Yleisimmät ihosyövät ovat melanooma, tyvisolusyöpä ja okasolusyöpä.

Ihosyöpä voi kehittyä runsaan ja pitkäaikaisen auringolle altistumisen seurauksena

Ihosyöpä on yksi yleisimmistä syövistä maailmassa, ja ihosyöpien määrä lisääntyy nopeasti. Ihosyövän ennustetta parantaa merkittävästi sen havaitseminen ja hoidon aloittaminen syövän varhaisessa vaiheessa. Lue tietopaketistamme lisää yleisimmistä ihosyövistä eli tyvisolusyövästä, okasolusyövästä ja melanoomasta.

Lääkäriin kannattaa hakeutua silloin, jos havaitset itselläsi uuden ja epäilyttävän näköisen ihomuutoksen. Myös iholla olevan luomen nopea kasvaminen tai muuttuva ulkonäkö on syy käydä lääkärissä. Varaathan ihosyöpäepäilyissä ajan ensisijaisesti ihotautilääkärille. Lääkärikäyntiä ei tule viivyttää, vaan ihomuutoksia kannattaa mennä tarkistuttamaan matalalla kynnyksellä. Ihosyövän ennusteeseen vaikuttaa ratkaisevasti se, kuinka varhaisessa vaiheessa syöpä löydetään.

Sisällysluettelo

Ihosyöpä

Ihosyövät kuuluvat maailman yleisimpiin syöpiin. Ihosyöpien määrä on kasvanut viime vuosina maailmanlaajuisesti, ja myös Suomessa yhä useampi sairastuu elämänsä aikana ihosyöpään. Yleisimmät ihosyövät ovat melanooma, tyvisolusyöpä ja okasolusyöpä.

Ihosyöpiä esiintyy erityisesti niillä ihoalueilla, jotka altistuvat paljon auringolle. Ihosyöpä voi olla esimerkiksi kasvoissa, nenässä tai hiuksettomassa päähanassa, mutta myös missä tahansa muualla ihossa.

Ihosyöpä ilmestyy tyypillisesti:

  • kasvoihin
  • korviin
  • kaljuun päälakeen
  • kaulaan
  • ylävartaloon
  • kämmenselkiin

Mitä nopeammin ihosyöpä todetaan ja hoidetaan, sitä parempia hoitotulokset ovat. Ihosyövän diagnosointi varhaisessa vaiheessa parantaa myös syövän ennustetta. Hoitamaton ihosyöpä voi levitä ja lähettää joskus etäpesäkkeitä muualle elimistöön.

Mikä aiheuttaa ihosyöpää?

Ihosyövän suurin yksittäinen aiheuttaja on auringon UV-säteily, joka lisää riskiä sairastua kaikkiin ihosyöpiin. Olennaista on se, kuinka paljon UV-säteilyä on saanut elämänsä aikana yhteensä. Tästä syystä ihosyövät ovat yleisimpiä iäkkäillä: mitä enemmän elämää on takana, sitä enemmän auringolle on ehtinyt altistua. Ihon suojaamiseen kannattaakin panostaa kaikissa elämänvaiheissa käyttämällä auringolta suojaavaa vaatetusta ja aurinkosuojavoiteita, joiden suojakerroin on vähintään 30.

Ihosyöpäriskiä nostaa erityisesti ihon toistuva palaminen, mutta vielä yksi palamiskerta ei aiheuta ihosyöpää. Erityisen tärkeää on suojella ihoa palamiselta varsinkin lapsuudessa ja nuoruudessa, jolloin iho on ohuempi ja herkempi palamiselle kuin aikuisilla. Erityisen alttiita ihon palamiselle ovat vaaleaihoiset, sinisilmäiset ja pisamaiset henkilöt.

Ihosyöpäriskiä nostaa:

  • runsas auringolle altistuminen
  • ihon herkkä palaminen
  • vaalea iho

Ihosyöpäriski kasvaa myös silloin, jos on saanut aiemmin säde- tai solunsalpaajahoitoa tai jos käyttää immuunijärjestelmää heikentävää lääkitystä.

Miten ihosyöpä syntyy?

Yleisimmät ihosyövät muodostuvat ihon uloimman kerroksen eli orvaskeden soluista. Ihosyöpä syntyy, kun ihokudoksen terveet ja hyvänlaatuiset solut muuttuvat pahanlaatuisiksi. Muutoksen suurin yksittäinen aiheuttaja on auringon ultraviolettisäteily, joka aiheuttaa soluissa DNA-vaurion ja mutaation.

Ruskettuminen on ihon yritys suojautua tältä DNA-vauriolta. Ruskettuneellakin iholla vaurio on kuitenkin jo tapahtunut. Ruskettumista ei siis voida pitää terveen ihon merkkinä, vaikka näin saatetaankin joskus yleisesti ajatella ja rusketusta tavoitella.

Ihosyöpä – alkuvaihe

Ihosyövän alkuvaihe voi näyttää erilaiselta riippuen siitä, mistä ihosyövästä on kyse. Tyvisolusyöpä näyttää alkuvaiheessa tyypillisesti vain näpyltä tai vaaleanpunaiselta laikulta iholla. Okasolusyöpä voi kehittyä niin sanotusta aurinkokeratoosista, jonka voi tunnistaa karheana, punoittavana ja hilseilevänä läikkänä, joka ei parane. Tyvisolusyöpä ja okasolusyöpä voivat joskus näyttää keskenään hyvinkin samanlaisilta.

Alkavan melanooman voi puolestaan tunnistaa usein jo olemassa olevan luomen muuttuvasta ulkonäöstä ja kasvavasta koosta. Iholle saattaa myös ilmestyä kokonaan uusi ja epäilyttävän näköinen ihomuutos, joka ei parane itsestään.

Ihosyöpään viittaa muun muassa:

  • ihomuutoksen nopea kasvu
  • luomen tai muun ihomuutoksen värin ja muodon muuttuminen
  • ihon haavautuminen ja verenvuoto ilman ulkoista syytä

Kenenkään iho ei pysy samanlaisena tai saman näköisenä elämän alusta loppuun, vaan iholla tapahtuu monenlaisia muutoksia elämän aikana. Esimerkiksi luomien tai muiden ihomuutosten lisääntyminen on täysin normaalia, eikä automaattisesti viittaa ihosyöpään. Joskus hyvänlaatuisten muutosten erottaminen pahanlaatuisista voi kuitenkin olla vaikeaa. Tällöin kannattaa varata aika ihotautilääkärille sen sijaan, että jäisi pohtimaan asiaa liian pitkäksi aikaa itsekseen.

Ihosyöpä – oireet

Ihosyövän ulkonäkö riippuu siitä, mikä syöpä on kyseessä. Yhteistä kaikille ihosyöville on se, että syövän aiheuttamat muutokset näkyvät ihon uloimmissa kerroksissa. Ihosyöpään saattaa viitata esimerkiksi kokonaan uuden ja epäilyttävän näköisen ihomuutoksen ilmestyminen tai jo olemassa olevan luomen kasvaminen tai ulkonäön muuttuminen. Toisinaan ihosyöpä saattaa oireilla myös esimerkiksi ihomuutoksen kutinana tai pistelynä. Haavautunut ihomuutos voi joskus vuotaa vuorta.

Ihosyöpä oireilee tyypillisesti paikallisesti. Poikkeuksena on levinnyt melanooma, jossa syöpä on levinnyt etäpesäkkeinä muualle elimistöön. Silloin syövän oireet voivat olla monenlaisia riippuen siitä, mihin elimiin etäpesäkkeitä on muodostunut.

Ihosyöpä – luomi

Luomet ja niiden ulkonäön muuttuminen liittyy ihosyövistä nimenomaan melanoomaan. Melanoomaepäily voi herätä, jos luomi muuttaa nopeasti muotoaan, väriään tai kokoaan tai jos luomi muuttuu reunoiltaan epätarkaksi ja polveilevaksi. Omia luomiaan kannattaakin tarkkailla säännöllisesti niissä tapahtuvien muutosten huomaamiseksi.

Pahanlaatuisen luomen tunnistamiseen voi käyttää VARO-muistisääntöä:

V - Väri muuttuu tummaksi tai epätasaiseksi

A - Alue laajenee nopeasti

R - Reunasta tulee epätarkka

O - Osat ovat epäsymmetriset

ihosyopa-luomi.png

Jos huomaat luomessasi edellä mainittuja muutoksia, kannattaa luomi käydä tarkistuttamassa ja mahdollisesti poistattamassa lääkärin vastaanotolla. Lääkäri arvioi luomenpoiston tarpeen aina tilannekohtaisesti. Ensimmäisellä vastaanottokäynnillä lääkäri tarkistaa luomet, minkä jälkeen varataan tarvittaessa erillinen toimenpideaika yhden tai useamman luomen poistoa varten. Luomi poistetaan tavallisesti paikallispuudutuksessa leikkaamalla.

Lue lisää: LuometLuomen poisto

Erilaiset ihosyövät

Ihosyöpä ei ole vain yksi ja sama sairaus, vaan ihosyöpiä on monia erilaisia. Yleisimmät ihosyövät ovat tyvisolusyöpä, okasolusyöpä ja melanooma. Näiden ihosyöpien oireet, hoito ja ennuste poikkeavat jonkin verran toisistaan.

Tyvisolusyöpä ja paikallinen okasolusyöpä ovat yleensä parannettavissa olevia sairauksia. Erityisesti pitkälle edennyt melanooma voi puolestaan olla pahimmillaan hengenvaarallinen. Melanoomankin ennuste on kuitenkin yleensä hyvä, kunhan syöpä havaitaan varhaisessa vaiheessa, ja sen hoito aloitetaan nopeasti.

Tyvisolusyöpä

Tyvisolusyöpä eli basaliooma on yleisin suomalaisilla esiintyvä ihosyöpä. Uusia tyvisolusyöpätapauksia todetaan Suomessa vuosittain noin 10 000. Todellisuudessa määrän arvioidaan kuitenkin olevan vielä suurempi, sillä kaikki tapaukset eivät päädy tilastoihin.

Tyvisolusyövän nimi tulee siitä, että syöpä saa alkunsa ihon uloimmassa kerroksessa eli orvaskedessä sijaitsevista tyvisoluista. Tyvisoluja kutsutaan myös basaalisoluiksi. Tyvisolusyöpä syntyy tyvisolujen liiallisen jakautumisen seurauksena. Kuten muidenkin ihosyöpien kohdalla, tärkein tyvisolusyövälle altistava tekijä on auringon ultraviolettisäteily. Tyvisolusyöpää esiintyy eniten keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla ihmisillä.

Tyvisolusyöpä ei lähetä etäpesäkkeitä. Se kasvaa yleensä hitaasti ja paikallisesti, mutta voi levitä joskus myös syvempiin kudoksiin, kuten esimerkiksi rustoon.

Tyvisolusyöpä – oireet

Tyvisolusyöpä alkaa tyypillisesti pienenä näppynä tai laikkuna, joka näkyy ihon pinnalla. Väritykseltään ihomuutos on yleensä punainen tai vaaleanpunertava. Muutoksen päällä saattaa joskus näkyä laajentuneita verisuonia. Joskus tyvisolusyöpä saattaa haavautua keskeltä, jolloin sen ympärille syntyy niin sanottu reunavalli, joka eroaa ulkonäöltään muusta ihomuutoksesta.

Ihomuutos kasvaa tyypillisesti hitaasti. Tyvisolusyöpä on yleensä kivuton, mutta voi alkuvaiheessa aiheuttaa kutinaa.

Tyvisolusyöpä voidaan jakaa syövän ulkonäön ja muutoksesta otetun näytteen perusteella kolmeen eri muotoon: nodulaariseen, pinnalliseen ja invasiiviseen tyvisolusyöpään. Tyvisolusyövän nodulaarinen muoto on kaikista yleisin. Sitä esiintyy yleensä kasvoissa, nenässä, korvalehdissä ja päälaella. Syövän väri voi vaihdella laajasti ihonvärisestä ruskeaan tai punaisesta mustaan. Pinnallista tyvisolusyöpää esiintyy puolestaan tavallisimmin vartalolla. Pinnallinen tyvisolusyöpä on kolmesta tyvisolusyövän muodosta kaikista lievin. Ulkonäöltään pinnallinen tyvisolusyöpä voi muistuttaa esimerkiksi tavallista ihottumaläiskää. Tyvisolusyövän invasiivinen muoto on kaikista harvinaisin ja samalla myös hankalahoitoisin. Ihomuutos on kova, ja sen muoto voi vaihdella.

Tyvisolusyöpä – toteaminen

Ihosyövän tunnistaminen vaatii tietoa ja kokemusta. Kuten muidenkin ihosyöpien kohdalla, tulee tyvisolusyöpää epäillessä aina hakeutua lääkärin vastaanotolle syövän diagnosointia varten. Ihotautilääkäri pystyy yleensä tunnistamaan tyvisolusyövän sen ulkonäön perusteella. Lopullinen varmuus saadaan joko ottamalla muutoksesta koepala tai poistamalla se kokonaan mikroskooppista tutkimusta varten.

Tyvisolusyövän hoito

Tyvisolusyöpä hoidetaan yleensä paikallisella leikkaushoidolla. Pinnallinen tyvisolusyöpä voidaan joissakin tapauksissa hoitaa myös esimerkiksi jäädyttämällä, valoaktivaatiohoidolla tai käyttämällä pinnallisen tyvisolusyövän hoitoon tarkoitettua voidetta.

Kerran sairastettu tyvisolusyöpä lisää riskiä saada yksi tai useampia tyvisolusyöpiä seuraavien lähivuosien aikana. Syövän uusiutumisen todennäköisyyteen vaikuttavat esimerkiksi poistetun kasvaimen tyyppi ja koko sekä potilaan henkilökohtaiset riskitekijät, kuten esimerkiksi immuunosuppressiivinen lääkitys. Tyvisolusyövän jatkoseuranta riippuu monesta tekijästä, ja se suunnitellaankin jokaisen potilaan kohdalla aina tapauskohtaisesti.

Onko tyvisolusyöpä vaarallinen?

Muihin ihosyöpiin verrattuna tyvisolusyöpä ei ole erityisen vaarallinen. Koska tyvisolusyöpä ei yleensä lähetä etäpesäkkeitä, saadaan syöpä lähes aina parannettua leikkaushoidolla.

Tyvisolusyöpä on kuitenkin aina tärkeä hoitaa mahdollisimman pian sen havaitsemisen jälkeen. Vaikka tyvisolusyöpä ei todennäköisesti leviä muualle kehoon, voi syöpä levitä paikallisesti ja syvyyssuunnassa syvemmälle ihoon, joskus jopa luuhun asti. Muiden syöpien tavoin myös tyvisolusyöpä voi joskus uusiutua. Kerran sairastettu tyvisolusyöpä lisääkin riskiä joko saada uusi tyvisolusyöpä uuteen paikkaan tai sairastua johonkin toiseen ihosyöpään.

Okasolusyöpä

Okasolusyöpä on toiseksi yleisin ihosyöpä. Suomessa todetaan vuosittain noin 1 800 uutta okasolusyöpätapausta. Okasolusyöpä on harvinainen alle 50-vuotiailla, ja eniten sitä esiintyy iäkkäillä. Suurin okasolusyövälle altistava tekijä on auringon UV-säteily.

Muiden ihosyöpien tavoin myös okasolusyöpä syntyy pääasiassa niille alueille, jotka ovat altistuneet paljon auringon UV-säteilylle. Okasolusyöpä kehittyy usein jostakin syövän esiasteesta, joista tavallisin on aurinkokeratoosi. Okasolusyöpä hoidetaan lähtökohtaisesti leikkaamalla, ja sen ennuste on pääasiassa hyvä. Pieni osa okasolusyövistä voi lähettää etäpesäkkeitä, jolloin syövän ennuste huononee.

Aurinkokeratoosi 

Aurinkokeratoosi on okasolusyövän tavallisin esiaste. Aurinkokeratoosi voi kehittyä okasolusyöväksi, mutta muutoksen syntyminen kestää yleensä vuosia. Aurinkokeratoosia esiintyy erityisesti niillä ihoalueilla, jotka ovat alttiina auringolle, kuten esimerkiksi kasvoilla, korvalehdissä ja käsissä.

Aurinkokeratoosi näyttää yleensä punoittavalta ja ohuelta läiskältä, joka on karhea ja saattaa joskus hilseillä. Varsinkin alkuvaiheessa aurinkokeratoosi on helppo sekoittaa tavalliseen ihottumaan. Toisin kuin tavallinen ihottuma, aurinkokeratoosi ei kuitenkaan parane itsestään tai ihottuman hoitoon tarkoitetuilla voiteilla. Edetessään aurinkokeratoosi muuttuu aiempaa paksummaksi ja alkaa hilseillä enemmän.

Muita okasolusyövän esiasteita ovat esimerkiksi aktiininen keiliitti, joka tarkoittaa aurinkokeratoosia huulessa sekä Bowenin tauti, joka tarkoittaa pinnallista syöpää ihon uloimmassa kerroksessa eli orvaskedessä. Keratoakantooma on puolestaan pienen riskin paikallinen okasolusyöpä, joka ilmestyy iholle nopeasti sarvimaisena kasvaimena.

Okasolusyövän esiasteet on aina tärkeä hoitaa, jotta ne eivät kehity syöväksi. Okasolusyövän esiasteita hoidetaan paikallisesti esimerkiksi jäädyttämällä, lääkevoiteilla ja PDT-hoidolla eli valoaktivaatiohoidolla. Keratoakantooma hoidetaan leikkaamalla.

Lue lisää: Aurinkokeratoosi

Okasolusyövän oireet

Ulkonäöltään okasolusyöpä saattaa joskus muistuttaa tyvisolusyöpää näyttäen punertavalta kyhmyltä, joka haavautuu vähitellen. Okasolusyöpä kasvaa kuitenkin yleensä nopeammin kuin tyvisolusyöpä. Okasolusyöpä voi myös muistuttaa kuivahkoa rupea, jonka alla on haavapinta. Ihomuutoksen pinnalle saattaa joskus muodostua karstaa. Okasolusyövän koko vaihtelee, mutta ihomuutos on tavallisesti läpimitaltaan noin 1–3 senttimetriä.

Okasolusyöpä syntyy useimmiten kasvoihin, huuliin, korvalehtiin ja päälakeen, jossa on joko vähän tai ei ollenkaan hiuksia. Okasolusyöpä voi kehittyä myös krooniseen haavaan, jolloin sen havaitseminen voi olla hankalaa.

Okasolusyöpä – toteaminen

Okasolusyöpä havaitaan usein itse, ja lääkäriin hakeudutaan uuden ja oudolta näyttävän ihomuutoksen vuoksi. Lääkäri tutkii ihomuutoksen, ja ihosyöpäepäily voidaan varmistaa ottamalla muutoksesta koepala mikroskooppista tutkimusta varten.

Okasolusyövän hoito

Okasolusyöpä hoidetaan leikkaamalla ihomuutos ja riittävästi tervettä kudosta sen ympäriltä pois. Korkean uusiutumisriskin okasolusyöpien kohdalla saatetaan joskus käyttää myös sädehoitoa joko leikkaushoidon sijaan tai sen tukena. Paikalliset imusolmukkeet tutkitaan tunnustelemalla ne sormin ja tarvittaessa kaikukuvauksella. Tarpeen mukaan saatetaan tehdä lisäksi vartijaimusolmuketutkimus. Hoidon jälkeen okasolusyövän seuranta suunnitellaan yksilöllisesti. Okasolusyövän seuranta-aika on yleensä 2–5 vuotta.

Tärkeintä okasolusyövän hoidossa on se, että syöpä havaitaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja hoito pystytään aloittamaan nopeasti. Pienten ja pinnallisten ihomuutosten hoitaminen on aina helpompaa ja ennuste parempi verrattuna suuriin ja laajalle levinneisiin syöpiin.

Okasolusyöpä – ennuste

Hoidetun okasolusyövän ennuste on yleensä hyvä. Tämä koskee etenkin pieniä ja pinnallisia syöpiä. Okasolusyövän ennuste riippuu muun muassa kasvaimen koosta, sijainnista, mahdollisista etäpesäkkeistä sekä siitä, kuinka vakavasta syövän muodosta on kyse.

Melanooma

Suomessa todetaan vuosittain noin 1 700 uutta melanoomatapausta. Melanooma eli tummasolusyöpä on ihosyvistä vaarallisin. Melanooma voi lähettää etäpesäkkeitä ja levitä muualle elimistöön, minkä takia melanooma on aina tärkeää havaita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Melanooman varhainen diagnosoiminen mahdollistaa myös sen, että syövän hoito voidaan aloittaa nopeasti. Vakavuudestaan huolimatta melanooman ennuste on usein melko hyvä, kunhan syöpä vain havaitaan riittävän nopeasti.

Melanooma kehittyy yleensä jo olemassa olevaan luomeen tai muualle ihoon. Melanooman tunnistaa usein siitä, että luomen ulkonäkö muuttuu: sen koko kasvaa nopeasti tai luomi muuttuu epäsymmetriseksi ja reunoiltaan epätarkaksi. Myös luomen väritys voi muuttua epätasaiseksi tai luomesta voi tulla monivärinen. Luomi saattaa lisäksi kutista tai vuotaa verta. Melanoomaa on syytä epäillä myös silloin, jos iholle ilmestyy kokonaan uusi ihomuutos, joka on usein erikoisen näköinen eikä parane itsestään.

Omia luomiaan kannattaa tarkkailla säännöllisesti varsinkin silloin, jos luomia on runsaasti tai jos oma iho on vaalea ja palaa herkästi. Lääkärissä kannattaa käydä tarkistuttamassa epäilyttävän näköisiä luomia mieluummin varmuuden vuoksi kuin odottaa liian pitkään, sillä melanooman ennusteeseen vaikuttaa ratkaisevasti se, missä vaiheessa syöpä havaitaan.

Lue lisää: Melanooma

Viisi vinkkiä – miten ihosyövältä voi suojautua?

Tärkeintä ihosyövän ehkäisemisessä on suojautua auringon UV-säteilyltä koko elämän ajan aina vauvasta vaariin. Erityisesti ihon toistuva palaminen altistaa ihosyövälle myöhemmin elämässä. Varsinkin lasten ja nuorten ihoa tulee suojata palamiselta, sillä lapsilla iho on ohuempi ja herkempi palamaan kuin aikuisilla.

Viisi vinkkiä auringolta suojautumiseksi

1. Vältä keskipäivän aurinkoa. Auringossa ei kannata oleskella kello 11–15 välillä. Jos palat herkästi, kannattaa suorassa auringonpaisteessa olemista välttää kello 10–16 välillä.

2. Käytä aurinkorasvaa, jossa on korkea suojakerroin. Aurinkorasvaa tai muuta auringolta suojaavaa tuotetta tulee käyttää ja lisätä säännöllisesti koko auringossa oleskelun ajan. Aurinkorasvan suojakertoimen tulisi olla vähintään 30, mutta mieluiten 50. Lasten iholle tulee käyttää lapsille tarkoitettuja aurinkovoiteita, jossa on fysikaalinen ultraviolettisuoja.

3. Käytä suojaavaa vaatetusta. Suojaa ihoasi kevyillä ja pitkähihaisilla vaatteilla, kuten esimerkiksi vaaleasta pellavasta tehdyillä paidoilla ja housuilla. Älä unohda myöskään kasvoja suojaavia lierihattuja tai lippalakkeja sekä aurinkolaseja. Muistathan, että alle kaksivuotiaiden iho tulee aina suojata ensisijaisesti vaatetuksella.

4. Hakeudu tarvittaessa varjoon. Vaikka paistattelisit päivää ulkona, ei suorassa auringonpaisteessa kannata olla koko aikaa. Varsinkin keskipäivällä voi olla syytä hakeutua aina välillä varjoon vilvoittelemaan.

5. Vältä solariumia. Solariumissa käymistä ei suositella kosmeettisista syistä ollenkaan, mutta erityisesti alle 18-vuotiaiden ja ihosyövän riskiryhmään kuuluvien tulee välttää solariumia.

Milloin kannattaa käydä lääkärissä?

Lääkäriin kannattaa hakeutua aina silloin, jos havaitsee itsellään uuden ja epäilyttävän ihomuutoksen, joka ei parane itsestään. Myös omia luomiaan on syytä tarkkailla säännöllisesti, ja niiden kasvaessa nopeasti tai muuten muuttuessa tulee varata aika ihotautilääkärin vastaanotolle. Runsasluomisten, vaaleaihoisten ja herkästi palavien henkilöiden voi olla syytä käydä tarkistuttamassa luomensa lääkärissä varmuuden vuoksi harvakseltaan esimerkiksi noin kerran kahdessa tai kolmessa vuodessa.

Lääkärikäyntiä ei kannata viivyttää, vaan ihomuutoksia on hyvä käydä näyttämässä lääkärissä mieluummin hieman liian matalalla kuin korkealla kynnyksellä. Ihosyöpien ennusteeseen vaikuttaa merkittävästi se, kuinka varhaisessa vaiheessa syöpä havaitaan ja hoito pystytään aloittamaan.

Ihosyöpäepäilyissä kannattaa varata aika ensisijaisesti ihotautilääkärille, mutta myös monet yleislääkärit tutkivat ihomuutoksia ja ottavat tarvittaessa koepaloja.

Tämän tietopaketin on tarkistanut Terveystalon ihotautien ja allergologian erikoislääkäri LT Saara Huovinen.


Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat tietopaketit:

Saara Huovinen, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri

Asiantuntijana tässä artikkelissa toimi ihotautien ja allegologian erikoislääkäri Saara Huovinen.