Totta vai tarua: mitä enemmän unta sen parempi

− Mitä enemmän unta sen parempi on tarua. Liiallinen nukkuminen on todellinen ilmiö, jonka taustalla voi olla monia syitä. Esimerkiksi ylivirittyneisyys tai erilaiset unihäiriöt, kuten uniapnea tai levottomien jalkojen oireyhtymä, rikkovat yöunta. Kun yöuni ei virkistä, unen kokonaistarve kasvaa, kommentoi Terveystalon työterveyshuollon erikoislääkäri ja unen asiantuntijalääkäri Sanna-Tuulia Mattila.

Mattila kertoo, että uni venyy esimerkiksi viikonloppuisin myös sen vuoksi, että epäsäännöllinen unirytmi on johtanut pikkuhiljaa univajeeseen. 

− Moni suomalainen on jatkuvasti univajeessa ja paikkaa unta nukkumalla pidempään viikonloppuisin. Tämä voi kuitenkin sotkea vuorokausirytmin ja pahentaa tilannetta taas viikolla. Säännöllisyys on unen kannalta aina parasta, eli olisi hyvä mennä nukkumaan ja herätä samaan aikaan.  Jos unessa on jatkuvasti ongelmia, kannattaa pysähtyä tarkastelemaan arjen rytmejä ja hyvinvointia laajemmin.

Mitä liiallisesta nukkumisesta seuraa?

Liian vähäinen uni on tunnettu terveysriski, mutta liiallisella nukkumisellakin on haittavaikutuksia. Tutkimusten mukaan pitkäaikainen runsas uni voi lisätä sydän- ja verisuonisairauksien sekä diabeteksen riskiä. Ylipaino ja mielialaongelmat ovat myös mahdollisia. 

−  Masennus voi aiheuttaa liiallista nukkumista, mutta myös liiallinen uni voi pahentaa masennusoireita. Liiallinen nukkuminen voi lisätä myös fyysisiä vaivoja, kuten lihasjäykkyyttä ja selkäkipuja, pitkän paikallaolon seurauksena. Unen vaikutus terveyteen on niin kokonaisvaltaista, että sekä liian lyhyt että liian pitkä uni on yhdistetty lisääntyneeseen kuolleisuusriskiin, Mattila summaa.

Mikä määrä unta on liikaa?

Unen tarve vaihtelee yksilöllisesti. Normaali aikuisen yöunen tarve vaihtelee 7–9 tunnin välillä.

− Joillekin meistä aikuisista riittää vain kuuden tunnin yöuni, kun toiset tarvitsevat unta selvästi yli yhdeksän tuntia yössä. Mutta jos nukkuu reippaasti yli 9–10 tuntia yössä jatkuvasti, olisi hyvä selvittää, mistä se johtuu, Mattila neuvoo.

Muuttuuko normaali unen määrä iän myötä?

Mattila kertoo, että vastoin yleistä käsitystä, unen tarve pysyy suurin piirtein samana läpi elämän. Unen rakenne kuitenkin muuttuu.

− Ikääntyessä syvän unen määrä vähenee ja vuorokausirytmi aikaistuu. Tämä voi voi johtaa katkonaisempaan uneen. Kannustankin ikääntyneitä ottamaan lyhyet päiväunet aina silloin, kun väsyttää. Päiväunet auttavat kompensoimaan yöllistä unta, mikä ei ole välttämättä enää yhtäjaksoista.

Työikäisten ja sitä nuorempien tulisi puolestaan rajoittaa päiväunet hyvin lyhyiksi, korkeintaan 20–30 minuutin pituisiksi, ja ajoittaa ne ennen kello kolmea iltapäivällä.

− Pitkät päiväunet tai myöhään nukutut torkut voivat häiritä yöunta ja sekoittaa vuorokausirytmiä entisestään. Jos päiväunilta herää tokkuraisena, kyseessä on niin sanottu unihumala – merkki siitä, että uni meni liian syväksi, Mattila kuvailee.

Liiallinen nukkuminen voi johtua myös sairauksista tai lääkityksestä – milloin olisi hyvä hakeutua lääkärin vastaanotolle?

Liian pitkä uni voi selittyä myös lääkityksillä tai sairauksilla.

− Unen tarve voi olla lisääntynyt esimerkiksi diabeteksen, kilpirauhasen vajaatoiminnan tai muiden perussairauksien vuoksi.  Monet sairaudet heikentävät myös unen laatua, ja kun unen laatu ei ole riittävän hyvää, uni ei virkistä, vaikka unen määrä kasvaa. 

Mattila kertoo, että on olemassa myös liikaunisuushäiriöitä. Nämä ovat kuitenkin hyvin harvinaisia. 

− Esimerkiksi tuntemattomasta syystä johtuvassa idiopaattisessa hypersomniassa unentarve on poikkeuksellisen suurta, jopa yli 11 tuntia yössä. Ja vaikka henkilö nukkuu sikeästi yönsä, hän tuntee silti vaikeutta herätä sekä voimakasta päiväaikaista väsymystä. Tällaisten liikaunisuushäiriöiden diagnosointi vaatii laajoja tutkimuksia. 

Milloin sitten lääkärille tulisi hakeutua liiallisen nukkumisen vuoksi?

− Asia kannattaa ottaa puheeksi terveydenhuollossa, jos on jatkuvasti kokemus siitä, että uni ei virkistä, vaikka nukkuisikin määrällisesti riittävästi, Mattila päättää.