Ruusu on vakava bakteerin aiheuttama ihotulehdus.

Ruusu on vakava ja nopeasti etenevä ihon bakteeri-infektio

Ruusu eli erysipelas on bakteerin aiheuttama infektio iholla. Ruusun oireita ovat punoitus, kipu, turvotus sekä äkillinen ja korkea kuume. Ruusu esiintyy useimmiten jalassa, joskus kasvoilla, ja harvemmin muualla vartalossa. Ruusu voi edetä nopeasti, joten hoitoon tulee hakeutua välittömästi. Tässä tietopaketissa kerrotaan ruusun oireista ja hoidosta.

Ruusu on vakava infektio ja sitä epäiltäessä on päästävä pian hoitoon. Hakeudu päivystävälle lääkärille, jos iholle ilmestyy punoittava ja turvonnut alue, ja lisäksi sinulla on kuumetta.

Sisällysluettelo

Ruusu

Ruusu on A-streptokokkibakteerin (Streptococcus pyogenes) aiheuttama ihoinfektio, joka esiintyy tavallisesti alaraajassa, kuten säären, nilkan ja/tai jalkaterän alueella. Ruusutulehdus voi kuitenkin tulla myös kasvojen alueelle, yläraajaan tai muualle vartaloon, joskin harvemmin. Infektio rajoittuu ihon pintakerrokseen, mutta voi edetä myös ihon syvempiin kerroksiin ja jopa lihaksiin saakka. Hoitamattomana ruusu voi edetä vakavaksi, henkeä uhkaavaksi yleisinfektioksi (sepsis).

Ruusun riskitekijät

Ruusu voi saada alkunsa ihon rikkoutumisesta, kuten varvasvälin pienestä nirhaumasta. Monesti ihorikkoa ei kuitenkaan löydetä. Bakteeri voi tulla ihoalueelle myös verenkierron välityksellä. Ruusulle altistavia tekijöitä ovat ihoalueen heikentynyt verenkierto ja turvotus sekä jalkojen sieni-infektio tai säärihaava. Myös ylipaino ja diabetes lisäävät riskiä sairastua ruusuun. Aiemmin sairastettu ruusu altistaa infektion uusiutumiselle.

Ruusun oireet

Ruusun tyypillisiä oireita ovat äkillinen ja korkea kuume, vilunväreet, sekä päänsärky ja pahoinvointi. Infektoitunut ihoalue on punoittava, tarkkarajainen, kipeä ja voi tuntua kuumottavalta. Joskus punoittavalle ihoalueelle voi muodostua turvotusta ja rakkuloita.

Ruusu voi myös olla vähäoireinen, eikä siihen aina liity kuumetta tai muita yleisoireita. Varsinkin alkuvaiheessa voi esiintyä pelkästään punoitusta ja vähäistä kipua.

Ruusun diagnoosi tehdään oireiden perusteella. Laboratoriokokeita voidaan ottaa diagnoosin tueksi, mutta esimerkiksi C-reaktiivinen proteiini (CRP) ei välttämättä ole aina koholla taudin alkuvaiheessa.

Ruusun erottaminen muista ihosairauksista

Jalkojen punoitusta ja turvotusta voi esiintyä esimerkiksi alaraajan laskimotukoksen yhteydessä, joka vaatii aina tarkan taudinmäärityksen ja kiireellisen hoidon.

Laskimoverenkierron heikkenemisen takia jaloissa esiintyy usein punoittavaa tai läiskäistä ihottumaa. Turvotusihottuma (staasiekseema) tai läiskäihottuma (läiskäekseema) voidaan joskus sekoittaa ruusuun. Toisin kuin ruusu, turvotus- ja läiskäihottuma esiintyvät usein molemmissa jaloissa samanaikaisesti. Turvotus- ja läiskäihottumat eivät myöskään nosta kuumetta.

Ruusu täytyy erottaa myös Varicella zoster -viruksen aiheuttamasta vyöruususta, joka ilmenee kipuna ja rakkuloina yleensä vyömäisesti vartalolla tai joskus kasvoilla. Sitä voidaan estää rokotuksella ja hoitaa herpesviruslääkkeillä.

Ruusufinni on aikuisilla kasvojen alueen aknen kaltainen sairaus.

Sikaruusu (erysipeloidi) on ihmisillä harvinainen Erysipelothrix rhusiopathieae -bakteerin aiheuttama, yleensä lievä ihoinfektio. Tartunta saadaan eläimistä.

Tarttuuko ruusu?

Vaikka ruusu on A-streptokokkibakteerin aiheuttama tauti, sitä ei voida pitää varsinaisesti tarttuvana tautina. Bakteeri-infektio on ihon alla, ja siksi bakteeria on vaikea saada esille ihon pinnalta otetuissa mikrobiologisissa tutkimuksissa. Asia on toisin A-streptokokin aiheuttamassa nielutulehduksessa, jolloin bakteeria on suun limakalvoilla ja myös syljessä tartuttavassa määrin. Ruusua hoidettaessa on kuitenkin silti hyvä noudattaa huolellista käsihygieniaa.

Milloin lääkäriin?

Ruusua epäiltäessä tulee hakeutua välittömästi lääkärin vastaanotolle tai päivystykseen. Ruusua ei voi hoitaa itse, vaan se vaatii aina pikaista lääkehoitoa.

Ruusun hoito

Ruusu vaatii aina lääkärin antaman hoidon. Vastaanotolle tai päivystykseen on hakeuduttava viipymättä. Ruusu hoidetaan ensisijaisesti penisilliiniryhmän antibiooteilla. Lääkärin harkinnan mukaan potilas joko lähetetään sairaalaan saamaan suonensisäistä lääkitystä tai hoidetaan avohoidossa. Tällöin hoito annetaan joko lihakseen annettavana pistoksena (prokaiinipenisilliini) tai suun kautta. Suonensisäisen tai lihakseen annetun hoidon jälkeen suun kautta annettavaa penisilliinihoitoa jatketaan, kunnes ihon punoitus on lähes hävinnyt. Tähän menee aikaa yleensä 1−2 viikkoa.

Ruusun oireita voidaan lievittää esimerkiksi pitämällä jalkaa kohoasennossa. Jos sääreen jää parantumassa olevan infektion jälkeen turvotusta, voidaan käyttää tukisukkaa tai tukisidosta, jolla voidaan estää säärihaavan muodostumista. Taudin alkuvaiheessa tiukka tukisidos voi lisätä kipua. Kipua voidaan helpottaa kylmillä kääreillä ja särkylääkkeillä.

Ruusua ei pidä yrittää hoitaa ainoastaan itsehoidolla, vaan lääkehoitoa tarvitaan aina. Ilman asianmukaista hoitoa ruusu voi kehittyä yleisinfektioksi.

Uuden ruusuinfektion ehkäisy

Ruusu voi uusiutua. Yksi uusiutumiselle altistava tekijä on turvotus, jolloin ihon rikkoutuu helposti ja altistaa uudelle bakteeri-infektiolle. Alaraajojen turvotusta voidaan estää tukisukilla tai -sidoksilla. Ihon rikkoutumista voidaan estää välttämällä ihon hautumista, hoitamalla ihoa hyvin ja käyttämällä tarvittaessa kosteusvoiteita, sekä estämällä hiertymien syntymistä panostamalla hyviin kenkiin.

Jos ruusu uusiutuu useasti, lääkäri voi harkintansa mukaan aloittaa antibioottiestohoidon joko pitkävaikutteisena lihakseen annettavana pistoksena (bentsatiinipenisilliini) tai tablettihoidolla (V-penisilliini).

Tämän tietopaketin on tarkistanut Terveystalon ihotautien ja allergologian erikoislääkäri LT Saara Huovinen.


Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat tietopaketit:

Saara Huovinen, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri

Asiantuntijana tässä artikkelissa toimi ihotautien ja allegologian erikoislääkäri Saara Huovinen.