Totta vai tarua? Painonhallinta vaikeutuu ikääntymisen myötä

Moni lihavuuden kanssa kamppaillut on saattanut kokea vuosikymmenten varrella syyllistämistä kertyneistä liikakiloista ja mantra ”syö vähemmän, liiku enemmän” istuu monella tiukassa. Ennaltaehkäisevän terveydenhuollon johtava lääkäri Aura Pyykönen, mitä nykyään ymmärretään lihavuudesta ja sen syntymekanismeista? 
 
— Käsitys lihavuudesta on muuttunut viime vuosikymmeninä perusteellisesti. Lihavuus ei johdu laiskuudesta tai heikosta tahdonvoimasta. Se on pitkäaikainen sairaus, jonka taustalla on monimutkainen säätelyjärjestelmä, Pyykönen painottaa.

Nykytiedon valossa perimä selittää suuren osan ihmisten välisistä painoeroista. Valtaosa lihavuuteen liittyvistä geeneistä vaikuttaa aivoissa nälän, kylläisyyden ja ruokahalun säätelyyn, ja tämä säätely välittyy pitkälti hormonien kautta.

— Kaksi ihmistä voi syödä saman aterian ja kokea kylläisyyden aivan eri tavalla. Myös lapsuuden ympäristöllä ja elintavoilla on suuri merkitys sille, miten painonhallinta aikuisena onnistuu. Osa haasteesta on kuitenkin ikään kuin sisäänkirjoitettu, ja toisilla onnistumisen eväät ovat selvästi köyhemmät kuin toisilla.

Moni on saattanut onnistua pudottamaan painoaan onnistuneesti, mutta huomaa pian hyvistä yrityksistä huolimatta painon nousevan jälleen.

— Ymmärrämme nykyään myös paremmin, miksi laihdutettu paino palaa niin helposti. Kun paino laskee, elimistö puolustautuu: nälkähormonien eritys lisääntyy, kylläisyyshormonien eritys vähenee ja energiankulutus pienenee. Elimistö tulkitsee tilanteen uhaksi ja pyrkii palauttamaan entisen painon, Pyykönen kuvailee.

— Siksi “syö vähemmän, liiku enemmän” on totta energiatasapainon kannalta, mutta se on liian yksinkertainen ohje sairauteen, jota elimistö aktiivisesti vastustaa. Syyllistäminen ei ole koskaan auttanut ketään laihtumaan. 

Vaikeutuuko painonhallinta iän myötä?

Moni ajattelee, että painonhallinta vaikeutuu iän myötä ratkaisevasti. Onko tämä totta? 
 
— Osittain totta, mutta syy on harvoin se, mitä yleensä luullaan. Moni uskoo, että aineenvaihdunta hidastuu iän myötä tasaisesti tai jopa romahtaa keski-iässä. Laajan kansainvälisen tutkimuksen mukaan perusaineenvaihdunta ei kuitenkaan hidastu merkittävästi 20 ja 60 ikävuoden välillä, kun kehon koostumus otetaan huomioon. Noin 60 ikävuoden jälkeen energiankulutus alkaa vähitellen pienentyä, mutta muutos on maltillinen, Pyykönen kertoo.
 
— Suurempi merkitys on asioilla, jotka muuttuvat iän mukana: lihasmassa vähenee, liikkuminen arjessa usein vähenee, uni huononee ja käyttöön tulee lääkkeitä, joista osa voi lisätä painoa.

Naisilla erityinen käännekohta on vaihdevuosiin siirtyminen eli perimenopaussi, tyypillisesti 45–55 vuoden iässä.

— Moni nainen muistaa, miten paino alkoi tuolloin nousta, vaikka syöminen ja liikkuminen pysyivät ennallaan. Kokemus on todellinen. Pitkäaikaisissa seurantatutkimuksissa rasvan kertyminen kiihtyy ja lihasmassa alkaa vähentyä jo noin kaksi vuotta ennen viimeisiä kuukautisia, Pyykönen kertoo.

— Muutos tasaantuu yleensä muutaman vuoden kuluessa niiden jälkeen. Samalla rasva siirtyy ihon alta vatsaonteloon sisäelinten ympärille. Tämä lisää sydän- ja verisuonisairauksien ja tyypin 2 diabeteksen riskiä, vaikka paino ei juuri muuttuisi. Estrogeenin väheneminen vaikuttaa rasvan varastoitumiseen, lihaksiin ja luustoon. Lisäksi kuumat aallot, katkonainen uni ja mielialan vaihtelut vaikeuttavat jaksamista ja ruokahalun säätelyä. 

Vaihdevuosien painonmuutoksia on silti tutkittu yllättävän vähän, kun ottaa huomioon, että ne koskettavat lähes jokaista naista. Tieto perustuu pääosin muutamaan seurantatutkimukseen, ja hoitotutkimuksissa vaihdevuosivaihetta on harvoin huomioitu erikseen.

— Käytännön viesti on kuitenkin selvä: tässä elämänvaiheessa lihasvoimaharjoittelun ja riittävän proteiininsaannin merkitys kasvaa, ja painonnousuun kannattaa puuttua ajoissa, sanoo Pyykönen.
 
Vaihdevuosien hormonihoito ei lisää painoa, eikä sen ole osoitettu yksinään laskevan painoa. Alustavissa tutkimuksissa hormonihoitoa käyttäneet naiset ovat laihtuneet lihavuuslääkkeillä hieman enemmän kuin muut, mutta asia vaatii vielä lisätutkimusta. Hormonihoidon aloittamisen peruste on aina vaihdevuosioireiden hoito, ei painonpudotus. 

— Hyvä uutinen on, että nämä ovat tekijöitä, joihin voi vaikuttaa. Tutkimuksissa yli 60-vuotiaat ovat onnistuneet elintapamuutoksissa usein vähintään yhtä hyvin kuin nuoremmat. Esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen ehkäisytutkimuksessa elintapaohjauksesta hyötyivät eniten juuri iäkkäimmät osallistujat, Pyykönen iloitsee.

”Myös painon pysyminen ennallaan ilman jatkuvaa nousua on onnistuminen”

Entä jos ihminen ei ole koskaan aiemmin onnistunut pudottamaan painoa tai paino on aina tullut takaisin – voiko silti vielä olla mahdollisuus päästä terveyttä tukevaan painoon? 
 
— Ehdottomasti voi. Aiemmat epäonnistumiset eivät kerro siitä, että olisi tehnyt jotain väärin. Ne kertovat siitä, kuinka voimakkaasti elimistö puolustaa painoaan. Moni on vuosikymmenten aikana kokeillut tiukkoja dieettejä, jotka ovat tehneet painonhallinnasta entistä vaikeampaa, Pyykönen painottaa.

Nyt myös keinoja on enemmän kuin koskaan.

—  Rajoittavien dieettien sijaan voi keskittyä ravitsevaan ruokaan, lihasten vahvistamiseen ja hyvään uneen, ja tarvittaessa tukena voi olla lääkehoito, joka vaikuttaa suoraan painon säätelyyn, Pyykönen kuvailee.

— Tavoitteeksi kannattaa asettaa terveys, ei tietty vaa’an lukema. Jo pieni painonlasku ja lihaskunnon paraneminen voivat näkyä verenpaineessa, verensokerissa, nivelissä ja jaksamisessa. Myös painon pysyminen ennallaan ilman jatkuvaa nousua on onnistuminen.