilma saa nielun pehmeän ja rentoutuneen kudoksen värisemään. Kuorsaus voi voimistua ylähengitystieinfektion yhteydessä. Tuolloin limakalvoilla on turvotusta, ilmatiet ovat ahtaammat ja värinällään ääntä tuottavaa kudosta on enemmän. Toistuvat infektiot voivat aiheuttaa myös risakudoksen liikakasvua, joka ahtauttaa ilmateitä lisää myös silloin kun infektio ei ole päällä.

Joskus kuorsaus liittyy sairaustiloihin, ja varsinkin, jos kuorsaukseen liittyy poikkeavia unen aikaisia hengityskatkoksia, voi olla kyse obstruktiivisesta uniapneasta. Nuoret ja aikuiset voivat kuorsata äänekkäästi ilman, että on todettavissa uniapneaa. Lasten uniapnean selvittely edellyttää laajaa unipolygrafiaa, eikä tavallisesti aikuisilla käytettävä yöpolygrafia ole riittävä.

7-vuotias lapsi on kärsinyt nukahtamisvaikeuksista useamman vuoden ajan. Mitä neuvoksi?

Nukahtamisvaikeuksien syyt ovat moninaiset. Tässä joitakin vinkkejä:

• Yksi yleisimmistä syistä nykyään on puhelimen tai somekanavien liikakäyttö liian myöhään.
• Unen huolloksi kutsuttaja toimia olisi hyvä käydä läpi yksityiskohtaisesti lapsen kohdalla: Onko nukkumaanmenoaika realistinen? Onko nukkumaanmenoon kiinnitetty huomiota riittävästi? Ovatko iltatoimet ajoitettu oikein ja riittävän rutiiniomaisesti? Mikä on huoneen lämpötila, valoisuus, hiljaisuus?
• Seuraa nukkumaanmenoa ja luo selviä leppoisia rutiineja, jotka tukevat nukahtamista. 
• Keskustele hänen kanssaan asiasta. Onko hän huolissaan jostakin?
• Jos lapsesi on kovin vilkas ja tarkkaamaton, voivat nukahtamisvaikeudet liittyä myös siihen.

Mistä voi johtua, että lapsi ei unissakävele kotona, mutta reissuissa kyllä? Ei muista aamulla tapahtunutta. 

Unissakävely kuuluu havahtumishäiriöiden ryhmään. Kyse ei varsinaisesti ole sairaudesta. Havahtumishäiriössä emme herää täysin ja aivojen kuorikerros ei ole valvetoiminnassa kokonaan. Muistikuvia ei luoda tuossa vaiheessa.

Syynä unissakävelyyn vieraammassa paikassa voi olla juuri paikan vieraus. Me kaikki havahtelemme lähelle valvetta unisyklien välissä, mutta useimmiten vain vaihdamme tuolloin asentoa ja jatkamme nukkumista. Voi olla, että vieraammassa paikassa reagoimme eri tavalla, koska havahtumisen ympäristö on jollain tapaa tavallisesta poikkeava. Tämän takia unissakävely voi provosoitua esimerkiksi hotelliyön aikana.

Jos tilanne on hankala ja usein toistuva, voi kokeilla esimerkiksi oman tyynyn, peiton, pussilakanan/tyynynpäällisen tai muun tutun kotona nukkumiseen liittyvän esineen ottamista mukaan matkalle

Vajaa 3-vuotias lapsi heräilee monta kertaa yössä itkemään, on ihan hereillä ja pitää rauhoitella. On terve eikä valita, että sattuisi mihinkään tai esimerkiksi kutittaisi. Ei myöskään kuorsaa. Tätä jatkunut jo noin puoli vuotta. Mistä voisi johtua?

Taustalla voi olla tavanomaisiin havahtumisiin liittyvä asia. Jokaisen unisyklin jälkeen jokainen meistä on lähellä heräämistä. Useimmiten kuitenkin havahdumme vain osittain, vaihdamme asentoa ja jatkamme nukkumista varsinaisesti heräämättä. Näissä havahtumissa aivojen kuorikerros ei aina täysin herää valveeseen, vaan vain osittain, jolloin myöskään muistikuvia ei luoda. Havahtumishäiriöt ovat ilmiöitä, jolloin havahtumiseen liittyy esimerkiksi puhumista, liikehdintää, unissakävelyä tai voimakkaimmillaan unen aikaisia kauhukohtauksia. 

Voisiko olla niin, että hän havahtuu esimerkiksi kauhukohtaukseen, mutta herätessään olet jo paikalla ja saat häneen kontaktin itkun keskeltä, jolloin hän on jo hereillä? Vai onko alussa vaihe, jossa hän on ikään kuin tavoittamattomissa, saattaa jopa katsoa ohi? Tällöin voisi olla kyse kauhukohtauksesta.

Hänen ikäisensä harvoin pystyy sanoittamaan, näkikö hän painajaista, eikä kaikki tuon ikäiset vielä tuota lausepuhettakaan. Painajaiset painottuvat loppuyöhön ja niistä muodostuu muistikuvia erityisesti, jos tarinaa muistellaan pian heräämisen jälkeen. Havahtumishäiriöistä ei jää muistikuvaa.

Tapahtuiko noin puoli vuotta sitten jotain, mikä käynnisti havahtumisherkkyyden? Jos ei, niin sellaista ei tarvitse etsimällä etsiä. Voi vain olla, että leikki-iän kynnyksellä alkavat kauhukohtaukset eli yksi näistä havahtumishäiriöistä. Nämä liittyvät hermoston kypsymiseen ja kehitysvaiheeseen. Ne lievittyvät, harvenevat ja loppuvat aikanaan. Jos jokin yllättävä tai vaikea tapahtuma koettiin noin puoli vuotta sitten, on hyvä ajatella niin, että uusien tapahtumien virta peittää nämä alleen, kuten kuuluukin.

5-vuotias ilmoittaa, ettei tykkää mennä nukkumaan ja nukahtaminen kestää usein 1–1.5 tuntia. Iltarutiinit sitä ennen ovat toistuvia, kuten pesut ja iltasatu. Aamulla kyllä nukuttaisi, kun on aika nousta. Mikä voi olla taustalla ja miten tästä voisi päästä eroon?

On hyvä, että iltarutiini on säännöllinen ja nukkumaanmenoa tukeva. On myös tärkeää, että pidetään huolta heräämisestä säännölliseen aikaan. Kumpikaan näistä ei saisi olla lapsen päätettävissä tai neuvoteltavissa. Nukahtamista haittaavia tekijöitä on listattu unen huolto-ohjeisiin, jonka löytää esimerkiksi Uniliiton nettisivuilta.

Melatoniini on ihmisen luontainen unihormoni ja sen tehtävänä kertoa aivoille, milloin on sovelias aika nukahtaa. Vain osalle meistä se on rauhoittava, mutta kaikille rytmittävää. Sen tarkoitus ei ole toimia kuin unilääke. Sopiva annos melatoniinia on noin 1-1,5 mg noin 30-60 minuuttia ennen suunniteltua nukkumaanmenoa.

Toinen vahva rytmittäjä on kirkas valo aamulla ennen klo 12:00. Toimiva ratkaisu voi olla kirkasvalolamppu huoneessa, jossa aamiainen syödään. Näitä molempia käyttäen rytmi pyrkii pysymään samana ja nukahtaminen voi helpottua.

Yläasteikäinen poika, jolla tarkkaavuushäiriö ja siihen aamulla otettava pitkävaikutteinen lääke. Ei millään malttaisi alkaa illalla nukkumaan, yleensä illalla kello 20 aikaan tulee vielä energiapiikki. Miten saada lapsi haluamaan mennä oma-aloitteisesti nukkumaan?

• Ensimmäisenä tulee mieleen, että kello 20:00 tuleva energiapiikki on ”iltavilli”, aktivoituminen ennen nukkumaanmenoa. Tämä saattaa liittyä siihen, että vaikka tarkkaavuushäiriölääke on pitkävaikutteinen, vaikutus ohittuu illaksi ja uusi aktivoituminen käynnistyy. Tämä on mahdollista, jos kyse on metyylifenidaatista (esim. Concerta). Jatkuva vaikutus on mahdollista atomoksetiini nimisellä lääkeaineella, jolloin tehon loppumista illalla ei tule. Jos sitä ei ole kokeiltu, voi lääkevaihtoa kokeilla. Oikean annoksen löytämiseen voi mennä jonkin aikaa, joten vaihtoa voi kokeilla esimerkiksi ensi kesälomalla. Lääkevaihtokokeilu on syytä suunnitella yhdessä asiaan perehtyneen lääkärin kanssa.
• Univajeen kompensoiminen viikonloppuna tarkoittaa usein myös sitä, että loppuviikosta myös koulussa on väsynyt. Siinä saattaisi auttaa keskellä viikkoa esim tuntia aikaisemmin nukkumaanmeno, jos se vain onnistuu.
• Hyvin aktiivisen nuoren harrastukset ovat usein liikunnallisia ja ajoittuvat kouluviikolla varsin myöhään. Läksyjen teon ja muiden rutiinien kohdalla on syytä ennakoida tilannetta ja varmistaa, että harrastusten jälkeen päästään mahdollisemman normaaliin aikaan nukkumaan. Mutta joskus liikoja, erityisesti liian vaativia ja stressaavia harrastuksia on myös karsittava. Raskas liikunta klo 19:00 jälkeen usein viivästyttää nukahtamista. 
• Somekanavien on syytä olla kiinni ajoissa.
• Jos nukkumaanmenon rutiinit ovat kunnossa, nukahtamista saattaa helpotta melatoniini.

15 vuotta täyttävä poika on kärsinyt nukahtamisongelmasta useiden vuosien ajan. Hän on saanut melatoniinia joka ilta. Miten kauan melatoniinia on lasten/nuorten turvallista käyttää?

Melatoniini on elimistömme luontainen unihormoni ja sitä erittyy meillä jokaisella joka vuorokausi. Se ei toimi, kuten unilääkkeet toimivat: sen tehtävä on ilmoittaa aivoille, että nyt on sovelias hetki nukkua. Tabletteina otettuna annoksena riittää usein 1–1,5 mg. Jos melatoniinia otetaan aamuyöllä tai annos on liian suuri, niin että sitä on verenkierrossa vielä seuraavana päivänä, kello 12:00 jälkeen se voi lähteä siirtämään vuorokausirytmiä eteenpäin. Jos melatoniinia annostellaan oikein, säännöllisesti ja se toimii ylläpitäen sopivaa rytmiä, käyttö on nykynäkemyksen mukaan vaaratonta ja sitä voi jatkaa aikuisuuteen asti.