"Miksi monet lääkärit eivät tunnista pikkulasten ruoka-aineallergioita?"

Miksi monet lääkärit eivät tunnista pikkulasten ruoka-aineallergioita?

Syitä siihen, miksi pikkulasten ruoka-aineallergiat joskus jäävät tunnistamatta tai niiden tunnistaminen viivästyy, on useita. Ne liittyvät sekä itse sairauksiin että terveydenhuollon käytäntöihin.

Oireet voivat olla hyvin vaihtelevia ja epätyypillisiä: Pikkulapsilla ruoka-aineallergiat eivät aina ilmene selkeänä ihottumana tai hengitystieoireina. Oireet voivat olla epämääräisiä, kuten vatsavaivoja, ripulia, ummetusta, levottomuutta tai hidasta kasvua. Tällaisia oireita esiintyy monissa muissakin tilanteissa, joten yksittäisen syyn tunnistaminen on haastavaa.

Kaikki oireet eivät johdu allergiasta: Monilla vauvoilla on ruoansulatuskanavan kypsymättömyyteen liittyviä oireita, esimerkiksi herkkyyttä, joka ei kuitenkaan ole varsinainen allergia. Tätä kutsutaan immuunivälitteiseksi reaktioksi. Tällöin allergiatestit jäävät negatiivisiksi, eikä allergiaa voida todeta laboratoriokokeilla.

Allergiatestit eivät aina kerro koko totuutta: Verikokeet ja ihopistokokeet tunnistavat vain tietyn tyyppiset (IgE-välitteiset) allergiat. Viiveellä ilmenevien oireiden ja allergioiden yhteyden selvittely perustuu tarkkaan oireseurantaan ja joskus valvottuun välttämis–altistuskokeeseen. Tämä vaatii systemaattisuutta ja aikaa.

Aikaresurssit ja käytännöt: Perusterveydenhuollossa vastaanottoajat ovat usein lyhyitä, ja jos lapsi voi muuten hyvin, lievät tai epämääräiset oireet voivat jäädä seurattaviksi. Erikoissairaanhoitoon ohjataan yleensä silloin, jos oireet ovat vaikeita, toistuvia tai vaikuttavat lapsen kasvuun ja kehitykseen.

Milloin ja minne hakeutua hoitoon?

Jos epäilet lapsellasi ruoka-aineallergiaa, eikä asia selviä perusterveydenhuollossa, lastenlääkäri ja erityisesti lastenallergologi ovat oikeita asiantuntijoita arvioimaan tilannetta. Heillä on kokemusta pikkulasten allergioiden monimuotoisista oirekuvista ja käytössään tarkemmat tutkimus- ja seurantamenetelmät.

Voiko vauva saada rintamaidon kautta pahoja allergiaoireita, kuten runsasta pulauttelua, jatkuvaa ulostamista ja pysyvää epämukavuutta? 

Tämä on erinomainen ja hyvin tärkeä kysymys. Monilla perheillä on juuri tällaisia huolia, kun vauva vaikuttaa levottomalta, pulauttelee runsaasti tai ulostaa usein. On hienoa, että haluat selvittää asiaa rauhassa ja perusteellisesti.

Tutkimusten ja Käypä hoito -suosituksen mukaan rintamaitoon erittyy vain hyvin pieniä määriä äidin syömiä ruoka-aineperäisiä proteiineja ja muita yhdisteitä. Nämä määrät ovat yleensä niin vähäisiä, että ne harvoin aiheuttavat allergiaoireita vauvalle. Toisin sanoen – vaikka äiti söisi esimerkiksi maitotuotteita, kananmunaa tai viljoja, vain pieni murto-osa näiden proteiineista päätyy rintamaitoon. Useimmille vauvoille tämä ei aiheuta mitään ongelmia.

Mistä oireet sitten voivat johtua?

Vauvojen pulauttelu, tiheä ulostaminen tai epämääräinen epämukavuus ovat tavallisia, etenkin ensimmäisten elinkuukausien aikana. Yleisin syy on vauvan ruoansulatuskanavan normaali kypsymättömyys, ei allergia. Koliikki ja muut vatsavaivat voivat olla perheelle kuormittavia, ja siksi on tärkeää, että perhe saa kuulluksi tulemisen kokemuksen ja tarvittaessa tukea tilanteen helpottamiseksi.

Imetysdieettejä tulee harkita tarkasti: Koska allergiaoireet rintamaidon kautta ovat hyvin harvinaisia, imettävän äidin ruokavaliorajoituksille ei yleensä ole tarvetta. Laajat tai useiden ruoka-aineiden välttämiseen perustuvat dieetit voivat olla raskaasti kuormittavia ja altistaa ravitsemuspuutoksille – sekä äidillä että lapsella. Tutkimusnäyttö ei tue imetysdieettien hyötyä koliikin tai muiden yksittäisten vatsavaivojen hoidossa.

Mitä tehdä, jos oireet ovat hankalia?

Jos vauvan oireet ovat jatkuvia, selvästi poikkeavia tai kuormittavat perhettä merkittävästi, tilanne kannattaa arvioida lääkärin vastaanotolla. Erityisesti lastenlääkäri tai lastenallergologi on oikea asiantuntija selvittämään, mistä oireet voivat johtua ja tarvitseeko ruokavaliota muuttaa. Lastenallergologi voi:

• arvioida, viittaavatko oireet allergiaan vai muuhun syyhyn
• suunnitella mahdollisen lyhyen ja hallitun välttämiskokeilun, jos siihen on perusteltu syy
• huolehtia, ettei äidin ravitsemus kärsi
• ja ennen kaikkea, tukea koko perhettä jaksamaan ja ymmärtämään vauvan oireiden taustaa.

Onko harvinaista, että pikkulapsella on atooppista ihottumaa, joka ei johdu ruoka-aineista, ja miksi usein annetaan atooppisen ihottuman diagnoosi, mutta harvoin ruoka-aineallergiadiagnoosi?

Atooppinen ihottuma on yleinen, ruoka-aineallergia sen taustalla harvinainen. On erittäin tavallista, että pikkulapsella on atooppista ihottumaa, mutta suurimmalla osalla siitä ei ole kyse ruoka-aineallergiasta. Tutkimusten mukaan vain noin 10–20 %:lla vauvoista, joilla on keskivaikea tai vaikea atooppinen ihottuma, löytyy selvä, todellinen ruoka-aineallergia (esim. maito, kananmuna tai vehnä). Lievissä ja kohtalaisissa muodoissa yhteys ruokaan on useimmiten sattumaa, ei syy-seuraussuhde.

Miksi näin on?

1. Atooppinen ihottuma on ensisijaisesti ihosairaus, ei allergia: Se johtuu ihon puolustuskyvyn heikentyneestä toiminnasta ja perinnöllisestä taipumuksesta atooppisuuteen, ei välttämättä mistään ulkoisesta ärsykkeestä tai ruoka-aineesta.

2. Ruoka-aineallergia voi pahentaa ihottumaa, mutta ei yleensä ole sen perussyy: Jos lapsella on todellinen ruoka-aineallergia, se aiheuttaa yleensä nopeita ja toistuvia reaktioita, kuten ihottumaa heti syömisen jälkeen, nokkosihottumaa tai oksentelua. Pelkkä ihottuman paheneminen ilman muita oireita ei useimmiten viittaa allergiaan.

3. Ihonhoito on hoidon kulmakivi: Säännöllinen rasvaus ja tarvittaessa tulehdusta hillitsevä paikallishoito, kuten kortisonivoiteet, takrolimuusi tai pimekrolimuusi, pitävät ihon kunnossa – ruokavaliomuutokset harvoin korvaavat tätä.

Miksi lapselle annetaan usein atooppisen ihottuman diagnoosi, mutta harvoin ruoka-aineallergiadiagnoosia?

• Atooppinen ihottuma on itsenäinen sairaus, jolla on selkeät diagnostiset kriteerit, kuten kuivaihoisuus, kutina, tyypillinen sijainti ja ihottuman esiintyvyys suvussa.
• Ruoka-aineallergian diagnoosi taas edellyttää näyttöä ruoka-aineen ja oireiden välisestä selvästä ja toistuvasta yhteydestä – mieluiten altistus- ja välttämiskokeen perusteella.
• Koska suuri osa lapsista sietää ruokia hyvin, allergiadiagnoosia ei haluta antaa ilman varmaa näyttöä, jottei turhaan rajoiteta ruokavaliota tai altisteta lasta puutostiloille.

Mitä tämä tarkoittaa perheelle?

Jos lapsella on atooppista ihottumaa:

• Hoidon painopiste on ihon säännöllinen rasvaus ja tulehduksen hoito.
• Ruoka-aineita ei tarvitse välttää, ellei ole ollut selviä ja toistuvia reaktioita tiettyyn ruokaan. Reaktiot voivat olla ihottumaa, oksentelua tai turvotusta heti ruokailun jälkeen.
• Jos vanhemmalla on vahva epäilys, että tietty ruoka pahentaa tilannetta, asiasta kannattaa keskustella lääkärin kanssa, ei aloittaa omaehtoista välttämisdieettiä.

Keneltä saa apua?

Jos ihottuma on hankala, ei reagoi perushoitoon tai herättää kysymyksiä mahdollisista ruoka-aineyhteyksistä, kannattaa hakeutua lastenlääkärin tai lastenallergologin vastaanotolle. Erikoislääkäri arvioi, onko tarpeen tehdä allergiatestejä tai ohjattu altistuskoe, ja laatii turvallisen hoito- ja seurantasuunnitelman.

Jos lapsella on paha maitoallergia ja IgE-arvo on monta sataa, mikä olisi paras vaihtoehto maidolle? Voisiko se olla esimerkiksi soija tai kaura? Olen kuullut, että soija ei ole hyvä vaihtoehto erityisesti pojille, koska sen on väitetty lisäävän syöpäriskiä. Onko tämä väite totta?

Jos lapsella on todettu maitoallergia ja IgE-arvo on korkea (esim. useita satoja kU/l), kyseessä on tyypillisesti IgE-välitteinen allergia, jossa myös pienet maitoproteiinimäärät voivat aiheuttaa oireita.

Käypä hoito -suosituksen mukaan: Ensisijainen valinta imeväisen maitoallergian hoidossa on pitkälle hydrolysoitu korvike (EHF), jossa maitoproteiinit on pilkottu pieniksi peptideiksi. Aminohappopohjaista korviketta (AA) tulee käyttää vain, jos EHF ei sovi. Tarve AA korvikkeisiin on vain muutamalla prosentilla maitoallergisista lapsista.

Yli 1-vuotiailla voidaan käyttää soija- ja kaurapohjaisia, täydennettyjä valmisteita. Väite siitä, että soija lisäisi syöpäriskiä tai haittaisi poikien kehitystä, ei perustu tieteelliseen näyttöön. Soija sisältää fytoestrogeeneja, mutta niiden vaikutus ihmiskehossa on hyvin heikko. Laajat tutkimukset, erityisesti Aasiassa, jossa soijatuotteet ovat osa ruokavaliota jo varhaislapsuudesta alkaen, eivät ole osoittaneet haittavaikutuksia kasvulle, kehitykselle tai lisääntymisterveydelle.

Koska maitoallergia voi vaikuttaa lapsen kasvuun ja ravitsemukseen, on tärkeää, että ruokavalio suunnitellaan lastenlääkärin tai lastenallergologin ohjauksessa, mielellään ravitsemusterapeutin tuella. Yhdessä he varmistavat, että lapsi saa riittävästi kaikkia tarvittavia ravintoaineita ja että arki sujuu turvallisesti ja joustavasti.

Pelkään anafylaksiaa ja vakavaa henkeä uhkaavaa allergiakohtausta, enkä uskalla antaa lapsille pähkinöitä. Kuinka realistinen tämä pelko on?

Nykyinen tutkimus ja Käypä hoito -suositus korostavat, että pähkinöiden varhainen ja hallittu käyttöönotto (6–12 kuukauden iässä) vähentää allergiariskiä, eikä lisää sitä.

Milloin on syytä olla varovainen?

Jos lapsella on vaikea atooppinen ihottuma tai aiemmin todettu laaja ruoka-allergiaa tai aikaisemmin reaktio pähkinälle tai maapähkinälle. Silloin pähkinöiden käyttöönotto kannattaa tehdä lastenallergologin ohjauksessa – usein valvotussa olosuhteessa tai poliklinikalla. Tärkeintä on, ettei pähkinöitä vältetä turhaan, koska se voi lisätä allergiariskiä myöhemmin. Jos olet epävarma, keskustele lastenlääkärin tai lastenallergologin kanssa ennen pähkinöiden käyttöönottoa.

Jos lapsella on 2-vuotiaana todettu allergia raa'alle kananmunalle, voiko hän vanhempana kokeilla pieniä määriä raakaa kananmunaa sisältäviä ruokia siinä toivossa, että allergia on väistynyt? Jos kyllä, niin minkä ikäisenä ja mikä olisi turvallinen tapa kokeilla?

Useimmilla lapsilla (noin 80 %) kananmuna-allergia väistyy kouluikään mennessä. Jos lapsi sietää kypsennettyä kananmunaa ilman oireita, sen säännöllinen käyttö ruokavaliossa on suositeltavaa, sillä se voi jopa nopeuttaa allergian häviämistä. Mikäli altistuksessa ilmenee vain lieviä tai keskivaikeita oireita, voidaan harkita kananmunan asteittaista lisäämistä ruokavalioon niin sanotun tikapuumallin mukaisesti, jossa edetään vaiheittain hyvin kuumennetusta kananmunasta kohti raaempia muotoja. Jos kyseessä on vaikea kananmunalle IgE-välitteinen allergia, hoito perustuu kaikkien kananmunaa sisältävien tuotteiden tarkkaan välttämiseen ja ensiapulääkityksen käyttöön vahinkoaltistuksen yhteydessä. Kananmunaspesifisiä IgE-arvoja seurataan erikoislääkärin toimesta, ja uusinta-altistusta voidaan harkita noin 1–2 vuoden välein, jos oireettomuutta on jatkunut.