Käsitykset mielenterveydestä voivat estää hoitoon hakeutumisen: ”Mielenterveystyö ei ole mystiikkaa”

− Avun hakeminen voi tuntua hyvinkin haastavalta, vaikkei hoitoon pääsy olisikaan vaikeaa. Esimerkiksi Terveystalossa lyhytpsykoterapeuttiseen hoitoon tai muun psykososiaalisen tuen piiriin pääsee jopa alle viikon sisään.

Isosävi nostaa esiin neljä tärkeintä syytä, jotka voivat estää hoitoon hakeutumisen. 

1. Mielenterveystyöhön liittyy väärinkäsityksiä työn ylivoimaisesta vaativuudesta ja jopa mystisyydestä

Isosävin kokemuksen mukaan usein ajatellaan, että mielenterveystyö on jotakin mystistä mitä tapahtuu, kun mennään samaan huoneeseen mielenterveyden ammattilaisen kanssa. 

− Todellisuudessa siellä ei tapahdu mitään sen kummallisempaa kuin keskustelua kahden ihmisen välillä. Vaikka mieleen liittyvät asiat ovatkin monimutkaisia ja abstrakteja, itse mielenterveystyön tekeminen on yksinkertaista ja usein aika tavanomaista.

Isosävi vertaa mielenterveystyötä kuntosaliharjoitteluun.

− Lähdemme aina asiakkaan tarpeista ja tavoitteista. Sen jälkeen valitsemme välineet tavoitteiden saavuttamiseksi ja harjoittelemme yhdessä, miten niitä käytetään. Aivan kuten lihasten vahvistaminen, myös mielen muutokset vaativat omaa aktiivista työtä. Työkalujen tulee myös vastata asiakkaan sen hetkisiä resursseja. Ei ole järkevää ladata yli sataa kiloa maastavetoon aloittelijalle, Isosävi kuvailee.

2. Mielenterveyden ongelmat koetaan lähes mahdottomina selättää

Ihmismielellä on uskomaton kyky sopeutua niin negatiivisiin kuin positiivisiin olosuhteisiin. Joskus mielemme sopeutuu vallitsevaan olotilaan niin tehokkaasti, että emme tunnista omaa ongelmallista tai kuormittavaa toimintatapaamme.

− Voimme päinvastoin kokea toimintamme mielekkäänä ja jopa ainoana vaihtoehtona. Kuormittuminen kapeuttaa entisestään kykyä hahmottaa tilannetta uusista näkökulmista, mikä on omiaan tukeutumaan siihen tuttuun toimintatapaan yhä vahvemmin.

Isosävi kertoo, että tällaisesta noidankehästä käsin voi hiljalleen muodostua sellainen kokemus, että ongelmat ovat mahdottomia selättää.

− Voi syntyä vahva uskomus siitä, että tilanteeseen ei ole olemassa mitään ratkaisua. Vaikka todellisuudessa asia voi olla aivan päinvastoin. Jos luotamme liikaa vain omaan mieleemme, saatamme jäädä yksin, emmekä kykene ratkomaan haasteita. Näissä tilanteissa tarvitsemme toisia ihmisiä.

3. Uskotaan, että mielenterveyteen liittyvät ongelmat vaativat aina pitkiä hoitojaksoja 

Mielenterveyden haasteet ovat hyvin yksilöllisiä, mutta merkittävälle osalle jo hyvin lyhytkin keskusteluhoitojakso voi tuoda merkittäviä muutoksia elämään.

− Ongelma, jonka kanssa on paininut vuosia tai jota on yrittänyt sinnikkäästi selättää yksin, ei välttämättä vaadi kuin jokusen käynnin ammattilaisen vastaanotolla. Ongelman kesto ei siis kerro hoidon kestosta. On silti syytä painottaa, että on myös merkittävästi tilanteita, joissa pidempi hoitojakso on välttämätöntä. Tarvitsemme niin pitkiä kuin lyhyitä hoitojaksoja.

Isosävi myös korostaa, että ihan kuka tahansa voi saada apua keskusteluhoidosta. 

−  Ammattilaisen etäisyys ja ammatillisuus mahdollistavat sen, että arkaluontoisia asioita voi käsitellä turvallisessa ja neutraalissa ympäristössä.

 4. ”Keskusteluhoito ei ole psykologisoivaa tunnepuhejargonia”

Isosävin mukaan nykyaikaamme kuvaa kaikkialle tunkeutuva tunnepuhe.

− Tällä tarkoitan tapaa suhtautua omiin tunteisiin ja kokemuksiin ikään kuin itseisarvoina. Ajatellaan herkästi, että ”minulla on oikeus, koska minusta tuntuu tältä”. Todellisuudessa voimakkaat tunteet vääristävät kokemuksiamme maailmasta. 

Tunteet eivät siis ole hyviä ohjeita, vaikka ne tarjoavatkin vihjeitä esimerkiksi tarpeistamme.

− Mielenterveyden ongelmien muuttamiseen tähtäävä työskentely on hyvin kaukana psykologisoivasta tunnepuhejargonista. Se on työtä siinä, missä mikä tahansa muukin muutostyö, Isosävi kuvailee.