Parkinsonin tauti on neurologinen liikehäiriösairaus, jonka keskeisiä oireita ovat vapina, jäykkyys ja liikkeiden hidastuminen.

Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä liikehäiriösairaus, jonka oireiden hallintaan on paljon keinoja

30.11.2021

Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä ja parantumaton neurologinen liikehäiriösairaus, jonka oireiden hallintaan nykylääketiede tarjoaa paljon eri keinoja. Tässä tietopaketissa kerrotaan, mikä on Parkinsonin tauti sekä millaiset ovat sen oireet ja eri vaiheet. Saat tietoa myös Parkinsonin taudin hoidosta ja ennusteesta.

Parkinsonin tauti voidaan todeta neurologisilla tutkimuksilla erikoislääkärin vastaanotolla. Taudin oireita voidaan hallita lääkityksellä ja kuntoutuksella. Lääkehoidon aloittamisen suunnittelee neurologi yhdessä potilaan kanssa.

Sisällysluettelo

Parkinsonin tauti

Parkinsonin tauti on neurologinen liikehäiriösairaus. Parkinsonin taudin keskeisiä oireita ovat vapina, jäykkyys ja liikkeiden hidastuminen. Liikkeet hidastuvat asteittain ja erityisesti liikeratojen pieneneminen koetaan usein yhdeksi ikävimmistä oireista Parkinsonin taudissa.
 
Oireet johtuvat keskiaivojen mustatumakkeen hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta. Mustatumakkeella on tärkeä rooli liikkeiden ja palkitsemistoimintojen säätelyssä.

Hermosolujen vaurioituminen johtaa dopamiinin puutteeseen ja liikesäätelyyn osallistuvien hermoratojen vaurioitumiseen. Parkinsonin taudin perimmäistä syytä ei tiedetä.

Sairastumiseen liittyy perinnöllinen alttius – noin 20 prosentilla potilaista on Parkinsonin tautia sairastavia sukulaisia, mutta sairaus ei ole varsinaisesti periytyvä.

Parkinsonin tauti alkaa usein 50–70 -vuotiaana ja tauti on yleisempi miehillä. Suomessa on arviolta noin 16 000 Parkinsonin tautia sairastavaa.
 
Parkinsonin taudin ehkäisyyn ei tällä hetkellä tunneta keinoja. Tautia ei myöskään voida parantaa, mutta nykylääketieteen keinoilla, erilaisilla hoitomuodoilla ja kuntouksella oireita voidaan hallita ja lieventää.

Parkinsonin tauti − oireet

Parkinsonin taudin ydinoireet ovat:
  • lepovapina
  • liikkeiden hidastuminen
  • lihasjäykkyys eli rigiditeetti
Motoriset oireet alkavat yleensä epäsymmetrisesti ja etenevät hitaasti. Tavallisin havaittu alkuoire on käden tai sormien lepovapina.
 
Taudin edetessä Parkinsonin tautiin voi liikehäiriöiden lisäksi kuulua myös muunlaisia oireita, kuten autonomisen hermoston häiriöitä ja muita ei-motorisia vaivoja. 
 
Parkinsonin taudin muut oireet:
Oireet ovat kuitenkin yksilöllisiä eikä tautiin sairastuneella välttämättä ilmaannu kaikkia yllä lueteltuja oireita.
 
Näköhäiriöt eivät tyypillisesti liity Parkinsonin tautiin. Parkinsonin taudin tyypillisin silmäoire sen sijaan on räpyttelyn vähentyminen. Harvinaisempiin tautimuotoihin voi liittyä silmien liikuttamisen vaikeutta. Pitempään sairastaneilla ja tiettyjen lääkehoitojen sivuvaikutuksena voi esiintyä näköharhoja, usein nämä ovat ihmishahmoja.

Parkinsonin taudin psyykkiset oireet 

Parkinsonin tautiin liittyy liikehäiriöiden ja autonomisen hermoston häiriöiden lisäksi myös psyykkisiä oireita. Osa näistä oireista johtuu itse sairaudesta, ja joidenkin oireiden taustalla on sekä sairaus että siihen käytetty lääkitys. 
 
Parkinsonin tautiin liittyviä psyykkisiä oireita ovat: 
  • masennus (esiintyvyys 30−40 prosentilla Parkinson-potilaista)
  • apatia
  • tunnetilojen tai tunneilmaisun epävakaisuus (pakkoitku tai -nauru)
  • ahdistuneisuus
  • impulssikontrollin häiriöt (hyperseksuaalisuus, peli- ja ostohimo)
  • aistiharhat, paranoia, sekavuus

Miten Parkinsonin tauti todetaan?

Parkinsonin taudin diagnosoinnin tekee neurologi kliinisen tutkimuksen ja potilaan oman oirekuvauksen perusteella. Jos potilaalla on kaksi kolmesta pääoireesta (lepovapina, liikkeiden hidastuminen tai lihasjäykkyys), Parkinsonin tauti on todennäköinen.  
 
Diagnoosin tekemiseen ei tarvita laboratorio- tai kuvantamistutkimuksia. Parkinsonin taudille tyypilliset muutokset eivät näy verikokeissa. Myöskään aivojen kuvantamistutkimuksen perusteella ei voida tehdä Parkinsonin taudin diagnosointia, koska tauti ei aiheuta näkyviä muutoksia aivoihin.  Aivojen kuvantamistutkimuksista voi kuitenkin olla apua erotusdiagnostiikassa, kun halutaan sulkea pois muut Parkinsonin tautia muistuttavat sairaudet.

 

Parkinsonin taudin vaiheet

Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä neurologinen liikehäiriösairaus. Taudin kulussa voidaan erotella kolme eri vaihetta: varhaisvaiheen tauti, keskivaiheen tauti ja edennyt tauti. Taudin oireet ja sen eteneminen ovat kuitenkin yksilöllisiä. 

  • Varhaisvaiheen tauti (lieväoireinen tauti): Tähän taudin vaiheeseen ei liity tilanvaihteluita tai tahattomia liikkeitä (dyskinesioita).  
  • Keskivaiheen tauti: Tilanvaihteluita tai tahattomia liikkeitä on kehittynyt. Yleensä tässä vaiheessa tautia potilaalla on jo käytössä yleisin Parkinsonin taudin hoidossa käytettä lääkehoito, levodopavalmiste.
  • Edennyt tauti: Tilanvaihtelut tai tahattomat liikkeet ovat hankalia optimaalisesta lääkehoidosta huolimatta.  

    Tilanvaihtelulla tarkoitetaan oireiden nopeaa vaihtelua, joka liittyy Parkinsonin taudin etenemiseen ja lääkkeenä käytetyn levodopan vaikutusajan lyhenemiseen.  

 

Parkinsonin tauti nuorella

Parkinsonin tautiin sairastuminen alle 30-vuotiaana on harvinaista, mutta mahdollista. Tällöin puhutaan varhain alkavasta Parkinsonin taudista. Parkinsonin tautiin sairastuneista noin 5−10 prosenttia sairastavat varhain alkavaa tautimuotoa. 
 
Varhain alkavaan Parkinsonin tautiin liittyy hitaampi taudinkulku. Nuorena, 21−45-vuotiaana, sairastuneilla taudin oireissa korostuvat motoriset häiriöt kuten lihasjäykkyys, tahattomat liikkeet ja lihaskrampit. Kognitiiviset oireet tulevat vasta vanhemmalla iällä. 

 

Kuinka nopeasti Parkinsonin tauti etenee?

Parkinsonin tauti on neurologinen liikehäiriösairaus. Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä sairaus ja taudin edetessä myös oireet muuttuvat vähitellen hankalammiksi. Oireet ja taudin eteneminen ovat kuitenkin yksilöllisiä, eikä tarkkaa taudin etenemisnopeutta pystytä sanomaan. Toisilla toimintakyky saattaa huonontua muutamassa vuodessa olennaisesti, kun taas toisilla säilyy vähäoireisena useita vuosikymmeniä. 
 
Sairastuneen korkea ikä, taudinkuva ilman vapinaa, heikentynyt tasapaino, kävelyvaikeus ja Levodopa-lääkityksen huono vaste ennustavat motoristen oireiden nopeampaa etenemistä. 
 
Parkinsonin taudin on arvioitu tulevan seuraavan kahden vuosikymmenen aikana 2–3 kertaa yleisemmäksi kuin nyt. Taudin yleistymisen syynä on väestön ikääntyminen. Tautiin liittyy odotettavissa olevan eliniän lyhentyminen samanikäiseen muuhun väestöön verrattuna. 

 

Parkinsonin tauti − hoito

Parkinsonin taudin hoito ja seuranta kuuluvat neurologian erikoislääkärille. Parantavaa tai taudin etenemisen estävää hoitoa ei tunneta. Hoidon ja kuntoutuksen tavoitteena onkin oireiden lievittäminen ja potilaan toimintakyvyn parantaminen.
 
Lääkehoidon aloittamisen optimaalista ajankohtaa ei ole riittävästi tutkittu, eikä varmaa osoitusta minkään lääkkeen hermosolujen tuhoamista estävästä vaikutuksesta ole. Tästä syystä, toisin kuin monissa muissa neurologisissa sairauksissa, diagnoosin saamisen jälkeen lääkityksen aloittamisella ei ole kiire. Lääkehoito aloitetaan siinä vaiheessa, kun oireista on potilaalle itselleen haittaa.
 
Nykytietämyksen mukaan Parkinsonin tautia sairastavien potilaiden aivoissa on normaalia alhaisempi määrä dopamiinia. Hoidot jaetaan kahteen pääryhmään sen mukaan, korvaavatko lääkkeet puuttuvaa dopamiinia vai pyrkivätkö ne matkimaan dopamiinin vaikutuksia. Levodopa-niminen lääke muuttuu aivoissa dopamiiniksi ja MAO-B -estäjiksi kutsutut lääkkeet estävät dopamiinin hajoamisen aivoissa. Dopamiiniagonistit puolestaan matkivat dopamiinin toimintaa. 
 
Lääkehoidon lisäksi Parkinsonin taudin oireiden hallinnassa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä korostuvat liikunta, ravitsemus ja erilaiset kuntoutusmuodot. 
 
Fysioterapian avulla voidaan lisätä liikkuvuutta, parantaa kävelynopeutta, askelpituutta ja tasapainon hallintaa, sekä vähentää kaatumisia. Puheterapiasta voi saada apua nielemisongelmiin ja parantaa puheäänen voimakkuutta. Etenevässä sairaudessa kuntoutuksen tulos ei ole pysyvä, vaan harjoittelua tulee toistaa toimintakyvyn säilyttämiseksi. Myös toimintaterapialla voidaan ylläpitää ja parantaa arjessa tarvittavia taitoja.
 
Parkinsonin tauti voidaan todeta neurologisilla tutkimuksilla erikoislääkärin vastaanotolla. Taudin oireita voidaan hallita lääkityksellä ja kuntoutuksella. Lääkehoidon aloittamisen suunnittelee neurologi yhdessä potilaan kanssa.

Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat tietopaketit: