Täit, kihomadot ja muut loiset lapsella

Loiset ovat eliöitä, jotka ovat riippuvaisia isännästään, kuten ihmisestä, ja käyttävät hyväkseen tämän elimistöä.

Milloin lääkäriin, kihomato?

Kihomatonäytteen ottamista ja hoito-ohjeita varten on syytä hakeutua lapsia hoitavan lääkärin vastaanotolle, sillä tavallisesta purkkiin otetusta ulostenäytteestä mato tai sen munat löydetään vain joka kymmenenneltä kihomatoinfektiota sairastavalta.

Milloin lääkäriin, lapamato?

Lapamatonäytteen ottamista ja hoito-ohjeita varten on syytä mennä lääkärin vastaanotolle. Lapamato tai sen munat tunnistetaan mikroskoopilla ulosteesta. Tartunnan havaitsemiseksi saatetaan tarvita useita ulostenäytteitä (yleensä kolme). Lapamatotartunta hoidetaan lääkkeillä.

lastentaudit

Päätäi eli täi

Täi on parin millimetrin pituinen siivetön hyönteinen, joka asuu eläessään yleensä hiuksissa, monesti korvien takana ja niskakuopassa. Päätäi kuoriutuu munasta viikossa ja kehittyy aikuiseksi kahdessa viikossa; aikuisen elinikä on noin kuukausi.

Täitartunnan saa suorasta kontaktista esimerkiksi vaatteiden, pipojen, kampojen ja harjojen kautta. Tartunta aiheuttaa päänahan kutinaa ja ärsytystä, minkä seurauksena päänahassa ja niskassa näkyy usein raapimajälkiä. Lisäksi täin munia eli saivareita voi nähdä hiusten tyvessä.

Kun lapsi saa päätäitartunnan, tehdään kaikille perheenjäsenille tarkastus. Täiden vuoksi ei kuitenkaan tarvitse mennä lääkäriin, sillä hoitovoidetta saa apteekista ilman reseptiä. Hoito toistetaan valmisteesta riippuen 7–10 vuorokauden kuluttua.

Tartunnan jälkeen täitarkastuksia tehdään vähintään kerran viikossa usean viikon ajan. Myös täikampaamista kannattaa jatkaa 2–3 vuorokauden välein vähintään kuukauden ajan.

Täi voi säilyä elossa tekstiileissä noin kaksi vuorokautta ilman isäntää. Siksi lelut, käytössä olleet vaatteet, pehmeät esineet ja vuodevaatteet tulee joko pestä, laittaa yli 80-asteiseen saunaan 1–2 tunniksi, pitää yön yli pakkasessa tai säilyttää ilmatiiviissä muovipussissa kahden viikon ajan.

Kihomato

Kihomato (Enterobius vermicularis) on 3–13 millimetrin pituinen, vaalea ja sukkulamainen loinen. Kihomato lymyää tartunnan saaneella umpisuolen alueella, josta naarasmadot vaeltavat öiseen aikaan peräaukon tuntumaan munimaan. Kihomatotartunta on useimmiten oireeton, mutta toisinaan peräaukon ja välilihan seutu saattaa munimisesta johtuen kutista.

Infektio saadaan, kun madonmunia niellään. Tartuntaan riittää yksikin muna. Madot voivat joutua toisen henkilön suuhun suoran käsikosketuksen kautta tai esimerkiksi lelujen, vaatteiden ja vuodevaatteiden välityksellä.

Munan nielemisestä oireiden alkamiseen kuluu kuutisen viikkoa. Kihomatonäytteen ottamista ja hoito-ohjeita varten on syytä hakeutua lapsia hoitavan lääkärin vastaanotolle, sillä tavallisesta purkkiin otetusta ulostenäytteestä mato tai sen munat löydetään vain joka kymmenenneltä kihomatoinfektiota sairastavalta.

Kihomadot häädetään itsehoitolääkkeellä (Pyrvin®) tai reseptivalmisteella (Vermox®) kahden viikon välein toistettuna. Hoito on syytä antaa samanaikaisesti koko perheelle, myös oireettomille.

Kihomatoinfektion hoidossa (ja ehkäisyssä) on tärkeää muistaa hyvä käsihygienia WC-käynnin jälkeen. Taudin leviämisen ehkäisemiseksi kynnet leikataan lyhyiksi, jotta kihomadon munia ei jäisi kynsien alle.

Hoitoannoksen ottamisen jälkeisenä päivänä pestään kaikki vuodevaatteet, yöpuvut ja unilelut sekä imuroidaan huoneet. Patjoista ja peitteistä munat saa tuhottua kuumakäsittelyllä saunassa tai talvella kunnon pakkasessa, mikäli tekstiilit kestävät käsittelyn.

Jos päiväkotiryhmässä todetaan kihomatoja vähintään kolmasosalla lapsista, kannattaa koko ryhmä hoitaa. Vaikka kihomadon munat voivat säilyä ympäristössä useita viikkoja, uusia matotutkimuksia ei yleensä tehdä, ellei joku perheenjäsen saa uudelleen oireita. Kihomatoinfektio uusiutuu herkästi.

Leveä heisimato eli lapamato

Lapamato on loinen, joka voi päätyä ihmisen elimistöön raa’asta kalasta tai kalan mädistä. Yleisimmät lapamatoa kantavat kalat ovat hauki, ahven, made ja kiiski. Lohikaloista, joihin kuuluu myös muikku, lapamatoa ei voi saada. Lapamato elää vain makean veden kaloissa.

Lapamatotartunta voidaan estää kypsentämällä kala hyvin. Myös kalan ja mädin pakastaminen yli vuorokauden ajan -18 asteessa tuhoaa madon toukat.

Tartunnassa lapamadon toukka päätyy ihmisen syödessä suolistoon, jossa se kehittyy noin kuukaudessa aikuiseksi, jopa 10 metrin pituiseksi madoksi. Lapamato voi elää suolessa jopa 25 vuotta. Jos matoja on hyvin runsaasti, ne voivat aiheuttaa epämääräisiä vatsavaivoja tai laihtumista erityisesti lapsilla.

Matonäytteen ottamista ja hoito-ohjeita varten on syytä mennä lääkärin vastaanotolle. Lapamato tai sen munat tunnistetaan mikroskoopilla ulosteesta. Tartunnan havaitsemiseksi saatetaan tarvita useita ulostenäytteitä (yleensä kolme). Lapamatotartunta hoidetaan lääkkeillä.

Suomessa muiden kuin edellä mainittujen loisten aiheuttamat sairaudet ovat harvinaisia, mutta ulkomailta tartunnan voi saada. Tällöin loisten häätö vaatii lääkehoitoa.

Ajanvaraus

Varaa aika verkossa tai puhelimitse asiakaspalvelustamme.

Asiantuntijat

Ajanvaraus

Varaa aika verkossa tai puhelimitse asiakaspalvelustamme.