Sydämen vajaatoimintaa sairastava voi elää laadukasta elämää asianmukaisen hoidon ja elintapamuutosten avulla.

Sydämen vajaatoiminta on vakava tila − sairastava voi kuitenkin elää laadukasta elämää asianmukaisen hoidon ja elintapamuutosten avulla

Sydämen vajaatoiminta tarkoittaa tilaa, jossa sydämen toiminta ei riitä kehon tarpeiden tyydyttämiseen. Sydämen vajaatoiminnan aiheuttajia ovat muun muuassa kohonnut verenpaine, sepelvaltimotauti, sydänlihassairaudet ja läppäviat. Tässä tietopaketissa kerrotaan sydämen vajaatoiminnan oireista ja hoidosta sekä siitä, milloin oireiden takia tulee varata aika lääkärille.

Sisällysluettelo

Varaa aika lääkärille silloin, jos sinulla esiintyy rasituksenaikaista hengenahdistusta, suorituskyvyn heikkenemistä tai molemminpuolista alaraajaturvotusta.

Sydämen vajaatoiminnan oireet ovat usein epämääräisiä, ja niitä voi aiheuttaa myös moni muu sairaus tai oireyhtymä. Sydämen vajaatoimintaan viittaavat oireet ovat kuitenkin aina syy tutkia tilanne tarkemmin.

Nopeasti voimistunut ja levossakin ilmenevä hengenahdistus voi olla merkki äkillisestä sydämen vajaatoiminnasta. Myös nopea, yli kahden kilon painonnousu viikossa voi viitata äkilliseen sydämen vajaatoimintaan. Tila on hengenvaarallinen, joten sairaalahoitoon on hakeuduttava välittömästi soittamalla hätänumeroon.

Mitä sydämen vajaatoiminta tarkoittaa?

Sydämen vajaatoiminnassa sydän ei pumppaa verta niin tehokkaasti, kuin elimistön optimaalinen toiminta edellyttäisi.

Sydämen vajaatoiminta voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään: systoliseen ja diastoliseen vajaatoimintaan. Systolisessa vajaatoiminnassa sydämen pumppausteho on alentunut ja usein vasen kammio laajentunut. Sydän ei saa liikkeelle riittävää määrää verta tyydyttääkseen elimistön tarpeet. Diastolisessa vajaatoiminnassa taas sydän pumppaa normaalisti, mutta sydänlihas on useimmiten iän ja verenpainetaudin jäykistämä eikä se pysty ottamaan vastaan riittävää määrää verta esimerkiksi rasituksessa.

Suomessa sydämen vajaatoimintaa sairastaa 1−2 prosenttia väestöstä. Todennäköisyys sairastua sydämen vajaatoimintaan kasvaa iän myötä, ja yli 70-vuotiaista noin 10 prosentilla onkin todettu sydämen vajaatoiminta.

Sydämen vajaatoiminnan syyt

Yleisimmät sydämen vajaatoimintaan johtavat syyt ovat kohonnut verenpaine, sepelvaltimotaudin aiheuttama sydäninfarkti ja läppävika. Selvästi suurin osa tapauksista, yli 90 prosenttia, johtuu jostakin näistä kolmesta sairaudesta. Sydämen vajaatoiminta ei siis ole itsenäinen sairaus, vaan yleensä yhden tai useamman sydänsairauden aiheuttama oireyhtymä. Myös vaikea sydänlihastulehdus tai sydänlihassairaus voivat johtaa sydämen vajaatoimintaan.

Sydämen vajaatoiminnan aiheuttaja voi olla:

  • kohonnut verenpaine
  • sydäninfarkti
  • sydämen läppävika
  • sydänlihastulehdus
  • sydänlihassairaus eli kardiomyopatia

Kohonnut verenpaine voi johtaa sydämen vajaatoimintaan siten, että vuosien saatossa sydänlihas paksuuntuu ja jäykistyy kohonneesta verenpaineesta aiheutuneen kuormituksen seurauksena. Sydänlihaksen paksuuntuminen ja jäykistyminen vaikuttavat sydänlihaksen toimintaan niin, että sydän ei enää kykene toimimaan normaalisti.

Sydäninfarktista aiheutuva sydämen vajaatoiminta johtuu sydänlihakseen kehittyneestä kuoliosta. Sydäninfarktissa osa sydänlihaksesta kärsii hapenpuutteesta, menee kuolioon ja korvautuu myöhemmin sidekudoksella. Vaurioitunut alue ei enää pysty supistumaan, ja sydänlihas ei sen takia toimi normaalisti.

Sydämen oikean puolen vajaatoiminta on vasemman puolen vajaatoimintaa harvinaisempi tila. Vajaatoiminnan sydämen oikealle puolelle aiheuttaa yleensä pitkäaikainen keuhkosairaus, kuten keuhkoahtaumatauti, keuhkoveritulpan eli -embolian jälkitila tai muusta syystä aiheutunut keuhkoverenpainetauti.

Sydämen vajaatoiminnan oireet

Sydämen vajaatoiminta oireilee hengenahdistuksena, poikkeavana väsymyksenä ja alaraajaturvotuksena. Näiden oireiden ilmaantuessa on syytä suunnata lääkäriin, missä tehdään tarkempia tutkimuksia sydämen vajaatoiminnan toteamiseksi tai sen poissulkemiseksi.

Sydämen vajaatoiminnan yleisimmät oireet ovat:

  • hengenahdistus
  • poikkeava väsymys rasituksen aikana tai levossa
  • jalkojen turvotus molemmilla puolilla

Hengenahdistus johtuu verentungoksesta keuhkoissa. Verta kertyy keuhkoihin etenkin rasituksessa, koska sydän ei pumppaa sitä eteenpäin riittävän tehokkaasti. Alkuvaiheessa hengenahdistus ilmenee ainoastaan rasituksen aikana, mutta sydämen vajaatoiminnan edetessä henkeä voi alkaa ahdistamaan myös levossa. Verentungos keuhkoissa lisääntyy makuuasennossa, jolloin hengenahdistuskin voimistuu. Veren kertyminen keuhkoihin voi aiheuttaa myös yöllistä kuivaa yskää.

Poikkeavaa väsymystä voi esiintyä rasituksen aikana tai levossa. Väsymystä ei ole aina helppo huomata, sillä se voi ilmetä epämääräisenä uupumuksen tunteena tai sekavuutena. Sydämen vajaatoiminta voi johtaa myös rasituksensietokyvyn heikentymiseen, usein pitkän aikavälin kuluessa.

Turvotus aiheutuu nesteiden kertymisestä kudoksiin. Jos oireena on nesteen kertymistä elimistöön, kutsutaan tilaa kongestiiviseksi vajaatoiminnaksi. Nesteiden kertyminen voi oireilla myös painon nousuna, tihentyneenä virtsaamisentarpeena öisin tai aristavana tai turvonneena vatsana. Painon nousu yli kahden kilon verran viikossa voi johtua äkillisen sydämen vajaatoiminnan aiheuttamasta nesteen kertymisestä. Toisaalta äkillinen sydämen vajaatoiminta voi oireilla myös muulla tavoin, ilman merkittävää painonnousua.

Sydämen vajaatoiminnan oireiden ilmeneminen riippuu siitä, esiintyykö vajaatoimintaa sydämen oikealla vai vasemmalla puolella. Vasemman puolen vajaatoiminnalle tyypillistä on erityisesti hengenahdistus, ja oikean puolen vajaatoiminnalle nesteen kertyminen elimistöön.

Sydämen vajaatoiminnan oireiden voimakkuus vaihtelee sairauden eri vaiheissa. Ajoittain voi esiintyä sairaalahoitoa vaativia pahenemisvaiheita, jolloin oireet ovat voimakkaammat kuin stabiilin eli tasaisen jakson aikana. Sydämen vajaatoiminnan loppuvaiheessa on tyypillistä, että pahenemisvaiheet ja siten myös sairaalajaksot lisääntyvät.

Nopeasti voimistunut ja levossakin ilmenevä hengenahdistus voi olla merkki äkillisestä sydämen vajaatoiminnasta, joka aiheuttaa nesteen kertymistä keuhkoihin. Tilaa kutsutaan myös keuhkopöhöksi. Keuhkopöhö johtuu sydämen vasemman kammion pettämisestä. Tila on hengenvaarallinen ja vaatii aina välitöntä sairaalahoitoa, joten hätänumeroon on soitettava viiveettä.

Sydämen vajaatoiminnan diagnosointi

Sydämen vajaatoimintaa ei voida todeta pelkän oirekuvan perusteella, sillä mikään oireista ei ole ainoastaan sydämen vajaatoiminnalle tyypillinen. Sydämen vajaatoimintaa epäiltäessä selvitetään henkilön esitiedot ja oirekuva sekä tehdään erilaisia tutkimuksia.

Diagnosoinnissa käytettäviä tutkimuksia ovat EKG-tutkimus, sydämen ultraäänitutkimus ja sydämen röntgenkuva. Usein tehdään myös laboratoriokokeita tai lisätutkimuksia, joista päättää muiden tutkimusten mukaan lääkäri.

Sydämen vajaatoiminnan hoito

Sydämen vajaatoiminnan hoito koostuu vajaatoiminnan hoidon lisäksi taustasairauksien hoidosta. Aina hoidetaan sydämen vajaatoiminnan taustalla olevaa sairautta tai sairauksia sekä itse sydämen vajaatoiminnan oireita.

Taustasairauksista kohonnut verenpaine hoidetaan elintapahoidolla sekä verenpainelääkkeillä. Esimerkiksi riittävä ikään ja sairastavuuteen sopiva liikunta on tärkeä sydämen vajaatoiminnan hoitokeino. Sepelvaltimotauti hoidetaan lääkehoidolla sekä tarvittaessa sepelvaltimotoimenpiteillä. Läppävika hoidetaan joko sydänleikkauksella tai muulla tekniikalla.

Kun taustasairaudet on hoidettu asianmukaisesti, keskitytään sen jälkeen sydämen vajaatoiminnan hoitoon.

Lääkehoito

Sydämen vajaatoimintaa sairastavan on sitouduttava lääkehoitoon. Lääkehoito hidastaa sydämen vajaatoiminnan etenemistä, lievittää oireita ja parantaa elämänlaatua. Sydämen vajaatoiminnan hoitoon käytetään useita lääkkeitä, joista jokaisella on oma tehtävänsä.

Niin sanotut ACE-estäjät tai ATR-salpaajat hidastavat suolan ja nesteen kertymistä elimistöön vaikuttamalla pääasiassa munuaisten toimintaan. Ne myös laajentavat verisuonia helpottaen sydämen työskentelyä. Lääkkeelle etsitään sopiva annostus aloittamalla pienimmästä annostuksesta ja etenemällä vaiheittain kohti suurempaa ja tehokkaampaa annostusta. Samanaikaisesti seurataan munuaisten toimintaa ja verenpainetta. Tarkoituksena on löytää suurin mahdollinen annos, jotta lääkkeestä saadaan suurin mahdollinen hyöty.

Uusin saman käyttötarkoituksen omaava lääke on ATR:n salpaajan ja neprilysiinin estäjän yhdistelmälääke. Tätä lääkettä voidaan kokeilla silloin, jos ACE-estäjien tai ATR-salpaajien avulla ei saada riittäviä tuloksia. Nykysuositusten mukaan diastolisessa sydämen vajaatoiminnassa voidaan käyttää myös aikaisemmin vain diabeteslääkkeenä käytettyä SGLT2-estäjää.

Diureetit eli nesteenpoistolääkkeet poistavat elimistöön kertynyttä nestettä. Nesteenpoistolääkkeen annostusta vaihdellaan oireiden voimakkuuden mukaan. Sydämen vajaatoimintaan käytettyjä nesteenpoistolääkkeitä ovat esimerkiksi furosemidi sekä spironolaktoni.

Beetasalpaajia käytetään suojaamaan sydäntä sympaattisen hermoston vaikutuksilta. Sydämen vajaatoiminnassa elimistö kiihdyttää sympaattisen hermoston toimintaa muun muuassa tihentämällä sydämen sykettä ja nostamalla verenpainetta, jotta heikentynyt sydän toimisi tehokkaammin. Tämä kuitenkin väsyttää sydäntä entisestään, joten sydämen kiihtymistä hillitään beetasalpaajien avulla.

Koska sydämen vajaatoiminnan oireiden voimakkuus vaihtelee sairauden eri vaiheissa, sairastavan on tärkeää tunnistaa oireensa ja muutokset omassa olotilassa. Näin lääkkeiden annostusta voidaan säätää sopivaksi oireiden voimakkuuden mukaan.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavaa kehotetaan välttämään tiettyjen lääkkeiden käyttöä. Vältettäviä lääkkeitä ovat esimerkiksi tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni, ketoprofeeni ja asetyylisalisyylihappo, sekä glitatsoni-niminen diabeteslääke. Sydänlääkkeistä käytettäväksi ei suositella diltiatseemia ja verapamiiliä sekä lyhytvaikutteista nifedipiiniä.

Leikkaushoito ja kajoavat hoidot

Leikkaushoito tai kajoava hoito voi tulla kyseeseen silloin, jos sydämen vajaatoiminnan on aiheuttanut esimerkiksi rakenteellinen sydänvika tai vaikea sepelvaltimotauti. Joissakin tapauksissa sydämen toimintaa on mahdollista tehostaa vajaatoimintatahdistimella.

Omahoito

Sydämen vajaatoimintaa sairastavan on tärkeää huolehtia terveellisistä elintavoista ja oman voinnin säännöllisestä seuraamisesta. Ravintosuositusten mukainen ruokavalio, riittävä ja laadukas uni sekä mielen hyvinvoinnista huolehtiminen ovat tärkeä osa sydämen vajaatoiminnan omahoitoa. Mikäli sairastunut tupakoi, on siitä tärkeää pyrkiä luopumaan. Verenpaineen, leposykkeen ja kehonpainon mittaaminen on hyvä ottaa osaksi arkirutiineja.

Liikunta parantaa sairastuneen elämänlaatua ja suorituskykyä sekä vaikuttaa myönteisesti oireisiin ja ennusteeseen. Sairastuneen onkin suositeltavaa harrastaa niin kestävyysliikuntaa kuin lihaskuntoharjoitteluakin.

Omien oireiden vaikeutuminen on tärkeää oppia tunnistamaan, jotta pahenemisvaiheet voidaan hoitaa mahdollisimman tehokkaasti.

Milloin lääkäriin?

Jos sinulla esiintyy rasituksenaikaista hengenahdistusta, suorituskyvyn heikkenemistä tai molemminpuolista alaraajaturvotusta, hakeudu lääkärin tutkimuksiin. Sydämen vajaatoimintaan viittaavat oireet ovat aina syy tutkia tilanne tarkemmin.

Nopeasti voimistunut ja levossakin ilmenevä hengenahdistus voi olla merkki äkillisestä sydämen vajaatoiminnasta. Myös nopea, yli kahden kilon painonnousu viikossa voi viitata äkilliseen sydämen vajaatoimintaan. Tila on hengenvaarallinen, joten sairaalahoitoon on hakeuduttava välittömästi soittamalla hätänumeroon.

Sydämen vajaatoiminta on useimmiten elinikäinen ja jatkuvaa lääkehoitoa vaativa sairaus. Asianmukaisen hoidon sekä lääkärin ja läheisten ihmisten tuella sairastunut voi kuitenkin elää laadukasta elämää sydämen vajaatoiminnasta huolimatta.


Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat tietopaketit: