ADHD

Tutkimusten mukaan ADHD:ta esiintyy noin 5−8 prosentilla lapsista ja nuorista sekä noin 2−4 prosentilla aikuisista.

Oireet voivat muuttua elämän aikana, ja osalla haitta lievittyy aivojen kypsymisen, oppimisen ja omien toimintatapojen kehittymisen myötä. Myös oireiden havaitseminen voi olla aikuisiällä haastavampaa.

ADHD:n taustatekijät ovat moninaisia, eikä kaikkia syitä tunneta vielä tarkasti. Tiedetään kuitenkin, että ADHD on osittain perinnöllinen ja liittyy tarkkaavaisuutta, vireystilaa ja käyttäytymisen säätelyä ohjaavien hermoverkkojen kehityksen häiriöön.

ADHD:n kehittymisen riskiä voivat lisätä myös tietyt raskauteen ja synnytykseen liittyvät tekijät, kuten sikiöaikainen hapenpuute tai sikiön altistuminen odottavan äidin päihteiden käytölle tai voimakkaalle stressille. Lisäksi yksilölliset ominaisuudet ja ympäristötekijät voivat vaikuttaa siihen, miten ADHD:n oireet ilmenevät ja kuinka paljon ne kuormittavat arkea.

Keskittymisvaikeudet, tarkkaamattomuus ja impulsiivisuus eivät kuitenkaan aina johdu ADHD:stä. Oireiden taustalla voivat olla esimerkiksi pitkäaikainen kuormitus, unettomuus, mielenterveyden häiriöt, kuten masennus ja ahdistuneisuus, tai jotkin fyysiset sairaudet, kuten kilpirauhasen toiminnan häiriöt.

Koska oireiden taustasyyt voivat olla hyvin erilaisia, ADHD-diagnoosin tekeminen edellyttää huolellista ja riittävän laajaa selvittelyä.

ADHD:lla on kolme eri esiintymismuotoa, jotka ovat: 

Yhdistetty muoto 

ADHD:n yhdistetyssä muodossa esiintyy kaikkia kolmea ADHD:n keskeistä piirrettä eli tarkkaamattomuutta, yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta. 

Yliaktiivis-impulsiivinen muoto 

Yliaktiivis-impulsiivisessa muodossa korostuvat puolestaan yliaktiivisuus ja impulsiivisuus.

Tarkkaamaton muoto eli ADD 

Tarkkaamattomassa muodossa korostuvat sen sijaan tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet. Tätä ADHD:n esiintymismuotoa kutsutaan myös ADD:ksi. Kirjainlyhenne tulee sanoista Attention Deficit Disorder.

ADHD todetaan usein vasta aikuisiällä, vaikka oireita olisikin ollut nähtävissä jo lapsuudesta lähtien. ADHD:n aiheuttama haitta voi korostua vasta aikuisena, kun arjen vaatimukset ja haasteet lisääntyvät, esimerkiksi työelämään siirtyessä. Toisaalta osa oireista voi lievittyä iän myötä tai muuttua erilaisiksi kuin lapsuudessa.

Aikuisen ADHD voi näkyä esimerkiksi vaikeutena hallita aikaa ja arkea, keskittymisvaikeuksina, levottomuutena tai haasteina suunnitella ja organisoida tekemistä. Oireet voivat vaikuttaa työssä suoriutumiseen, opiskeluun, ihmissuhteisiin ja hyvinvointiin.

Diagnosoimaton ja hoitamaton ADHD voi aiheuttaa elämän varrella erilaisia pulmia, kuten:  

• Jatkuvia tai toistuvia vaikeuksia opinnoissa ja työelämässä
• Käytöksen säätelyn vaikeutta
• Erilaisia psykiatrisia oireita ja häiriöitä, esimerkiksi itsetunnon ja mielialan haasteita sekä ahdistuneisuutta
• Päihteiden haitallista käyttöä 

Huolellisen arvioinnin avulla oireiden taustalla olevia syitä voidaan selvittää ja löytää tilanteeseen sopivaa tukea. ADHD-diagnoosin saaminen aikuisena voi auttaa ymmärtämään pitkäaikaisia haasteita ja tuoda selityksen oireille, jotka ovat kuormittaneet arkea jo vuosien ajan.

ADHD:n oireet ovat havaittavissa jo lapsuudessa. Oireiden voimakkuudessa ja ilmenemistavassa on kuitenkin paljon yksilöllistä vaihtelua. Oireet voivat näkyä kotona, päiväkodissa, koulussa tai vapaa-ajalla, ja ne voivat vaikuttaa oppimiseen, arjen sujuvuuteen sekä sosiaalisiin suhteisiin.

Lapsella ADHD voi näkyä esimerkiksi: 

• Vaikeutena keskittyä tehtäviin tai kuunnella ohjeita
• Tavaroiden hukkaamisena ja unohteluna
• Levottomuutena ja vaikeutena pysyä paikallaan
• Impulsiivisena toimintana tai kärsimättömyytenä
• Voimakkaana taipumuksena uppoutua omiin kiinnostuksen kohteisiin
• Haasteina toimia yhteisten sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti
• Vaikeutena odottaa vuoroaan tai säädellä tunteitaan
• Voimakkaina impulsiivisina tunnereaktioina 

Joillakin lapsilla korostuu erityisesti tarkkaamattomuus, kun taas toisilla näkyvät enemmän yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Oireet voivat myös muuttua lapsen kasvaessa ja kehittyessä.

ADHD:hen voi liittyä lisäksi haasteita esimerkiksi kielellisessä tai motorisessa kehityksessä, tunteiden säätelyssä sekä ystävyyssuhteissa. Jos oireilu on pitkäkestoista ja kuormittaa lasta ja perhettä, tilannetta kannattaa selvittää tarkemmin.

ADHD:n oireet voivat kuormittaa arkea ja vaikuttaa kielteisesti itsetuntoon erityisesti silloin, jos niiden syytä ei tunnisteta. On kuitenkin hyvä muistaa, että ADHD:hen liittyvistä piirteistä voi olla myös hyötyä esimerkiksi opinnoissa, työelämässä ja ihmissuhteissa.

ADHD ei ole este kehitykselle ja oppimiselle. Oikeanlaisen hoidon, tuen ja arjen tukitoimien avulla oireiden hallinta usein helpottuu. Samalla omien vahvuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen helpottuu. 

ADHD:hen voi liittyä esimerkiksi: 

• Luontaista uteliaisuutta
• Joustavuutta
• Luovuutta
• Kekseliäisyyttä
• Energisyyttä
• Sinnikkyyttä
• Kykyä heittäytyä rohkeasti uusiin tilanteisiin

Tarkkaamattomuus voi näkyä arjessa esimerkiksi keskittymisvaikeuksina, tehtävien kesken jäämisenä ja vaikeutena huomata yksityiskohtia. Pienetkin ulkopuoliset ärsykkeet voivat herpaannuttaa huomion herkästi pois käsillä olevasta tehtävästä. Tarkkaavaisuuden ja keskittymisen haasteet voivat vaikeuttaa opinnoissa ja työelämässä toimimista.

Tarkkaamattomuus voi näkyä myös esimerkiksi: 

• Toistuvina virheinä erityisesti yksitoikkoisissa tehtävissä
• Vaikeutena suunnitella ja organisoida tehtäviä
• Asioiden liiallisena tarkistamisena virheiden pelossa
• Vaativien ja pitkäkestoista keskittymistä edellyttävien tehtävien välttelemisenä
• Unohteluna ja aikataulujen pettämisenä
• Vaikeutena kuunnella, seurata ohjeita tai pysyä mukana keskusteluissa 

Tarkkaavaisuuden säätelemisen vaikeus tarkoittaa sitä, että tietyt asiat ovat henkilölle vaikeampia kuin useammille muille, ja keskittyminen joihinkin asioihin voi olla liki mahdotonta.

Moni ADHD-oireinen henkilö pystyy kuitenkin keskittymään erittäin intensiivisesti itseään kiinnostaviin asioihin. Tätä kutsutaan myös hyperfokusoinniksi.

Vaikka ryhmäkeskustelun seuraaminen tai pitkien ohjeiden muistaminen voi olla haastavaa, kahdenkeskiset tai itselle merkitykselliset keskustelut voivat sujua täysin ongelmitta.

Yliaktiivisuus ilmenee tyypillisesti jatkuvana levottomuuden tunteena ja vaikeutena pysyä pitkään paikallaan. Se voi ilmetä esimerkiksi kiemurteluna, käsien ja jalkojen liikutteluna sekä tarpeena vaihtaa asentoa tai tekemistä usein.

Liikkumisen tarve voi näkyä myös siten, että henkilö poistuu toistuvasti tilanteista, joissa edellytetään paikallaan istumista. Henkilö saattaa myös olla jatkuvassa liikkeessä tai hakeutua jatkuvasti tekemään jotakin sen sijaan, että pysähtyisi paikalleen. Rauhoittuminen ja paikallaan oleminen voivat tuntua haastavilta.

Ylivilkkaus voi ilmetä myös ylenmääräisenä puhumisena.

Impulsiivisuus tarkoittaa vaikeutta hillitä omia ajatuksia, tunteita tai toimintaa hetkessä.

Impulsiivisuus voi näkyä esimerkiksi siten, että henkilö toimii ennen kuin ehtii pohtia tekojensa seurauksia tai reagoi tilanteisiin nopeasti ja voimakkaasti.

Impulsiivisuuteen voi liittyä vaikeutta odottaa omaa vuoroaan tai lukea sosiaalisia vihjeitä. Tämä voi näkyä esimerkiksi muiden keskeyttämisenä, päälle puhumisena tai kärsimättömyytenä keskusteluissa ja ryhmätilanteissa.

Impulsiivisuus voi näkyä myös siinä, että kiinnostuksen kohteet vaihtuvat nopeasti tai päätöksiä tehdään hetken mielijohteesta ilman tarkempaa harkintaa. Arjessa tämä voi ilmetä esimerkiksi suunnitelmien muuttamisena, heräteostoksina tai vaikeutena pysyä pitkäjänteisesti yhden asian parissa.

Lapsilla impulsiivisuus voi näkyä myös esimerkiksi nopeina tunnereaktioina, pettymystilanteisiin liittyvinä kiukunpuuskina sekä haasteina säädellä omaa käyttäytymistään.

On hyvä muistaa, että joillakin ihmisillä voi olla voimakkaitakin ADHD:lle tyypillisiä oireita, jotka eivät kuitenkaan kokonaisuutena täytä ADHD-diagnoosin kriteerejä tai johtuvat jostain muusta syystä kuin ADHD:stä.

Olennaista ADHD:n diagnostiikassa onkin tunnistaa ja erottaa muut oireita aiheuttavat tai niihin vaikuttavat tekijät. Erotusdiagnostiikassa arvioidaan, voisiko esimerkiksi levottomuuden, impulsiivisuuden tai keskittymisvaikeuksien taustalla olla jokin muu oireita selittävä sairaus, häiriö tai kuormitustekijä. 

Joskus oireiden taustalla saattaa olla esimerkiksi:

• Ahdistuneisuushäiriö tai masennus
• Oppimishäiriö
• Autismikirjon häiriö
• Univaikeudet
• Stressi
• Ympäristötekijät, kuten perheen sisäiset ongelmat tai ilmapiiri koulussa, työpaikalla tai kotona
• Pitkäkestoinen liiallinen älylaitteiden käyttö 

Edellä mainitut tekijät tai häiriöt voivat esiintyä myös ADHD:n kanssa samanaikaisesti. ADHD:hen liittyykin usein myös erilaisia liitännäishäiriöitä, kuten esimerkiksi masennusta, ahdistuneisuutta ja erilaisia oppimisvaikeuksia.

Jos ADHD todetaan, on tärkeää selvittää samalla myös muita mahdollisia liitännäishäiriöitä, jotta myös niitä voidaan hoitaa asianmukaisella tavalla.

Kuten lapsilla, myös aikuisen ADHD-diagnoosin perustana ovat oireet, jotka ovat olleet läsnä koko elämän ajan. Tämä tarkoittaa, että keskittymisvaikeuksia, yliaktiivisuutta tai impulsiivisuutta on esiintynyt jo lapsuudesta lähtien.

Usein henkilö on pohtinut omia vaikeuksiaan pitkään itse ennen tutkimuksiin hakeutumista. Joskus ajatus lääkärin arvioon hakeutumisesta voi tulla esimerkiksi läheisiltä, jotka ovat huomanneet oireiden vaikuttavan arkeen, opiskeluun, työelämään tai ihmissuhteisiin.

Jos olet aikuinen ja epäilet itselläsi ADHD:ta ja haluat päästä tutkimuksiin, tulee sinun varata aika psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolle. Muistathan varmistaa ajanvarauksen yhteydessä, että kyseinen lääkäri tekee ADHD-epäilyihin liittyviä tutkimuksia. Löydät ADHD:ta hoitavat psykiatrit palvelulta: ADHD:n diagnostiikka ja lääkehoito.

Useimmissa tapauksissa aikuisten ADHD-diagnoosi edellyttää laajaa psykiatrista tutkimusta, jossa käytetään haastatteluja, kyselylomakkeita, neuropsykologisia tutkimuksia ja olemassa olevien tietojen keräämistä.

ADHD:n lääkehoidon tavoitteena on vähentää oireita sekä parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua. Lääkehoidon on todettu olevan tehokas hoitomuoto erityisesti silloin, kun ADHD-oireista aiheutuva haitta arjessa on merkittävä. 

Onnistunut lääkehoito voi myös tukea muiden hoitomuotojen, kuten ohjauksen ja itsehoidon, vaikuttavuutta. Joissakin tilanteissa esimerkiksi päivittäisten rutiinien onnistunut muuttaminen on voinut myöhemmin vähentää lääkityksen tarvetta.

ADHD:n lääkehoidossa käytetään useimmiten joko niin sanottuja stimulanttilääkkeitä tai atomoksetiinia. Sopivalla lääkehoidolla voidaan vähentää levottomuutta ja parantaa tarkkaavaisuutta. Osa lääkkeistä on tarkoitettu päivittäiseen käyttöön, kun taas toisia voidaan käyttää lääkärin ohjeen mukaan esimerkiksi erityistä keskittymistä vaativina koulu- tai työpäivinä.

Sopivan lääkehoidon löytäminen voi joskus edellyttää useiden eri valmisteiden kokeilemista ennen kuin löydetään sopiva ja mahdollisimman vähän sivuvaikutuksia aiheuttava lääke.

Keskeisiä hoitokeinoja lääkehoidon ohella ovat erilaiset psykososiaaliset hoitomuodot, kuten: 

• Arkea helpottavat tukitoimet
• Opetukseen tai työhön tehtävät järjestelyt
• Yksilöllinen ohjaus ja kuntoutus, esimerkiksi neuvonta, valmennus, toimintaterapia (lapset)
• Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia (aikuiset)
• Ryhmämuotoiset kurssit ja vertaistuki. 

ADHD:n hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti, henkilön omat tarpeet ja tavoitteet huomioiden. Itselle sopiva hoitomuoto saattaa myös vaihdella eri elämänvaiheissa. Siksi hoidon seuraaminen ja tarvittaessa sen päivittäminen ovat tärkeä osa hoitoa.

Säännölliset rutiinit ovat monille lapsille erityisen tärkeitä. Vanhempien voi olla myös hyödyllistä hakea tietoa ja neuvoja ammattilaisilta sekä vertaisryhmistä.  

Lasten ja nuorten hoidossa on tärkeää tukea myös heidän arjessaan mukana olevia aikuisia. Kotona, päiväkodissa ja koulussa käytettävät selkeät toimintatavat helpottavat lapsen arkea ja tukevat toimintakykyä.

Myös aikuiset hyötyvät selkeistä rutiineista ja arjen rakenteista. ADHD voidaan huomioida erilaisilla tukijärjestelyillä esimerkiksi työpaikalla työtehtävien suunnittelussa ja organisoinnissa.

ADHD-tutkimuksiin hakeutuminen voi aikuisena olla perusteltua, jos arjessa esiintyy pitkään jatkunutta kuormittuneisuutta, joka liittyy keskittymisen, tarkkaavaisuuden tai toiminnanohjauksen haasteisiin.

ADHD-tutkimuksiin kannattaa hakeutua, kun oireet ovat pitkäkestoisia ja

• ne haittaavat arkea merkittävästi
• niitä esiintyy useissa eri tilanteissa
• ne eivät selity muilla syillä
• tai tukitoimet eivät riitä helpottamaan tilannetta 

Myös oma tai läheisten huoli on riittävä syy hakeutua tilanteen arviointiin. 

Arviointi alkaa yleensä lääkärin vastaanotolta, jossa kokonaistilanne käydään läpi. Tarvittaessa käynnistetään tarkempi tutkimusprosessi, ja diagnostiikasta vastaa psykiatrian erikoislääkäri.

Tutkimuksiin hakeutuminen voi olla lapsen kohdalla perusteltua, jos arjessa ilmenee pitkään jatkuvia keskittymisen, tarkkaavaisuuden tai käyttäytymisen haasteita, jotka vaikuttavat lapsen toimintakykyyn.

Tutkimuksiin kannattaa hakeutua, kun lapsen oireet ovat pitkäkestoisia ja 

• haittaavat esimerkiksi lapsen oppimista, sosiaalisia tilanteita tai arjen toimintaa merkittävästi
• niitä esiintyy useissa eri ympäristöissä, kuten kotona, päiväkodissa tai koulussa
• ne eivät selity muilla tekijöillä, kuten elämäntilanteella tai kuormituksella
• tai arjen tukitoimet eivät riitä helpottamaan tilannetta 

Huoli voi herätä vanhemmilla, päiväkodissa tai koulussa, ja se on riittävä syy tilanteen tarkempaan arviointiin.

Lapsen tai nuoren tutkimuspolku alkaa varaamalla aika suoraan lasten- tai nuorisopsykiatrin vastaanotolle tilanteen arvioimista varten. Arvioinnissa huomioidaan lapsen oireet eri ympäristöissä sekä kehityshistoria, ja tarvittaessa käynnistetään tarkempi tutkimusprosessi.

ADHD todetaan huomattavasti useammin miespuolisilla kuin naispuolisilla henkilöillä. ADHD:n esiintyvyydessä ero on selvä erityisesti ala-asteiässä, mutta alkaa tasaantua sen jälkeen. Aikuisilla esiintyvyydessä ole sukupuolieroa.

Eron syyksi on esitetty ainakin osittain sitä, että pojilla ADHD ilmenee useimmiten impulsiivisuutena ja yliaktiivisuutena, jotka ovat yleensä helposti havaittavissa ulkoapäin.

Tytöillä oireilu suuntautuu tyypillisesti enemmän sisäänpäin, ja oirekuvassa korostuvat ylivilkkauden sijaan useammin tarkkaavaisuuden haasteet. ADHD:n tunnistaminen voikin olla tyttöjen kohdalla joskus vaikeaa, ja oireilua saatetaan hoitaa virheellisesti esimerkiksi ahdistuksena tai masennuksena.

ADHD:n oireista juuri yliaktiivisuus kuitenkin yleensä vähenee iän myötä, ja osin tästä syystä miesten ja naisten suhde tasaantuu sitä mukaa mitä vanhemmasta ikäluokasta on kyse. Pojat saavat ADHD-diagnoosin lapsuudessa huomattavasti tyttöjä useammin, mutta aikuisiällä ADHD diagnosoidaan useammin naisilla kuin miehillä.

ADHD:n hoidossa käytetään lääkehoidon lisäksi erilaisia psykososiaalisia hoitomuotoja, kuten valmennusta, ohjausta, kuntoutusta, psykoterapiaa sekä arkea tukevia käytännön keinoja. Hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti.

Kyllä. ADHD ei estä opiskelu- tai työelämässä menestymistä. ADHD-oireet voivat kuitenkin kuormittaa arkea, vaatia tavallista enemmän ponnistelua tai näkyä esimerkiksi ajanhallinnan, organisoinnin tai palautumisen haasteina.