Alopecia areata eli palvikalju on ihon autoimmuunisairaus.

Alopecia areata eli pälvikalju on autoimmuunisairaus, jonka oireena on läiskittäinen hiustenlähtö

Alopecia areata eli tutummalta nimeltään pälvikalju on ihosairaus, joka aiheuttaa hiustenlähtöä tarkkarajaiselta alueelta. Laajemmissa alopecia areatan muodoissa karvoja voi lähteä myös kulmakarvoista ja silmäripsistä sekä muualta kehosta. Tässä tietopaketissa kerrotaan pälvikaljun syistä, oireista ja hoidosta.

Kun ensimmäinen pälvikaljuläiskä ilmaantuu, on diagnoosi hyvä varmistaa lääkärin vastaanotolla lähiviikkojen aikana.

Lääkärikäynnin yhteydessä voidaan määrätä laboratoriokokeita, joiden avulla voidaan poissulkea muut hiustenlähtöä aiheuttavat sairaudet.

Sisällysluettelo

Mikä on alopecia areata?

Alopecia areata eli pälvikalju on ihosairaus, joka aiheuttaa läiskittäistä hiustenlähtöä. Sana alopecia on latinaa ja tarkoittaa yleisesti hiustenlähtöä tai kaljuuntumista. Loppuun lisätty tarkentava sana kertoo, millaisesta hiustenlähdön tyypistä on kysymys. Alopecia areata tarkoittaa siis ”alueellista hiustenlähtöä”.

Pälvikaljua sairastaa noin yhdestä kahteen prosenttia suomalaisista, ja sitä voi esiintyä kaikilla sukupuolesta riippumatta. Pälvikalju voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta yleisin tauti on nuorilla ja nuorilla aikuisilla.

Pälvikalju voi korjaantua itsestään joidenkin kuukausien tai jopa vuosien kuluttua oireiden alkamisesta. Taipumus alopecia areataan kuitenkin säilyy loppuelämän ajan, ja 30−50 prosentilla pälvikaljua sairastavista pälvialueita voi ilmaantua uudelleen myöhemmin elämässä.

Alopecia areatan laajemmat ilmenemismuodot

Alopecia areatan laajemmat ilmenemismuodot ovat alopecia totalis ja alopecia universalis. Alopecia totaliksessa sairaus vie hiukset koko päänahan alueelta. Alopecia universaliksessa katoavat silmäripsien ja kulmakarvojen lisäksi kehon muukin karvoitus. Näistä laajemmista tautimuodoista toipuminen on harvinaisempaa kuin alopecia areatasta.

Mistä alopecia johtuu?

Pälvikalju luokitellaan ihon autoimmuunisairaudeksi. Autoimmuunisairauksissa elimistön immuunijärjestelmä hyökkää omia soluja vastaan. Pälvikaljuun sairastuneilla elimistö reagoi karvatupen rakenteisiin. Karvatuppi suojaa hiuksen kasvua, ja sen pohjaosaa kutsutaan hiusnystyksi. Hius kasvaa ja uudistuu hiusnystystä solunjakautumisen myötä. Pälvikaljussa hiusnystyn ympärille kerääntyy tulehdussoluja. Elimistö alkaa muodostaa vasta-aineita hiusnystyä vastaan ja estää näin hiuksen kasvamisen.

Hiustenlähdön perimmäistä syytä ei edelleenkään tunneta tarkasti. Pälvikaljun on kuitenkin todettu olevan yhteydessä atooppiseen ihottumaan, vitiligoon eli valkopälveen, kilpirauhasen tulehdukseen ja keliakiaan. Henkilöillä, joilla on jokin edellä mainituista sairauksista, on keskimääräistä suurempi riski myös alopecian puhkeamiselle.

On myös havaittu, että osalla alopeciaa sairastavista taipumus pälvikaljuun voi periytyä. Lisäksi stressillä voi olla osuutta pälvikaljun puhkeamiseen tai jo olemassa olevan taudin oireiden pahenemiseen.

Pälvikaljun oireet

Pälvikaljun tyypillisin oire on läiskittäinen hiustenlähtö. Joskus hiustenlähdön alkuvaiheessa päänahka saattaa kutista, ja se voi tuntua aralta tai tunnottomalta. Päänahan iho on kaljuuntuvista kohdista sileä ja terveen näköinen. Ensimmäinen kalju kohta eli pälvi syntyy yleensä naisilla päänahan keskiosaan ja miehillä takaraivolle. Hiuksettoman alueen ympärillä voi olla katkenneita, tyvestä kapenevia vaaleita hiuksia, joita kutsutaan niin sanotuiksi huutomerkkihiuksiksi.

Pälvikaljun eli alopecia areatan muita oireita voivat olla kynsien kasvuhäiriöt. Kynnet voivat myös olla rosoiset ja niissä saattaa olla pieniä kuoppia tai aikuisella kynnet alkavat irrota tyvestä.

Ulkoisten oireiden lisäksi pälvikalju saattaa aiheuttaa sitä sairastavalle psyykkisiä ja sosiaalisia haasteita. Hiustenlähtö voi olla henkisesti kuormittavaa ja aiheuttaa käytännön ongelmia sairastuneen arkielämässä. Monella sairastuneella voi tulla eteen esimerkiksi peruukin hankintaan liittyvät kysymykset. Apua ja käytännön vinkkejä sosiaalisiin haasteisiin voi hakea vertaistuen kautta.

Pälvikaljun hoito

Pälvikalju on krooninen sairaus, johon ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Tällä hetkellä käytössä olevat pälvikaljun hoitomuodot voivat jossain määrin hillitä kaljujen alueiden laajenemista. Pienellä alueella ilmenevää pälvikaljua ei yleensä hoideta, koska useimmissa tapauksissa läiskät kasvavat umpeen itsestään.

Pälvikaljun hoitomuotoja ovat:

  • kortisonihoidot
  • minoksidiililiuos
  • PUVA-hoito


Kortisonihoito on pälvikaljun yleisin hoitomuoto. Kortisonihoidolla pyritään hillitsemään hiusnystyn tulehdusta sekä lisäämään hiustenkasvua. Useimmiten kortisonia levitetään liuoksena päänahan kaljulle alueelle. Kortisonia voidaan käyttää myös voiteena, suun kautta otettavina tabletteina tai suoraan ihon alle annettavana ruiskeena. Pitkäaikaisella kortisonihoidolla on aina haittavaikutuksia, minkä takia hoidot tulee tehdä ihotautilääkärin valvonnassa.

Pälvikaljun itsehoitoon voi käyttää apteekista ilman reseptiä saatavaa minoksidiililiuosta. Minoksidiili ehkäisee hiustenlähtöä ja nopeuttaa uusien hiusten kasvua. Lääkkeen teho vaihtelee yksilöllisesti ja hoitoaika on pitkä: täyden tehon saavuttamiseen voi kulua lähes vuosi. Liuosta voidaan käyttää päivittäin hiuspohjan lisäksi myös kulmakarvoihin ja parta-alueelle. Minoksidiili saattaa aiheuttaa paikallista ärsytystä. Toisin kuin kortisoni se ei ohenna ihoa.

Pälvikaljun hoidossa voidaan hyödyntää myös PUVA-valohoitoa. PUVA-hoidossa iho herkistetään UVA-valolle psoraleenilääkkeellä, minkä jälkeen ihoa valotetaan UVA-säteillä. PUVA-hoitoja annetaan vain keskussairaaloiden poliklinikoilla, koska hoidot ovat vaativia, ja ne saattavat myös lisätä ihosyöpäriskiä. Uudet tutkimukset ovat myös osoittaneet, että PUVA-hoidon teho on luultua heikompaa.

UVA-säteillä ja auringonvalolla on hiustenkasvua kiihdyttävä vaikutus. Joillekin pälvikaljua sairastaville kesäinen auringonvalossa oleskelu voikin tuoda tilapäistä apua pieniin pälvialueisiin.

Voiko alopeciasta parantua?

Pälvikaljuun sairastuneista 50−80 prosentilla hiukset kasvavat vuoden kuluessa takaisin joko osittain tai täysin. Taipumus alopecia areataan kuitenkin säilyy loppuelämän ajan, ja 30−50 prosentilla pälvikaljua sairastavista pälvialueita voi ilmaantua uudelleen myöhemmin elämässä.

Laaja-alaisesta pälvikaljusta toipuminen on harvinaisempaa kuin pienemmällä alueella esiintyvästä. Toipumisennustetta huonontaa pälvikaljun laaja-alaisuuden lisäksi nuori ikä, kynsimuutokset sekä sukuhistoria.

Milloin lääkäriin?

Kun ensimmäinen pälvikaljuläiskä ilmaantuu, on diagnoosi hyvä varmistaa lääkärin vastaanotolla lähiviikkojen aikana. Lääkärikäynnin yhteydessä voidaan määrätä laboratoriokokeita, joiden avulla voidaan poissulkea muut hiustenlähtöä aiheuttavat sairaudet.

Tämän tietopaketin on tarkistanut Terveystalon ihotautien ja allergologian erikoislääkäri LT Saara Huovinen.


Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat tietopaketit:

Saara Huovinen, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri

Asiantuntijana tässä artikkelissa toimi ihotautien ja allegologian erikoislääkäri Saara Huovinen.