Tarvitseeko lapsi harrastuksen?

Muihin vertaileminen ei ole koskaan hedelmällinen lähtökohta harrastuskeskustelussa, mutta silti moni meistä siihen sortuu. Kun naapurin lapset matkaavat viisi kertaa viikossa jalkapallo- ja luistelutreeneihin, oman perheen tyhjä kalenteri alkaa epäilyttää.

Psykologi-psykoterapeutti Tania Virintie rauhoittelee huolestuneita vanhempia.

– Kaikkein tärkeintä lapsen kehitykselle ovat perusasiat, kuten turvalliset ja läheiset ihmissuhteet. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä suurempi merkitys on hyvillä vuorovaikutussuhteilla. Ohjatut harrastukset eivät ole lapsen hyvän kasvun ja kehityksen edellytys.

Samaan aikaan mieluisasta harrastuksesta voi olla iloa ja hyötyä. Sen avulla lapsi voi oppia tärkeitä taitoja, kuten ryhmässä toimimista, tunteiden säätelyä ja pettymysten käsittelyä. Jännittäminenkin kuuluu usein uuden äärellä asiaan.

– Taitojen harjoittelu vaatii pitkäjänteisyyttä. Se voi aluksi turhauttaa, mutta sinnikkyys palkitaan. Mielihyvä on yleensä pidempikestoinen, kun jonkin eteen on joutunut näkemään vaivaa. Siitä on usein apua myöhemminkin elämässä, Virintie sanoo.

Lapsi voi kaivata tukea ja rohkaisua

Harrastuksen valitsemisessa auttavat lapsen luonnolliset kiinnostuksen kohteet ja niistä keskusteleminen. Jos oma suosikki ei ole heti tiedossa, lapsi voi käydä ensin kokeilemassa erilaisia harrastuksia.

– Sekin on luonnollista, että uudet asiat ensin jännittävät. Varsinkin sosiaalisesti varautuneempi lapsi voi arastella ryhmään menemistä tai pelätä epäonnistumista. Vanhempi voi silloin rohkaista ja tukea lasta, jotta hän ei heti luovuttaisi. Kun lapsi uskaltaa aikuisen tuella kokeilla jotakin häntä kiinnostavaa mutta jännittävää asiaa, kasvattaa se itseluottamusta ja pystyvyyden tunnetta.

Harrastus mielletään usein urheilulajiksi, johon liittyy tavoitteellisuus. Lajikokeilu voi alkaa yhdellä käyntikerralla viikossa mutta kasvaa nopeasti kolmeen, neljään kertaan viikossa. Milloin harrastus muuttuu lapselle liian kuormittavaksi?

– Tämä on yksilöllistä. Kuormitukseen vaikuttaa esimerkiksi lapsen temperamentti ja elämäntilanne. Tärkeää olisi tarkastella lapsen kokonaiskuormitusta arjessa ja olla kuulolla, jos lapsi vaikuttaa selvästi väsyneeltä. Jos kaikki päivät menevät aamusta iltaan jossakin toiminnassa, palautumiselle ei jää välttämättä riittävästi aikaa.

Lapsen oma motivaatio korostuu erityisesti kilpailullisessa harrastuksessa, mutta sekin vaikuttaa, miten harrastukseen kotona suhtaudutaan. Korostetaanko tavoitteita vai ennemmin harrastamisen iloa ja yrittämisen merkitystä.

– Lapsella on tärkeää säilyä tunne, että hän on hyväksytty ja riittävä myös silloin, kun hän kokee epäonnistuvansa jossakin asiassa.

Tylsyyden sietämisen taito

Tania Virintie on huomannut, että yksi tärkeä vapaa-ajan muoto saattaa herkästi nykyarjessa unohtua: päivät, joihin ei ole sovittu mitään menoja.

Jos perheen elämä on ollut minuuttipeliä, vapaiden hetkien raivaaminen ei suju välttämättä kivuitta.

– Toisinaan väsymys ja liiallinen kuormitus saattavat näkyä lapsessa levottomuutena ja ylivilkkautena. Lapsi saattaa hakea ärsykkeitä, vaikka oikeasti hän kaipaisi lepoa.

Harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin.

– Lasta on hyvä opettaa sietämään myös tylsyyttä ja joutilaisuutta. Kiireetön yhdessäolo voi olla joskus se viikon paras harrastus.