Kihomato (Enterobius vermicularis) on 3–13 millimetrin pituinen, vaalea ja sukkulamainen loinen.

Kihomato on leikki-ikäisten kutiseva vaiva, joka voi tarttua myös aikuiseen

29.11.2021 | Päivitetty 27.3.2023

Kihomato on vajaan sentin pituinen vaalea loinen, joka aiheuttaa peräaukon kutinaa. Lievä kihomatoinfektio voi olla oireeton, mutta silloinkin tarttuva. Tässä tietopaketissa kerrotaan kihomadon oireista, niiden häädöstä ja ennaltaehkäisystä.

Kihomadot eivät ole aina näkyvissä. Jos kihomatoja on nähtävillä, on diagnoosi selvä, eikä laboratoriotutkimuksia tarvita. Ensisijainen hoitokeino kihomatojen häätöön on itsehoito apteekista ilman reseptiä saatavalla lääkkeellä (Pyrvin®). Jos kihomatoja ei näy ja tartunnasta on epäily, tarvitaan kihomatonäyte laboratoriotutkimuksia varten. Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos epäilys kihomadoista on epävarma tai jos oireet huolellisesta hoidosta huolimatta jatkuvat kahden hoitokerran jälkeen.

Sisällysluettelo

Mikä on kihomato?

Kihomato (Enterobius vermicularis) on 3–13 millimetrin pituinen, vaalea ja sukkulamainen loinen. Se elää tartunnan saaneella paksusuolessa, josta naarasmadot vaeltavat öiseen aikaan peräaukon tuntumaan munimaan.

Tartunta saadaan, kun madonmunia niellään. Kihomatotartunta on useimmiten oireeton, mutta toisinaan peräaukon ja välilihan seutu saattaa munimisen takia kutista.


Lasten Terveystalosta saat nopean avun kihomatojen ja muiden vaivojen hoitoon. Lastenlääkärit ja muut lapsia hoitavat spesialistit ovat lähelläsi aina Helsingistä Rovaniemelle ja Kokkolasta Kajaaniin. Moni pulma ratkeaa myös lastenlääkärin etävastaanotolla.

Mistä voi saada kihomatoja?

Kihomatoinfektio saadaan, kun madonmunia niellään. Tartuntaan riittää yksikin muna. Madot voivat joutua toisen henkilön suuhun suoran käsikosketuksen kautta tai esimerkiksi lelujen, vaatteiden ja vuodevaatteiden välityksellä. Munan nielemisestä oireiden alkamiseen kuluu kuutisen viikkoa.

Muna kuoriutuu ohutsuolessa ja siitä tuleva toukka pesiytyy parin kehitysvaiheen jälkeen paksusuoleen, umpilisäkkeen ympäristöön, missä se lisääntyy. Munat pysyvät elossa viikkokausia esimerkiksi vuodevaatteissa.

Tutkimuksissa on todettu, että päivähoidossa jopa 15 prosentilla lapsista on kihomatoja. Alle kaksivuotiailla lapsilla kihomato on sen sijaan harvinainen.

Voiko kihomato tarttua lemmikistä?

Kihomato on vain ihmisen loinen ja tarttuu suoraan ihmisestä toiseen. Kotieläimet tai lemmikit eivät kuulu madon tuojiin tai siitä kärsiviin.

 

Kihomato − oireet ja toteaminen

Ainoa oire kihomadoista on peräaukon ja välilihan, tytöillä joskus myös ulkosynnyttimien, kutina. Oireet johtuvat toukista ja munien pinnan ihoa ja limakalvoa ärsyttävistä aineista, ja ne vaativat syntyäkseen runsaan matomäärän. Kutinan huomaa selvimmin öisin, ja se voi aiheuttaa öistä heräilyä ja lapsilla jopa yökastelua.

Suurin osa madonkantajista on oireettomia, eikä kihomatoja aina näe. Jos kihomatoja on nähtävillä, on diagnoosi selvä, eikä laboratoriotutkimuksia tarvita.

Jos kihomatoja ei näy, mutta tartunnasta on epäily, tarvitaan kihomatonäyte laboratoriotutkimuksia varten. Näyte otetaan aamulla ennen peseytymistä tai tarpeilla käymistä. Näyte otetaan ensisijaisesti hankaamalla keittosuolaliuokseen kastetulla pumpulitikulla peräaukon reunoja ja käyttämällä tikku 0,5 cm:n syvyydellä peräaukossa. Näytteenotto useina oireisten öiden jälkeisinä aamuina parantaa herkkyyttä.

Laboratorionäyte kannattaa ottaa herkästi, koska kihomatotartunta on hyvin yleinen ja merkittävä osa tartunnan saaneista ovat oireettomia.

Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos epäilys kihomadoista on epävarma tai jos oireet huolellisesta hoidosta huolimatta jatkuvat kahden hoitokerran jälkeen.

Kihomato aikuisella

Kihomadot ovat tavallisimpia 3–10-vuotiailla lapsilla, mutta myös aikuisilla voi olla kihomatoja. Aikuisten kihomadot voivat usein olla oireettomia. Jos perheen lapsilla todetaan kihomatoinfektio, hoito on syytä antaa samanaikaisesti koko perheelle − myös oireettomille perheenjäsenille.

Kihomato emättimessä

Kihomadot voivat ryömiä peräaukon seudulta myös emättimeen tai virtsaputkeen. Kihomadot eivät pysty kuitenkaan lisääntymään ihmisen suoliston ulkopuolella.

Kihomato − hoito

Kihomadot häädetään apteekista saatavalla itsehoitolääkkeellä (Pyrvin®) tai lääkärin määräämällä reseptivalmisteella (Vermox®). Hoito toistetaan kahden viikon kuluttua ensimmäisestä hoitokerrasta. Hoito on syytä antaa samanaikaisesti koko perheelle, myös oireettomille. Tartunnat uusivat herkästi uudelleen, joten hoidon kanssa kannattaa olla huolellinen.

Kihomatolääkkeen ottamisen jälkeisenä päivänä on hyvä pestä kaikki vuodevaatteet, yöpuvut ja unilelut sekä imuroida huoneet. Patjoista ja peitteistä munat saa tuhottua kuumakäsittelyllä saunassa tai talvella kunnon pakkasessa, mikäli tekstiilit kestävät käsittelyn. Kihomadon munat pysyvät elossa viikkokausia esimerkiksi vuodevaatteissa.

Ilmoita aina tartunnasta kouluun tai päivähoitoon. Päivähoitoikäisillä lapsilla kihomatoa esiintyy usein. Asiasta kertominen ei ole noloa, vaan vastuullista toimintaa, joka auttaa tartuntakierteen havaitsemisessa ja hoitamisessa. On hyvä muistaa, että kihomatotartunta ei ole merkki huonosta hygieniasta tai hoidosta. Päivähoidosta tai koulusta ei myöskään tarvitse olla pois kihomatojen vuoksi.

Jos oireiden syy on epäselvä tai kihomatoja ei pystytä itse todentamaan, voi kihomatonäytteen ottamista ja hoito-ohjeita varten hakeutua lapsia hoitavan lääkärin vastaanotolle. Kihomatonäyte otetaan kostealla näytetikulla peräaukosta aamulla ennen aamupesua. Näyte voidaan kehottaa ottamaan useampana oireisen yön jälkeisenä aamuna, koska se parantaa kihomatojen löytymistä paremmin kuin pelkkä yksittäinen näyte. Ulostenäytettä ei suositella enää käytettäväksi.

Ohjeita kihomatojen ehkäisyyn

Näin ehkäiset kihomatotartuntoja:

  • Käsi- ja WC-hygienian tehostaminen on tärkeää: Muistuta lapsia perusteellisesta käsien pesusta tarpeilla käymisen jälkeen ja ennen aterioita.
  • Pidä lasten kynnet lyhyinä, jotta kihomadon munia ei jäisi kynsien alle.
  • Älä nuku samoissa vuodevaatteissa kihomadon kantajan kanssa.
  • Pese kaikki vuodevaatteet, yöpuvut ja unilelut sekä imuroi huoneet kihomatolääkkeen ottamisen jälkeisenä päivänä.
  • Ilmoita aina tartunnasta kouluun tai päivähoitoon.

Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat tietopaketit:

 

Asiantuntija
Péter Csonka
Péter Csonka

Lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri

Asiantuntijana tässä artikkelissa toimi lastentautien ja lastenallergologian erikoislääkäri Péter Csonka.

Tilaa Lasten Terveystalon uutiskirje

Uutiskirjetilaajanamme saat asiantuntijoiden neuvoja ja vinkkejä oman sekä lapsesi terveyden ja hyvinvoinnin tueksi. Tilattuasi uutiskirjeen saat myös seitsemän viikon kokeilujakson Nextoryyn, jos et ole käyttänyt sitä aikaisemmin.