verenmyrkytys-eli-sepsis-on-elimiston-puolustusreaktio.

Verenmyrkytys eli sepsis on elimistön puolustusreaktio

Verenmyrkytys eli sepsis voi tulla kenelle tahansa, myös täysin terveelle henkilölle. Todennäköisyys sairastumiseen on kuitenkin paljon pienempi perusterveillä henkilöillä verrattuna niihin ihmisiin, joiden vastustuskyky on heikentynyt. Suomessa todetaan vuosittain yli 12 000 veriviljelyn avulla varmistettua sepsistä. Tässä tietopaketissa kerrotaan sepsiksen tyypillisimmät oireet ja annetaan ohjeet siihen, milloin sepsiksen takia on syytä hakeutua lääkäriin.

Sisällysluettelo

Mikäli sinulla on tulehtunut haava, joka ei tunnu paranevan, on syytä käydä näyttämässä sitä lääkärille.

Nopeasti ja romahdusmaisesti edennyt voinnin heikkeneminen edellyttää aina hätänumeroon (112) soittamista.

Mikä on verenmyrkytys ja mistä se johtuu?

Verenmyrkytys eli sepsis on tila, jossa verenkiertoon on päässyt mikrobeita, jotka aiheuttavat tulehdusreaktion elimistössä. Mikrobien päästessä verenkiertoon elimistössä syntyy puolustusreaktio, joka vahingoittaa kehon omia kudoksia ja elimiä.

Kudosten ja elimien vaurioituminen voi johtaa niin sanottuun septiseen sokkiin, jossa verisuonten laajeneminen ja läpäisevyyden lisääntyminen johtavat verenkierron heikkenemiseen. Verenkiertovajauksen takia happea ei välttämättä kulkeudu riittävästi eri elimille, jolloin niiden toiminta voi pahimmassa tapauksessa loppua kokonaan.

Seuraavaksi avaamme muutamia verenmyrkytyksen yhteydessä yleisesti käytettyjä termejä.

Verenmyrkytys

Verenmyrkytys on arkikielessä käytetty termi, jolla viitataan tavallisesti sepsikseen. Termin verenmyrkytys käyttöä pyritään kuitenkin nykyisin virallisissa yhteyksissä välttämään, ja verenmyrkytyksen sijaan puhutaankin usein vain sepsiksestä.

Sepsis

Sepsis on useimmiten bakteerin aiheuttama tulehdusreaktio, joka on aiheuttanut vähintään yhden elimen toimintahäiriön. Sepsis on seurausta immuunijärjestelmän reaktiosta infektioon. Bakteerien pääsy verenkiertoon käynnistää immuunijärjestelmän puolustusreaktion, mikä voi johtaa yhden tai useamman elimen vaurioitumiseen. 

Sepsistä sairastava tarvitsee välitöntä hoitoa, jotta infektio ei pääse leviämään pidemmälle. Sepsistä sairastavalla ihmisellä on riski saada septinen sokki. 

Septisen sokin oireita ovat:

  • sekavuus
  • hengitysvaikeudet
  • epäsäännöllinen syke
  • korkea kuume tai alhainen ruumiinlämpö
  • vilunväristykset
  • nopea hengitys
  • hengenahdistus

Bakteremia

Bakteremia on tila, jossa verenkiertoon on päässyt bakteereita joko ulkoisesta lähteestä tai elimistössä sijaitsevasta infektiosta. Bakteremia voi olla seurausta esimerkiksi keuhkokuumeesta, aivokalvontulehduksesta tai joskus myös virtsatietulehduksesta. Bakteerit voivat kulkeutua verenkiertoon myös haavojen kautta, minkä vuoksi oikeaoppinen haavojen hoito on tärkeää.

Terveillä henkilöillä elimistön omia bakteereita pääsee vereen päivittäin. Bakteerit eivät kuitenkaan tavallisesti johda sairauteen, koska maksa ja perna poistavat bakteerit nopeasti.

Mikäli bakteerit aiheuttavat yhden tai useamman elimen vaurion, on kyse sepsiksestä.

Bakteremian oireet

Itsenäisen bakteremian ensimmäinen oire on yleensä korkea ja horkkamainen kuume. Toinen bakteremian tyypillinen oire on nopeasti heikentynyt yleiskunto. Tämän oireen avulla bakteremia voidaan erottaa korkeakuumeisesta influenssasta.

On tärkeää ottaa huomioon, että kuumetta ei välttämättä esiinny ollenkaan iäkkäillä ja vakavia yleissairauksia sairastavilla henkilöillä. Tällöin bakteremia oireilee tyypillisesti nopeasti heikentyneenä yleiskuntona, johon voi liittyä myös muita yleisoireita, kuten ripulia, sekavuutta ja oksentelua.

Verenmyrkytys – oireet

Verenmyrkytyksen oireet vaihtelevat yksilöittäin eri ihmisillä. Yleisimpiä verenmyrkytyksen oireita ovat yleiskunnon heikentyminen, kuume, vilunväristykset, tihentynyt hengitys ja nopea syke. Oireet ovat merkki elimistön taistelusta infektiota vastaan.

Verenmyrkytyksen oireet kehittyvät yleensä äkillisesti, ja niihin voi kuulua:

  • korkea kuume tai selvä alilämpö
  • vilunväristykset
  • normaalia korkeampi pulssi
  • tihentynyt hengitys
  • väsymys

Vaikeissa tapauksissa verenmyrkytyksen oireena voi esiintyä myös äkillisiä elinhäiriöitä, kuten hengitysvaikeuksia, sekavuutta ja tajunnan heikentymistä.

Iho voi muuttua myös kalpeaksi tai sinertävän laikukkaaksi, mikä on seurausta ääreisverenkierron heikentymisestä. Iholle voi myös ilmaantua verenpurkaumia.

Verenmyrkytyksen aiheuttajat

Verenmyrkytyksen aiheuttaja on useimmissa tapauksissa bakteeri-infektio, mutta verenmyrkytys voi johtua myös sieni- tai virusinfektiosta. Bakteeri-infektio voi olla seurausta esimerkiksi haavasta tai virtsatietulehduksesta.

Tyypillisimmät verenmyrkytystä aiheuttavat bakteerit ovat:

  • kolibakteeri
  • pneumokokkibakteeri
  • meningokokkibakteeri
  • enterokokkibakteerit
  • A-streptokokki
  • Staphylococcus aureus -bakteeri
  • Klebsiella-bakteerit

Verenmyrkytys voi tulla kenelle tahansa, myös täysin terveelle henkilölle. Mahdollisten verenmyrkytyksen aiheuttajien määrä kuitenkin kasvaa sitä mukaa, mitä heikompi immuunijärjestelmä ja vastustuskyky henkilöllä on.

Verenmyrkytyksen riskiryhmään kuuluvat alle yksivuotiaat lapset, yli 60-vuotiaat aikuiset ja henkilöt, joilla on heikentynyt immuunijärjestelmä tai krooninen sairaus, kuten diabetes.

Verenmyrkytys on mahdollista saada esimerkiksi:

  • virtsatietulehduksesta
  • haavasta tai haavaumasta
  • keuhkokuumeesta
  • tulehtuneesta hampaasta
  • aivokalvontulehduksesta
  • koiran puremasta

Perusterveillä aikuisilla yleisimmät verenmyrkytyksen aiheuttajat ovat virtsatietulehdus ja ihon haavat. Iäkkäillä henkilöillä yleisimmät verenmyrkytyksen aiheuttajat ovat puolestaan erilaiset hengitystie- ja virtsatietulehdukset.

Pienten lasten yleisin verenmyrkytyksen aiheuttaja oli vuoteen 2013 asti pneumokokkibakteeri. Sen jälkeen yleisin verenmyrkytyksen aiheuttaja on ollut lapsilla Staphylococcus aureus -bakteeri. Kyseinen bakteeri on yleinen ihmisen nielussa, nenässä ja käsissä.

Pneumokokista johtuvien verenmyrkytysten määrä on laskenut lapsilla neljäsosaan, minkä katsotaan olevan seurausta vuonna 2010 alkaneista pneumokokkirokotuksista.

Kuinka verenmyrkytys todetaan?

Verenmyrkytyksen aiheuttaja on tärkeä selvittää mahdollisimman pian. Potilaalta pyritään selvittämään esitietojen avulla tartuntalähdettä sekä mahdollisia immuunijärjestelmän heikentymiseen viittaavia tekijöitä.

Verenmyrkytyksen diagnoosi pyritään varmistamaan veriviljelyllä, jonka tarkoituksena on selvittää verenmyrkytyksen aiheuttajabakteeri. Lääkäri ottaa näytteet myös mahdollisesta infektion lähteestä, joka voi sijaita esimerkiksi keuhkoissa, virtsateissä tai vatsassa.

Verenmyrkytyksen hoito

Verenmyrkytyksen hoito tapahtuu sairaalassa. Kun verenmyrkytyksen diagnoosi on varmistunut, aloitetaan hoito suonensisäisillä antibiooteilla. Samalla tuetaan eri elinjärjestelmien toimintoja. Varhainen diagnoosi ja hoidon nopea aloitus ovat tärkeässä roolissa verenmyrkytyksen hoidossa.

Vinkkejä verenmyrkytyksen ehkäisemiseen

  • puhdista haavat huolellisesti
  • noudata hyvää perushygieniaa
  • ota suositellut rokotukset
  • noudata terveellisiä elämäntapoja

Pitkäaikaissairailla sairauksien asianmukainen hoito on hyvin tärkeää verenmyrkytyksen ehkäisemisessä.

Milloin lääkäriin?

Hakeudu lääkäriin, mikäli sinulla ilmenee yleistilan laskua, kuten huimausta, heikotusta tai tajunnan tason alenemista.

Nopeasti ja romahdusmaisesti edennyt voinnin heikkeneminen edellyttää aina hätänumeroon (112) soittamista.