Lääkäri neuvoo, mitä lihavuuden lääkehoidosta on hyvä ymmärtää

Lihavuuden hoito on viime vuosina mullistunut, kun hoidon osaksi on ensimmäistä kertaa saatu aidosti tehokkaita lääkkeitä. Terveystalon työterveyslääkäri Vilho Ahola korostaa, että asiakkaille voidaan nyt tarjota vaikuttavaa hoitoa, jossa elintapahoitoon yhdistetään lääkehoito.
 
Aiemmin lääkkeiden saatavuudessa oli ongelmia, kun niitä ei pystytty tuottamaan yhtä paljon kuin maailmalla oli kysyntää. Ahola kuitenkin kertoo, että ongelma on selätetty.

‒ Nyt lihavuuden hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden saatavuus näyttää oikein hyvältä.

Lihavuuden lääkehoito ei kuitenkaan ole mikään näppärä pikadieetti, vaan kokonaisvaltaista hoitoa, joka vaatii aina tuekseen oikean ravitsemuksen ja riittävästi oikeanlaista liikuntaa.
 
Vilho Ahola kertoo kolme tärkeintä seikkaa, jotka hän keskustelee aina potilaidensa kanssa läpi ennen lihavuuslääkehoidon aloittamista.

1. Lihavuuden lääkehoito on pitkäaikaista hoitoa

Yksi tärkeimmistä asioista ymmärtää on tämä: lihavuuslääkkeisiin ja lääkityksen seurantaan on sitouduttava pitkäaikaisesti.

‒ Yhdysvalloissa lihavuuslääkkeitä on käytetty pitempään kuin meillä, ja sieltä kertyneen tiedon mukaan vaikuttaa siltä, että noin puolet ihmisistä tarvitsee lääkityksen jopa pysyvästi. 

‒ Kehomme toimii niin, että jos esimerkiksi 120-kiloinen ihminen pudottaa painostaan 30‒40 kiloa, elimistö pyrkii kaikin keinoin palauttamaan painon ennalleen. Syy on osaltaan evoluutiossa. Missä tilanteessa luolamiehen tai -naisen olisi hyödyttänyt laihtua? Vararavinnosta on aina ollut meille ihmisille hyödyllistä pitää kiinni.

Ahola kertoo, että hän voi mainita lihavuuslääkityksen potilaalle yhtenä mahdollisena vaihtoehtona, mutta sen vahvemmin hänellä ei ole tapana suositella lääkitystä. 

‒ Tämä hoito vaatii sitoutumista, ja siksi kiinnostuksen pitää mielestäni lähteä potilaasta itsestään. Jos potilas ilmaisee olevansa kiinnostunut, lähdemme juttelemaan, mitä kaikkea lääkehoito edellyttää.

2. Lääke vähentää ruokahalua, ja siksi ravitsemukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota

Lihavuuslääkkeiden toimintalogiikasta on hyvä ymmärtää, että lääkkeiden teho perustuu puhtaasti ruokahalun vähentymiseen, ei esimerkiksi rasvan polttamisen tehostamiseen.

‒ Siksi on äärimmäisen tärkeää, että lääkehoidon yhteydessä saa riittävästi proteiinia. Jos sitä tulee ravinnosta liian vähän, elimistö ottaa herkemmin tarvitsemansa energian lihaksista. Tämä tarkoittaa, että jos lääkehoitoa ei tueta oikealla ruokavaliolla, lihasmassaa häviää merkittävän paljon, jopa puolet laihdutetusta painosta, Vilho Ahola kertoo.

Lihavuuslääkehoidon aikana suositus onkin, että lääkäri ohjaa potilaan aina ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Näin tekee myös Ahola jokaisen potilaansa kanssa.

 ‒ Ravitsemusterapeutti auttaa rytmittämään aterioita ja varmistamaan, että ruokavalio pysyy ravintorikkaana. Vaadittuja proteiinimääriä on yleensä vaikea saada kasaan kevyellä salaatilla tai kasviskeitolla. Proteiinia olisi hyvä saada kerta-annoksena jokaisen aterian yhteydessä 20‒30 grammaa, jotta lihasmassaa häviää mahdollisimman vähän. 

3. Hoito vaatii aina tuekseen lihaskuntoharjoittelua

Vähintään yhtä tärkeää on vahvistaa lääkehoidon aikana lihaskuntoa. Elimistö toimii nimittäin tässäkin niin, että jos lihasmassalle ei ole käyttöä, elimistö ottaa tarvitsemansa energian herkästi lihasmassasta. 

‒ Silloin kun lihaksia ei käytä, elimistö ikään kuin arvioi, että lihasmassa on tarpeetonta ja kuluttaa turhaan energiaa, ja siksi se voidaan hyvin polttaa pois. Jos taas lihaksia käyttää koko ajan, energia lähtee rasvakudoksista ja tarpeelliset lihakset säästetään. Elimistö toimii loogisesti, kunhan sille viestii tavoilla, jotka se ymmärtää, Ahola selittää. 

Olympiatason painonnostajaksi ei tarvitse ryhtyä, mutta vähintään pari kertaa viikossa pitäisi tehdä lihaskuntoharjoittelua.

‒ Lihasvoima on se, joka meitä liikuttaa. Se määrittää, pystyykö seitsemänkymppisenä kantamaan kauppakassit ja pääseekö ylös tuolista. Myös painonhallinnan kannalta liikunnan tehtävänä on ylläpitää lihasmassaa. Jos lihasmassaa häviää, kehon energiankulutus vähenee, sillä lihas kuluttaa levossakin, toisin kuin rasva.

Ahola sanoo, että vaihdevuodet ohittaneille naisille hän määrää lihavuuslääkitystä vain, jos he harrastavat säännöllistä lihaskuntoharjoittelua. Vaihdevuosien jälkeen kun lihasmassan katoaminen vauhdittuu muutenkin. Tämä potilasryhmä onkin kaikkein suurimmassa riskissä hävittää tärkeät lihaksensa.

‒ Silloin voi tulla aiheuttaneeksi enemmän haittaa kuin hyötyä, jos painoa lähtee enemmän lihaksesta kuin rasvasta.