Kilpirauhasen liikatoiminta

Kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi on muiden kilpirauhassairauksien tapaan yleinen Suomessa. Kilpirauhasen liikatoiminnassa kilpirauhanen tuottaa liikaa kilpirauhashormoni tyroksiinia, mikä kiihdyttää elimistön ja aineenvaihdunnan toimintaa. Kilpirauhasen liikatoiminnan oireita ovat esimerkiksi verenpaineen nousu, painon laskeminen ja korkea syke. Kilpirauhasen liikatoiminta on yleensä hoidettavissa hyvin lääkkeillä. Kilpirauhassairauksia epäiltäessä kannattaa käydä sisätautilääkärin vastaanotolla, jossa selvitetään oireiden syyt, mitataan kilpirauhashormonien arvot sekä tunnustellaan kilpirauhanen. 

Kuvassa nainen makoilee nojatuolissa. Kilpirauhasen liikatoiminnan oireet ovat usein hoidettavissa.

Sisällysluettelo

  1. Kilpirauhanen – toiminta elimistössä 
  2. Tyroksiini, trijodityroniini ja tyreotropiini
  3. Kilpirauhasen liikatoiminnan syyt
  4. Kilpirauhasen liikatoiminta – oireet 
  5. Kilpirauhasen liikatoiminnan tutkiminen  
  6. Kilpirauhashormonien viitearvot 
  7. Kilpirauhasarvojen mittaus ilman lähetettä 
  8. Kilpirauhasen liikatoiminta – hoito
  9. Muut kilpirauhasen sairaudet 
  10. Ohjeet asiointiin 

Varaa aika yleissisätautilääkärin vastaanotolle

Varaa aika endokrinologin vastaanotolle

Kilpirauhanen – toiminta elimistössä

Kilpirauhanen on kaulan alaosassa kurkunpään alla sijaitseva rauhanen, joka tuottaa kilpirauhashormoneja. Erittämiensä kilpirauhashormonien avulla kilpirauhanen osallistuu moneen eri elintoimintoon ja sen toiminta on tärkeässä roolissa hyvinvoinnin kannalta. Tärkeimmät kilpirauhashormonit ovat tyroksiini ja trijodityroniini. Kilpirauhasen normaali toiminta ja tyroksiini tuotanto edellyttää aivolisäkkeen tyreotropiinihormonia.  

Kilpirauhashormonit osallistuvat elimistössä esimerkiksi:

  • Aineenvaihduntaan
  • Kasvuun
  • Suoliston toimintaan
  • Kehon lämmönsäätelyyn
  • Muiden hormonien toimintaan

Tyroksiini, trijodityroniini ja tyreotropiini 

Tyroksiini (T4) on tärkein kilpirauhashormoni. Se osallistuu monella tapaa elimistön toimintoihin ja vaikuttaa esimerkiksi aineenvaihduntaan. Kun kilpirauhanen erittää elimistöön liian vähän tyroksiinia, kyseessä on kilpirauhasen vajaatoiminta. Jos taas kilpirauhanen erittää liikaa tyroksiinia, kyseessä on kilpirauhasen liikatoiminta. Yleensä kilpirauhasen toimintahäiriöitä epäiltäessä elimistöstä mitataan vapaan tyroksiinin (T4V) määrä. Vapaa tyroksiini liikkuu elimistössä vapaana, eikä ole sitoutunut kuljettajaproteiineihin. Vapaan tyroksiinin mittaaminen antaa luotettavamman kuvan kilpirauhasen toiminnallisesta tilasta, sillä ainoastaan se voi osallistua kilpirauhasen toimintaan liittyviin tehtäviin.

Trijodityroniini (T3) on toiminnaltaan ja vaikutukseltaan samankaltainen kuin tyroksiini, mutta on biologisesti aktiivisempi kilpirauhashormoni. Tämän takia se vaikuttaa elimistössä voimakkaammin kuin tyroksiini, ja sen pitoisuus elimistössä on alhaisempi. Nimensä mukaisesti trijodityroniini koostuu kolmesta jodiatomista, minkä takia sen erittyminen edellyttää riittävää jodinsaantia ravinnosta.

Tyreotropiini (TSH) on aivolisäkkeen tuottama hormoni, joka säätelee kilpirauhasen toimintaa. Ilman tyreotropiinia kilpirauhanen ei pysty erittämään kilpirauhashormonia eli tyroksiinia normaalisti. Kilpirauhasen toimintahäiriöt vaikuttavat tyreotropiinin määrään elimistössä. Kilpirauhasen liikatoiminnassa tyreotropiinin määrä elimistössä vähenee, kun aivolisäke pyrkii rauhoittamaan kilpirauhasen liiallista tyroksiinin tuotantoa. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa aivolisäke sen sijaan lisää tyreotropiinin eritystä, ja yrittää siten saada kilpirauhasen tuottamaan enemmän tyroksiinia. 

Kilpirauhasen liikatoiminnan syyt

Kilpirauhasen liikatoiminta, hypertyreoosi, voi johtua monesta eri elimistön häiriötilasta. Tämän takia on tärkeää selvittää oireiden syy sisätautilääkärin tai endokrinologin vastaanotolla, jotta sairautta voidaan hoitaa oikein. Kilpirauhasen liikatoiminta on yleisempi naisilla kuin miehillä, ja siihen sairastutaan yleisimmin 30-40 vuotiaana.

Kilpirauhasen liikatoiminnan yleisimmät syyt:

  • Basedowin tauti
  • Kyhmystruuma
  • Kilpirauhastulehdukset
  • Kilpirauhaskasvain
  • Kilpirauhasen vajaatoiminnassa käytetty tyroksiinilääke
  • Muut syyt

Yleisin kilpirauhasen liikatoiminnan syy on Basedowin tauti. Basedowin tauti on autoimmuunisairaus. Siinä elimistön vastustuskyky kääntyy itseään vastaan, kun vastustusjärjestelmän muodostamat vasta-aineet hyökkäävät kilpirauhaseen. Vasta-aineet kiihdyttävät kilpirauhasen toimintaa, jolloin kilpirauhashormoneita erittyy liikaa elimistöön. Basedowin tautia esiintyy eniten hieman nuoremmilla ja lapsilla. 

Kilpirauhasen liikatoiminta voi johtua myös kyhmystruumasta, jolloin kilpirauhaseen muodostuneet kyhmyt alkavat erittää hormonia, jolloin hormonin kokonaismäärä kasvaa liikaa. Kilpirauhasen liikatoimintaa voi esiintyä myös muiden kilpirauhassairauksien, kuten kilpirauhastulehduksen tai kilpirauhaskasvaimen, yhteydessä. Näiden lisäks kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa käytetty liika tyroksiini, raskauden jälkeinen subakuutti autoimmuunityreoidiitti, synnynnäinen alttius kilpirauhassairauksille, liiallinen jodin saanti sekä kilpirauhassyövän hoidossa muodostunut sädetystyreoidiitti voivat aiheuttaa kilpirauhasen liikatoimintaa.

Kilpirauhasen liikatoiminta – oireet 

Kilpirauhasen liikatoimintaan, eli hypertyreoosiin, liittyy useita erilaisia oireita. Moni oireista on vastakohtaisia kilpirauhasen vajaatoiminnan oireiden kanssa, mutta molempia sairauksia yhdistää väsymyksen tunne. Katso alta lista kilpirauhasen liikatoiminnan oireista.

Yleisimmät kilpirauhasen liikatoiminnan oireet:

  • Väsymys
  • Kiihtynyt sydämen syke
  • Kohonnut verenpaine
  • Kunnon heikkeneminen ja lihasheikkous
  • Painon laskeminen
  • Ylimääräinen hikoilu
  • Lisääntynyt janon tunne
  • Hermostuneisuus ja ahdistuneisuus
  • Levottomuus ja uniongelmat
  • Suoliston liikatoiminta ja ripuli
  • Hedelmällisyyden heikkeneminen ja keskenmenot
  • Suurentunut kilpirauhanen (struuma)

Basedowin tautiin liittyvässä kilpirauhasen liikatoiminnassa esiintyy myös erilaisia silmäoireita. Näitä ovat esimerkiksi: 

  • Ulospäin pullistuneet silmät 
  • Luomien turvotus
  • Silmien vuotaminen
  • Sidekalvotulehdus
  • Epätarkka näkö, kaksoiskuvat 

Usein kilpirauhasen liikatoiminnan oireet helpottavat, kun kilpirauhasen toimintaa saadaan rauhoitettua esimerkiksi lääkehoidolla.

Kilpirauhasen liikatoiminnan tutkiminen  

Kilpirauhasen liikatoimintaa epäiltäessä on syytä hakeutua sisätautilääkärin tai endokrinologin vastaanotolle. Liikatoiminnan tutkiminen aloitetaan kartoittamalla potilaan oireet, tunnustelemalla kilpirauhasta sekä mittaamalla kilpirauhashormonien arvot verikokeella. Lääkärin tutkimukseen kuuluu muiden oireiden kartoittamisen lisäksi yleensä myös pulssin ja verenpaineen mittaus sekä mahdollinen painon kirjaaminen.

Varaa aika yleissisätautilääkärin vastaanotolle

Varaa aika endokrinologin vastaanotolle

Kilpirauhasen liikatoimintaa epäitäessä laboratoriokokeissa tutkitaan:

  • Kilpirauhashormoni tyroksiini (T4v)
  • Tyreotropiini (TSH)
  • Toisinaan myös trijodityroniini (T3)

Mikäli kyseessä on kilpirauhasen liikatoiminta, tyroksiinin ja trijodityroonin pitoisuudet elimistössä ovat yli viitearvojen. Tämän lisäksi mitataan aivolisäkkeen erittämän tyreotropiinin (TSH) pitoisuus, jonka pitoisuus on liikatoiminnassa alle viitearvon.

Basedowin taudista johtuvassa kilpirauhasen liikatoiminnassa tyreotropiinin vasta-aineiden pitoisuudet (TSHRAb ja TSAb) ovat suurentuneet, joten hoidossa seurataan myös niitä kilpirauhashormonien pitoisuuksien lisäksi. 

Kilpirauhashormonien viitearvot 

Yleisimpien kilpirauhasen toiminnasta kertovien hormonien, tyroksiinin ja tyreotropiinin, viitearvot ovat:

  • Vapaa tyroksiini (S-T4-V): 10–21 pmol/l
  • Tyreotropiini (S-TSH): 0,5–3,6 mU/l

Kilpirauhasen liikatoiminnassa tyroksiinin ja TSH:n arvot ovat viitearvoista poikkeavat. Kilpirauhasen liikatoiminnassa tyroksiinin määrä kasvaa j

Kilpirauhasarvojen mittaus ilman lähetettä 

Voit varata ajan kilpirauhasarvojen mittaukseen myös ilman lääkärin lähetettä, mikäli haluat selvittää ne osana kokonaishyvinvointia tai epäilet kilpirauhasen liikatoimintaa oireiden perusteella. Mikäli laboratoriokokeet ovat oireista huolimatta kunnossa, kannattaa varata aika lääkärin vastaanotolle, jotta oireiden syy voidaan selvittää.

Kilpirauhasarvot mitataan verikokeella. Esimerkiksi Kilpirauhasen tutkimuspaketti sisältää aivolisäkkeen tuottaman kilpirauhasen säätelyhormoni tyreotropiinin mittauksen (S-TSH) sekä vapaana olevan tyroksiinin, mittauksen (S-T4-V). S-TSH ja S-T4-V selvittävät helposti kilpirauhasen toimintahäiriöitä, minkä lisäksi vapaan tyroksiinin mittaus (S-T4-V) soveltuu myös kilpirauhasen toimintahäiriön lääkityksen tehokkuuden seurantaan.

Kilpirauhasarvojen mittaus (tyreotropiini TSH ja tyroksiini T4V) sisältyy myös useisiin muihin laboratoriotutkimuspaketteihimme. Suosittelemme valitsemaan tarpeisiisi sopivan tutkimuspaketin, joka selvittää kattavasti ja kokonaisvaltaisesti elimistösi vointia. 

Varaa aika laboratorioon näytteenottoon

Kilpirauhasarvojen mittaus sisältyy seuraaviin lähetteettöminä tehtäviin tutkimuspaketteihin: 

Kilpirauhasen liikatoiminta – hoito 

Kilpirauhasen liikatoimintaa hoidetaan kolmella tavalla:

  • Kilpirauhasen toimintaa lamaannuttava lääkehoito
  • Kilpirauhasen leikkaus
  • Radiojodihoito

Sopiva hoitomuoto arvioidaan aina yksilöllisesti lääkärin vastaanotolla, sillä esimerkiksi raskaus ja imetys vaikuttavat lääkehoitoon. Usein kilpirauhasen liikatoiminnan hoito aloitetaan ensisijaisesti kilpirauhasen toimintaa lamaannuttavilla lääkkeillä, jonka jälkeen jatkohoidoksi valitaan useimmiten lääkehoito tai vaihtoehtoisesti leikkaus tai radiojodihoito. Kilpirauhasen liikatoiminta vaikuttaa myös muihin elimistön toimintoihin ja arvoihin. Tämän takia myös muita arvoja, kuten verenpainetta, kannattaa tarkkailla ja tarpeen mukaan hoitaa kilpirauhasen liikatoiminnan yhteydessä.  

Lääkehoito

Kilpirauhasen liikatoimintaa lääkitään yleisimmin tyreostaateilla, jotka vähentävät kilpirauhasen tyroksiinin tuotantoa. Lääkehoito on usein ratkaisu, kun kilpirauhanen ei ole suurentunut eikä potilaalla esiinny silmäoireita. Suomessa kilpirauhasen liikatoiminnan hoidossa yleisimmin käytetty tyreostaatti on karbimatsoli, jonka vaikutus alkaa näkyä kilpirauhasen hormonintuotannossa muutamassa viikossa. Karbimatsolia voidaan käyttää 12-18 kuukautta. Lääkehoidon jälkeen noin puolella potilaista sairaus pysyy poissa. Mikäli sairautta ei saada hoidettua lääkkeillä, vaihtoehtoina on kilpirauhasleikkaus tai radiojodihoito. 

Kilpirauhasen leikkaus

Kilpirauhasen leikkauksessa poistetaan osa kilpirauhasesta. Kilpirauhasen leikkausta käytetään yleensä hoitomuotona, jos kilpirauhanen on suurentunut. Ennen leikkausta kilpirauhasen hormonitoiminta normalisoidaan lääkehoidolla ja suoritetaan ultraäänitutkimus. Leikkauksessa pyritään poistamaan koko kilpirauhanen, minkä ansiosta liikatoiminta ei voi toistua enää. Kilpirauhasen poistamisesta aiheutuva vajaatoiminta estetään aloittamalla heti leikkauksen jälkeisenä päivänä kilpirauhashormonin korvaushoito, jolla ylläpidetään kilpirauhashormonien oikeaa määrää. 

Radiojodihoito

Kolmas hoitomuoto on radiojodihoito, jossa radioaktiivinen jodi otetaan suun kautta. Jodi kertyy kilpirauhaseen ja vähentää radioaktiivisen säteilyn avulla liiallista kilpirauhashormonin tuotantoa.Radiojodihoidon vaikutus on viiveellinen, minkä takia kilpirauhasarvot mitataan kolmen kuukauden päästä hoidosta. Joskus radiojodihoidon seurauksena muodostuu kilpirauhasen vajaatoiminta, jota hoidetaan liian vähäisen kilpirauhashormonin korvaushormonilla. Mikäli kilpirauhasen liikatoiminta johtuu Basedowin taudista, ja siihen liittyy silmäoireyhtymä, radiojodihoitoa ei usein voida tehdä. Radiojodihoito ei sovellu myöskään raskaana oleville potilaille.

Muut kilpirauhasen sairaudet 

Muita kilpirauhassairauksia ovat kilpirauhasen vajaatoiminta, kilpirauhasen tulehdukset, kilpirauhasen kasvaimet sekä struuma, eli kilpirauhasen suurentuminen.

Kilpirauhasen vajaatoiminnassa kilpirauhanen erittää liian vähän tyroksiinia. Oireet ovat siten päinvastaisia kilpirauhasen liikatoiminnalle, sillä kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa esimerkiksi aineenvaihdunnan toimintaa. Yleisimpiä oireita ovat väsymys, painonnousu, palelu, alavireisyys sekä sykkeen hidastuminen. Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan hormonikorvaushoidolla, jolla saadaan korvattua elimistön puutteellista tyroksiinia. Kun potilaan lääkitys saadaan kuntoon, useimmiten oireet helpottuvat hyvin.  

Struuma, eli suurentunut kilpirauhanen, johtuu liian niukasta jodin saannista. Struumaa esiintyy nykyään kuitenkin vain harvoin, sillä jodinsaanti on lisääntynyt 1950-luvulta lähtien pöytäsuolaan lisätyn jodin takia. Toisaalta nykyään moni välttelee suolaa tai käyttää jodioimatonta suolaa, jolloin jodin saanti voi olla vähäistä. Struuma ei yleensä aiheuta terveysongelmia, koska se ei vaikuta kilpirauhashormonien tuotantoon. Jos kilpirauhanen on hyvin suurentunut, se voi kuitenkin aiheuttaa nielemis- ja hengitysvaikeuksia, sekä ahdistavaa tunnetta kaulalle. Usein struuman oireet ovat vähäisiä, ja se aiheuttaa lähinnä kosmeettista haittaa näkyvästi suurentuneen kilpirauhasen koon takia. 

Kilpirauhasen kasvaimet ovat kyhmyjä kilpirauhasen molemmilla puolilla. Usein ne ovat sormin tunnusteltavissa tai nähtävissä. Kilpirauhasen kyhmyistä suurin osa on hyvälaatuisia, ja vain alle 5% kilpirauhasen kyhmyistä on syöpiä. Kaulalla olevat kyhmyt tulee kuitenkin aina tutkia.
Elintavoilla ei voi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi tai hoitavasti kilpirauhasen toimintaan ja kilpirauhassairauksiin. Lähisukulaisilla todettu kilpirauhassairaus voi lisätä alttiutta kilpirauhasen sairauksiin.

Ohjeet asiointiin 

Kun epäilet kärsiväsi kilpirauhasen liikatoiminnasta tai sinulla on todettu kilpirauhassairaus, varaa aika sisätautilääkärin tai endokrinologin vastaanotolle. Yleissisätautien lääkärit ja endokrinologit hoitavat endokrinologisia eli hormonia tuottavien sisäelinten sairauksia. 

Varaa aika yleissisätautilääkärin vastaanotolle

Varaa aika endokrinologin vastaanotolle

Kilpirauhasarvot voi mitata laboratoriokokeissa myös ilman lääkärin lähetettä. Mikäli haluat selvittää kilpirauhasarvosi osana kokonaisvaltaista hyvinvointiasi, tutustu erilaisiin tutkimuspaketteihimme. Tyreotropiinilla (TSH) on selvä vuorokausivaihtelu, minkä takia TSH –tutkimus suositellaan otettavaksi klo 9-12 välillä. Mikäli sinulla on kilpirauhaslääkitys, tulee näyte ottaa ennen aamulääkkeen ottoa.

Varaa aika laboratorioon näytteenottoon