D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka varastoituu elimistöön.

D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka varastoituu elimistöön

24.9.2020 | Päivitetty 3.11.2022

Emil Heinäaho

Asiantuntija Emil Heinäaho, yleislääketieteen erikoislääkäri

D-vitamiini on elimistölle välttämätön vitamiini, jonka riittävästä saannista tulisi huolehtia erityisesti talvella. Tässä artikkelissa kerromme D-vitamiinin tehtävistä, sen saantisuosituksista ja viitearvoista. Saat selville myös D-vitamiinin parhaat lähteet ja oireet, joita D-vitamiinin puutos tai yliannostus voi aiheuttaa.

D-vitamiinitason voi mitata laboratoriotutkimuksella. 

D-vitamiinitutkimus (S-D-25) on verikoetutkimus, johon ei tarvitse lääkärin lähetettä. Lähetteettömiin laboratorikokeisiin voi hakeutua kuka tahansa, joka on kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan ja haluaa saada tietoa senhetkisistä D-vitamiiniarvoistaan.

Mittauksen avulla selvittään, onko D-vitamiinitaso normaali, korkea vai liian alhainen. Tutkimustulos valmistuu 1–2 vuorokauden kuluessa.

Sisällysluettelo

Mikä on D-vitamiini?

D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka varastoituu elimistöön. D-vitamiinia saadaan auringonvalosta, ravinnosta ja vitamiinivalmisteista.

D-vitamiinilla on elimistössä useita tärkeitä tehtäviä. Se säätelee satojen geenien toimintaa ja osallistuu normaalin immuunipuolustuksen muodostumiseen. D-vitamiini auttaa mahdollisesti myös tulehdusten ehkäisyssä. D-vitamiini vaikuttaa myös kalsiumin imeytymiseen ja vahvistaa siten luustoa.

Suomessa pitkä ja pimeä talvi vaikeuttaa D-vitamiinin saantia auringosta. Iho valmistaa vitamiinia auringonvalosta silloin, kun aurinko paistaa yli 45 asteen kulmasta, eli käytännössä ainoastaan kesäkuukausina. D-vitamiinia varastoituu elimistöön kesän aikana, mutta D-vitamiinipitoisuus laskee riittämättömälle tasolle talvikuukausien aikana. D-vitamiinilisän käyttöä suositellaan tietyille ryhmille ympäri vuoden ja kaikille pimeään vuodenaikaan riittävän D-vitamiinitason ylläpitämiseksi.

D-vitamiinin tehtävät elimistössä

D-vitamiinilla on elimistössä useita tärkeitä tehtäviä:

  • D-vitamiini on keskeinen tekijä luuston terveyden ylläpitämisessä. Se mahdollistaa kalsiumin imeytymisen ja vahvistaa luustoa ehkäisten osteoporoosia.
  • D-vitamiini edistää vastustuskykyä ja siitä on hyötyä mahdollisesti myös tulehdusten ehkäisyssä.
  • D-vitamiini säätelee satojen geenien toimintaa.

D-vitamiinin puutos on tutkimuksissa yhdistetty lukuisiin sairauksiin, kuten muun muassa diabetekseen, syöpätauteihin, infektioihin, sydän- ja verisuonitauteihin, MS-tautiin, metaboliseen oireyhtymään ja reumasairauksiin.

Mistä saa D-vitamiinia?

D3-vitamiini on tärkein D-vitamiini, jota syntyy iholla auringon UVB-säteilyn avulla kesäkuukausien aikana. D-vitamiinia muodostuu kesäisin oleskelemalla auringossa puoli tuntia päivässä t-paidassa ja shortseissa. Iho muodostaa D-vitamiinia auringonvalosta kuitenkin vain silloin, kun aurinko paistaa yli 45 asteen kulmasta, eli kun varjosi on sinua lyhyempi.

Syyskuusta toukokuuhun aurinko on liian matalalla D-vitamiinin muodostukseen, joten vitamiinin riittävä saanti on taattava ruokavalion ja vitamiinilisien kautta. D3-vitamiinia on luontaisesti kalassa ja lisättynä esimerkiksi maitotuotteissa ja ravintorasvoissa.

D2-vitamiinia saadaan ravinnosta kasvikunnan tuotteista, mutta kuitenkin niin vähän, että kasvisruokavaliota noudattaville suositellaan D-vitamiinilisää pimeiden talvikuukausien aikana.

D-vitamiinin saantisuositus

Paljonko D-vitamiinia päivässä?

  • Suomessa lapsille ja alle 18-vuotiaille nuorille suositellaan D-vitamiinivalmisteiden ympärivuotista käyttöä kahden viikon ikäisestä aina 18-vuotiaaksi asti. Kaksivuotiaaksi asti D-vitamiinin saantisuositus valmisteista on 10 mikrogrammaa ja siitä eteenpäin 7,5 mikrogrammaa päivässä.
  • 18–74-vuotiaille D-vitamiinivalmistetta suositellaan 10 mikrogrammaa silloin, kun ei käytetä päivittäin D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja/tai kalaa vuoden pimeimpänä aikana (loka-maaliskuu).
  • 75 vuotta täyttäneille D-vitamiinin saantisuositus on 20 mikrogrammaa ympäri vuoden.
  • Raskaana oleville ja imettäville äideille suositellaan D-vitamiinivalmistetta 10 mikrogrammaa ympäri vuoden.

D-vitamiini ja korona

Tutkimuksissa on havaittu, että D-vitamiinin puutoksella on yhteys koronaviruksen aiheuttamaan vakavaan keuhkoinfektioon.

HUS on antanut 15.12.2020 oman suosituksensa D-vitamiinilisistä koronaepidemian aikana tietyille riskiryhmille:

  • Yli 70-vuotiaille sekä ympärivuorokautisessa hoidossa asuville aikuisille D-vitamiinisuositus on 20 µg / vrk.
  • Tummaihoisille aikuisille 20 µg / vrk.
  • Edellä mainittuihin ryhmiin kuuluville, joiden painoindeksi (BMI) on yli 30, D-vitamiinisuositus on 50 µg / vrk.

Riittävästä D-vitamiinitasosta kannattaa huolehtia erityisen hyvin koronaepidemian aikana. Sopiva D-vitamiinitaso edistää vastustuskykyä ja on hyödyllinen myös muiden infektioiden, kuten influenssan, kannalta. 

D-vitamiinin lähteet ruokavaliosta

Hyviä D-vitamiinin lähteitä ovat muun muassa:

  • kala
  • maitotuotteet
  • ravintorasvat, esim. margariini
  • tietyt sienet, esim. suppilovahvero ja kantarelli
  • maksa
  • mäti
  • kananmunan keltuainen
  • kalanmaksaöljy

D-vitamiini on rasvaliukoinen. D-vitamiinin imeytyminen on tehokkaampaa rasvaa sisältävän aterian kautta, kuin tyhjästä vatsasta. Rasvaliukoisena D-vitamiini myös varastoituu elimistöön.

Näin saat riittävsti D-vitamiinia päivässä; 6dl D-vitaminoituja maito-tai kasvituotteita, 4tl kasviöljypohjaista leipärasvaa lisäksi annos kalaa kaksi kertaa viikossa

Aikuisen D-vitamiinin saantisuosituksen (10 µg) saa täyteen päivässä syömällä esimerkiksi:

  • 6 dl D-vitaminoituja maito- tai kasvituotteita
  • 4 tl kasviöljypohjaista leipärasvaa
  • Lisäksi annos kalaa kaksi kertaa viikossa

Monipuolisen ruokavalion ja eri ravintoaineiden saannin kannalta eri lähteitä kannattaa yhdistellä monipuolisesti.

Mistä D-vitamiinin puutos johtuu?

D-vitamiinin puutos voi johtua monesta eri syystä:

  • Vähäinen auringonvalossa oleskelu, joka voi johtua maantieteellisestä sijainnista, aurinkosuojavoiteiden käytöstä ja ihon peittämisestä vaatteilla.
  • Imettäminen ja raskaus
  • Ikääntyminen, jonka vaikutuksesta iho ei enää tuota niin tehokkaasti D-vitamiinia.
  • Tumma ihonväri vähentää ihon kykyä muodostaa D-vitamiinia.
  • Ylipaino ja lihominen – D-vitamiini on rasvaliukoinen.
  • Imeytymishäiriöt ohutsuolessa, joka johtuu D-vitamiinin reseptoreiden vaurioista tai elimistön resistentistä.
  • Puutteellinen ruokavalio, joka ei sisällä esimerkiksi kalaa tai D-vitaminisoituja maitotuotteita ja ravintorasvoja.

Riskiryhmät

D-vitamiinin riittävään saantiin tulee kiinnittää erityistä huomiota tiettyjen ryhmien kohdalla.

Seuraavat ryhmät saattavat olla alttiita D-vitamiinin puutokselle:

  • 70-vuotiaalla iho muodostaa D-vitamiinia auringonvalosta enää 30 prosenttia nuoren henkilön D-vitamiinin tuotantokyvystä.
  • Myös raskaus, imetys, ylipaino sekä tummempi ihonväri lisäävät D-vitamiinin tarvetta.
  • D-vitamiinin saannin turvaaminen on erityisen tärkeää kasvuiässä luuston kehityksen vuoksi.
  • Kasvissyöjät ja vegaanit saavat ravinnosta vain vähän D-vitamiinia, mikäli he eivät käytä D-vitaminisoituja maitotuotteita ja ravintorasvoja.

D-vitamiinin puutosoireet

D-vitamiinin puutosoireet ovat:

Osteoporoosi eli luukato johtuu luun mineraalimäärän vähentymisestä, jolloin luusto heikkenee. Tällöin luunmurtumia voi seurata herkemmin kuin tavallisesti. D-vitamiinin vähäinen saanti on riskinä osteoporoosille. Osteoporoosi todetaan tavallisesti luunmurtuman yhteydessä. Osteoporoosi voidaan todeta myös luuntiheyden mittauksella.

Osteomalasia eli aikuisilla esiintyvä luunpehmenemistauti johtuu D-vitamiinin ja fosfaatin puutteesta ja aiheuttaa luuston pehmenemistä. Oireita ovat luiden pehmeneminen, luunmurtumat ja horjuva kävely.

Riisitauti on vauvoilla ja lapsilla esiintyvä luunpehmenemistauti, jonka aiheuttaa D-vitamiinin ja fosfaatin puutos. Oireita ovat luiden pehmeneminen ja taipuminen, luunmurtumat ja motorisen kehityksen sekä pituuskasvun hidastuminen. Riisitauti on Suomessa harvinainen sairaus.

D-vitamiinin puutos heikentää myös immuunipuolustustamme ja kalsiumin imeytymistä, mikä voi johtaa osteoporoosiin, osteomalasiaan tai riisitautiin.

D-vitamiinin puutoksen hoito

D-vitamiinin puutosta hoidetaan veriarvon perusteella. D-vitamiinitutkimus (S-D-25) on verikoetutkimus, johon ei tarvitse lääkärin lähetettä. Mittauksen avulla selvittään, onko D-vitamiinitaso normaali, korkea vai liian alhainen. Tutkimustulos valmistuu 1–2 vuorokauden kuluessa.

D-vitamiinin yliannostus

D-vitamiinin yliannostus on mahdollista, jos D-vitamiinilisää nautitaan säännöllisesti huomattavan suuria määriä. D-vitamiinin yliannostusta ei voi saada auringonvalon tai ravinnon kautta. Tutkimustulosten mukaan 100 mikrogrammaa D-vitamiinia on aikuisen turvallisen päiväannoksen yläraja, jota ei tulisi ylittää.

D-vitamiinin liikasaanti voi aiheuttaa pahimmillaan D-vitamiinimyrkytyksen ja veren kalsiumpitoisuuden liiallisen nousun. D-vitamiinimyrkytys on kuitenkin harvinainen, eikä sille ole riskiä, kun vitamiinilisiä käytetään ohjeistuksen mukaisesti.

Välttääksesi D-vitamiinin yliannostuksen, kannattaa oma D-vitamiinitaso mittauttaa. Mikäli mittauksessa havaitaan D-vitamiinin puutos, lääkäri osaa suositella sopivan vahvuista D-vitamiinivalmistetta. On myös hyvä muistaa, että monipuolinen ruokavalio on tärkeässä roolissa D-vitamiinin puutoksen hoidossa ja ehkäisyssä.

D-vitamiinin viitearvot

D-vitamiinin viitearvot ovat:

  • puutostila: alle 25 nmol/l
  • riittämätön saanti: 25–50 nmol/l
  • riittävä saanti: 50–75 nmol/l
  • tavoite osteoporoosipotilaille: 75–120 nmol/l
  • liikasaanti: yli 250 nmol/l

Merkintä nmol/l tarkoittaa nanomoolia litrassa.

D-vitamiinin saanti on riittävää, jos D-vitamiinitaso on 50–75 nmol/l. Osteoporoosipotilailla tavoitearvo on 75–120 nmol/l.

Jos D-vitamiinipitoisuus laskee alle 50 nmol/l, D-vitamiinin saanti on riittämätöntä.

D-vitamiinitason painuessa alle 25 nmol/l, kyseessä on D-vitamiinin puutos.

D-vitamiinia voi saada myös liikaa, sillä se on rasvaliukoinen vitamiini, joka kertyy elimistöön. D-vitamiinia on elimistössä liikaa, jos pitoisuus on yli 250 nmol/l. Pahimmillaan D-vitamiinin liikasaanti voi aiheuttaa myrkytysoireita. D-vitamiinia ei voi saada liikaa ravinnosta, ainoastaan vitamiinivalmisteiden kautta.

D-vitamiinimittaus (S-D-25) ilman lähetettä

D-vitamiinitason voi mitata laboratoriotutkimuksella. Tutkimukseen ei tarvita lääkärin lähetettä. Lähetteettömiin laboratorikokeisiin voi hakeutua kuka tahansa, joka on kiinnostunut omasta hyvinvoinnistaan ja haluaa saada tietoa senhetkisistä D-vitamiiniarvoistaan.

D-vitamiinimittaus (S-D-25) on verikoetutkimus, joka ei edellytä paastoa. Tutkimustulos valmistuu 1–2 vuorokauden kuluessa.

D-vitamiinimittaus sisältyy myös useisiin laboratoriotutkimuspaketteihin. Suosittelemme valitsemaan tarpeisiisi sopivan tutkimuspaketin, joka selvittää kattavasti ja kokonaisvaltaisesti elimistösi vointia.

D-vitamiinin mittaus sisältyy seuraaviin tutkimuspaketteihin:

Ohjeet asiointiin

D-vitamiinitutkimuksen ja tutkimuspakettien näytteenottoa varten varataan 10 minuutin aika laboratorioon. Tutkimustulokset valmistuvat tavallisesti 1–2 vuorokauden kuluessa.

Selkeä ja helposti ymmärrettävä tulosraportti on nähtävissä Terveystalo-sovelluksesta heti kun tulokset valmistuvat. Tulokset voidaan toimittaa myös postitse, kun asiasta sovitaan erikseen laboratoriossa.

Tulosraportista näkee kyseisen laboratoriotutkimuksen viitearvot ja sekä jatko-ohjeet tilanteeseen, jossa arvot poikkeavat viitearvoista. Samassa yhteydessä kerrotaan mitä mikäkin arvo tarkoittaa ja mikä sen tehtävä on elimistössä.

Viitearvoista poikkeavien tulosten arviointia varten on syytä varata aika lääkärille, joka auttaa tulosten tulkinnassa ja selvittää hoito- ja jatkotutkimusten tarpeen. Mikäli tulokset ylittävät hälytysrajat, Terveystalosta otetaan asiakkaaseen yhteyttä ja varmistetaan, että hän on saanut tulokset.

Laboratoriotutkimusten ajantasaiset hinnat ovat katsottavissa hinnastosta.

Toimi näin


Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat tietopaketit:

Asiantuntija
Kirsi Englund
Kirsi Englund

ravitsemusterapeutti

Asiantuntijana tässä artikkelissa toimi ravitsemusterapeutti Kirsi Englund.

Emil Heinäaho
Emil Heinäaho

yleislääketieteen erikoislääkäri

Asiantuntijana tässä artikkelissa toimi yleislääketieteen erikoislääkäri Emil Heinäaho.