Päätäi on siivetön loishyönteinen, joka elää ihmisen hiustyvessä lähellä päänahkaa
23.3.2022
Asiantuntija Emil Heinäaho, yleislääketieteen erikoislääkäri
Täitartunnat ovat yleinen ongelma erityisesti kouluikäisten lasten keskuudessa. Vaikka täitartunnan aiheuttama kutina voi tuntua epämiellyttävältä, niin päätäit eivät itsessään ole vaarallisia. Tässä tietopaketissa käsitellään päätäiden aiheuttamia oireita sekä niiden tunnistamista ja häätöä.
Lähtökohtaisesti täitartunnan vuoksi ei tarvitse hakeutua lääkäriin, vaan itsehoito riittää. Lääkäriin on hyvä hakeutua, jos itsehoidosta ei ole ollut apua tai jos päänahan raapiminen on aiheuttanut hoitoa vaativan märkäruven.
Sisällysluettelo
Mikä on päätäi?
Päätäi on siivetön loishyönteinen, joka elää ihmisen hiustyvessä – usein korvien takana ja niskakuopassa. Täitartunnat ovat yleisiä erityisesti tarha- ja kouluikäisillä lapsilla, mutta niitä voi esiintyä myös aikuisilla.
Suomesta löytyy kaksi muuta ihmisen täitä, jotka ovat satiainen ja vaatetäi. Kansankielessä sana täi viittaa päätäihin.
Kuinka pitkään päätäit elävät?
Täin elinkaari on pituudeltaan kuukauden mittainen ja sisältää kolme vaihetta: saivare eli täin muna, nymfi ja aikuisvaihe. Ravintonsa päätäi saa imemällä verta ihmisen päänahasta.
Täitartunnan oireet
Täitartunnan yleisimmät oireet ovat päänahan kutina ja -ärsytys. Päänahan kutina on seurausta päätäin puremasta.
Täi saa ravintonsa imemällä verta ihmisen päänahasta, minkä seurauksena esiintyy kutinaa. Kutina alkaa tavallisesti muutaman päivän kuluttua täitartunnasta.
Täitartunta aiheuttaa kutinan lisäksi myös päänahan ärsytystä. Tämän seurauksena päänahassa ja niskassa näkyy usein raapimajälkiä. Joskus kutina voi johtaa päänahan liiallisen raapimiseen ja märkäruven muodostumiseen.
Joissakin tapauksissa täitartunnan oireiden ilmaantumisessa voi kestää pidempäänkin. Oireita ei myöskään ilmene välttämättä aina ollenkaan.
Mikä on saivare?
Saivare on täin muna, jonka naarastäi munii hiustyveen lähelle päänahkaa. Toisinaan munia voi löytyä myös kulmakarvoista ja silmäripsistä. Munien ulkomuodon vuoksi päänahan hilsettä voidaan joskus erehtyä luulemaan saivareiksi.
Täin muna vai hilse?
Täin munat ja päänahan hilse ovat sekä kooltaan että väritykseltään samankaltaisia.
Niiden erottaminen toisistaan on kuitenkin suhteellisen helppoa. Täin munat ovat takertuneet tiukasti kiinni hiuksiin, eivätkä ne siten irtoa hiuksista samalla tavalla kuin hilse.
Mikäli hilse ei lähde hiuksista, on todennäköistä, että kyseessä on täin muna.
Täin munat vaativat kuoriutuakseen ruumiinlämpöisen ympäristön. Munista kuoriutuu noin viikossa nymfejä.
Nymfit
Nymfit ovat pieniä täitä, jotka kuoriutuvat saivareista. Ulkomuodoltaan nymfit näyttävät aikuisilta täiltä, mutta ovat kooltaan pienempiä. Nymfit kasvavat aikuisiksi noin kahdessa viikossa.
Aikuiset
Aikuinen päätäi on kooltaan noin seesaminsiemenen kokoinen. Aikuisvaiheeseen päästessä naarastäi munii päivittäin arviolta 3-4 munaa, jotka se kiinnittää hiustyviin yksitellen.
Mitä aikaisemmin täitartunta havaitaan ja hoito päästään aloittamaan, sitä vähemmän naarastäi ehtii munia.
Täitartunnan hoito tulee siis aloittaa mahdollisimman pian täilöydöksen jälkeen.
Täiden tarttuminen
Täiden tarttuminen ihmisestä toiseen tapahtuu joko suorassa tai välillisessä kontaktissa esimerkiksi pipon, vaatteiden, kampojen ja harjojen kautta. Lapsen täitartunnasta on ilmoitettava päiväkotiin tai kouluun sekä lapsen ystävien vanhemmille.
Tartunnasta on hyvä kertoa myös kaikille, jotka ovat olleet läheisessä kontaktissa lapsen kanssa, kuten lapsen sisaruksille, isovanhemmille ja ystäville.
Täitartunta ei ole merkki huonosta hygieniasta, eikä sitä tarvitse hävetä. Tartunnasta ilmoittaminen muille on vastuullista toimintaa, joka auttaa tartuntakierteen havaitsemisessa ja hoitamisessa.
Kun tartunnasta on ilmoitettu muille, tärkeintä on saada täit ja täin munat hiuksista pois mahdollisimman pian.
Täiden tunnistaminen – mistä tietää, onko täitä?
Täitartunta todetaan tyypillisesti löytämällä hiuksiin kiinnittynyt täin muna. Munia esiintyy yleensä korvien ja niskan lähistöllä olevissa hiuksissa, mutta myös muualla päässä.
Täin munat ovat pienikokoisia, minkä vuoksi niiden erottaminen voi olla hankalaa. Lisäksi voidaan havaita täin aterioinnin aiheuttama paikallinen pieni punoittava läiskä tai näppylä hiuspohjassa. Täiden etsimisessä voidaan käyttää apuna tiheäpiikkistä täikampaa.
Täikampaa käyttäessä hiukset jaetaan osiin ja käydään järjestelmällisesti läpi koko pään alueelta. Kampaaminen helpottuu, jos sen tekee hiustenpesun ja hoitoaineen laittamisen jälkeen.
Täikamman käyttö:
- Kampaa hiukset taakse ja tee jakaus keskelle päätä.
- Aloita kampaaminen otsasta ja etene hiussuortuva kerrallaan kohti niskaa.
- Kampaa jokainen hiussuortuva juuresta latvaan asti.
- Pyyhi täikampa paperiin jokaisen tarkastetun hiussuortuvan jälkeen ja katso jääkö paperiin tai täikampaan täitä tai täin munia. Voit tarvittaessa käyttää suurennuslasia apunasi.
- Etene järjestelmällisesti kunnes ensimmäinen puoli päästä on tarkastettu. Tämän jälkeen tarkasta samalla tavalla toinen puoli päätä.
Täitartunta on varma, jos hiuksista löytyy yksikin elävä täi tai saivare. Hiuksista löytyvä tyhjä munankuori ei ole merkki täitartunnasta, koska kuoret saattavat pysyä hiuksissa useita kuukausia.
Minkä värisiä täit ovat?
Aikuinen päätäi on väritykseltään usein harmahtavan ruskea. Väritys vaihtelee riippuen siitä, milloin täi on imenyt verta viimeksi. Nymfit ovat usein läpinäkyviä, ennen kuin ne imevät verta ensimmäisen kerran.
Täin munat ovat puolestaan väritykseltään vaaleanruskeita. Saivareiden vaalea väritys helpottaa niiden löytämistä tummista hiuksista. Päätäit näkyvät sen sijaan vaaleissa hiuksissa paremmin kuin tummissa hiusväreissä.
Täiden häätö ja itsehoito
Kun lapsi saa päätäitartunnan, tehdään kaikille perheenjäsenille täitarkastus. Kaikkia perheenjäseniä ei hoideta automaattisesti, vaan hoito tehdään vain tartunnan saaneille. Lääkäriin ei ole tarvetta mennä, sillä hoitovoidetta saa apteekista ilman reseptiä.
Hoito toistetaan valmisteesta riippuen 7–10 vuorokauden kuluttua ensimmäisestä hoitokerrasta. Valmisteen hoito-ohjeet tulee lukea huolellisesti ja toimia niiden mukaisesti.
Tartunnan jälkeen täitarkastuksia tulee tehdä vähintään kerran viikossa usean viikon ajan. Myös täikampaamista kannattaa jatkaa 2–3 vuorokauden välein vähintään kuukauden ajan.
Täi voi säilyä elossa tekstiileissä noin kaksi vuorokautta ilman isäntää. Täit ja täin munat voidaan tappaa kuumassa tai kylmässä lämpötilassa. Siksi koko perheen vaatteet ja lakanat on hyvä pestä korkeassa lämpötilassa, pakastaa tai laittaa saunaan loisten häätämiseksi.
Suositeltu pesulämpötila tekstiileille on 60 astetta. Jos tekstiilejä ei ole mahdollista pestä pesukoneessa, voidaan ne laittaa kahdeksi tunniksi 80 asteiseen saunaan. Tarvittaessa täit ja saivareet saadaan hävitettyä myös yön yli pakastamalla tai säilyttämällä niitä ilmatiiviissä muovipussissa kahden viikon ajan.
Tartunnat uusivat herkästi uudelleen, joten täiden hoito ja häätö kannattaa tehdä huolellisesti.
Milloin täitartunnan vuoksi on syytä mennä lääkäriin?
Lääkäriin on hyvä hakeutua, jos itsehoidosta ei ole ollut apua tai jos päänahan raapiminen on aiheuttanut hoitoa vaativan märkäruven.
Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat tietopaketit:
yleislääketieteen erikoislääkäri
Asiantuntijana tässä artikkelissa toimi yleislääketieteen erikoislääkäri Emil Heinäaho.