"Kannattaako kouluikäisellä lapsella olla sama unirytmi arkena ja viikonloppuna?"

5-vuotias lapsi tulee viereen yöllä. Muuten olisi ok, mutta hän potkii, pyörii ja laittaa käsiä ja jalkoja patjan ja aikuisen väliin. Kaikki nukkuvat huonosti. Miten levottomia jalkoja voi helpottaa?

Levoton uni on lapsilla kohtuullisen yleistä. Usein lapsi kuitenkin saa riittävästi unta ja jaksaa päivän hyvin, kun taas vanhemmat heräilevät ja ovat tämän vuoksi väsyneitä. Levottomien jalkojen oireyhtymää esiintyy myös lapsilla, joskin aikuisia harvemmin. D-vitamiini ja ferritiini ovat yksiä monista unta tukevista tekijöistä. Jos lapsi syö niukasti tai valikoivasti tai on kalpea ja väsynyt, voi olla hyvä tarkistaa rauta-arvot. Lapsen ferritiiniarvon olisi hyvä olla yli 15, etenkin silloin, jos epäillään levottomien jalkojen oireyhtymää.

Levoton uni voi liittyä myös hermoston kypsymättömyyteen, päiväaikaisiin tapahtumiin (kuormittumiseen) tai lapsen vaikeuteen rauhoittaa kehoaan (aistihakuisuus). Uni on kokonaisuus, joten on hyvä arvioida kaikkia uneen liittyviä osatekijöitä. Miten vireystason lasku illalla onnistuu? Entä vuoteeseen asettuminen ja nukahtaminen? Kaipaako lapsi vanhemman syväkosketusta tai esimerkiksi painopeittoa, painoeläintä tai kauratyynyä kehon rauhoittumisen tueksi? Mikä on juuri tämän lapsen kohdalla sopiva määrä ja ajankohta päivän liikkumiselle? Onnistuvatko pienet rauhoittumisen ja vireystason laskun hetket päiväsaikaan?

Tuleeko alle yksivuotias herättää päiväunilta, kun hän on nukkunut tunnin verran, jotta oppisi nukkumaan pitkiä yöunia? Vai kannattaako antaa nukkua normaalit päiväunet? Miten yksivuotiaan saa nukkumaan yöunet ilman useita heräämisiä?

Yöheräilyn syyt ovat moninaiset. Lapsen yksilöllinen unentarve vaihtelee. Kuuden kuukauden iässä lapsi nukkuu keskimäärin 13–15 tuntia vuorokaudessa ja 12 kuukauden iässä 12–14 tuntia. Lapset voivat olla siten ikätasoon nähden vähän, keskiverrosti tai paljon unta tarvitsevia.

12 kuukauden iässä noin 70 % lapsista nukkuu kahdet päiväunet ja noin 30 % yhdet. Kahdet päiväunet nukkuvat ovat usein enemmän unta tarvitsevia, ja he nukkuvat päiväunia yhteensä keskimäärin 2 tuntia 20 minuuttia. Yhdet päiväunet nukkuvilla määrä on keskimäärin 1 tunti 40 minuuttia. Kun lapsi voi päivällä hyvin ja jaksaa touhuta, hän saa omaan tarpeeseensa nähden riittävästi unta. Riittävä uni on tärkeää, sillä univaje voi aiheuttaa ylivireyttä, joka puolestaan altistaa yöunen katkonaisuudelle.

Sopivan unipaineen löytyminen ei ole aina helppoa. Lisäksi on herkkäunisia ja niin sanottuja tukkinukkujalapsia. On myös tyypillistä, että pieni lapsi havahtuu tai herää kevyen unen vaiheessa 2–3 unisyklin jälkeen.

Jos kyse on uniassosiaatiosta eli siitä, että lapsi tarvitsee iltaisin nukahtamiseen vahvaa vanhemman tukea ja vaatii samaa myös yöllä havahtuessaan, voidaan uniassosiaatiota purkaa varovaisesti ja asteittain kuuden kuukauden iästä alkaen. Uniassosiaation purkaminen tarkoittaa iltanukahtamisessa sekä yöhavahtumissa/yöheräilyissä tuen vähentämistä asteittain. Usein harjoittelu aloitetaan illan itsenäisen nukahtamisen harjoittelusta, jossa edetään pienin askelin ja askelten välissä lapselle annetaan aikaa tottua muutoksiin.

Illan itsenäinen nukahtamistaito tukee myös yöaikaisten havahtumisten yhteydessä tapahtuvaa itsenäistä uudelleen nukahtamista. Myös ikä auttaa: ajan myötä unijaksot yhtenäistyvät. On kuitenkin hyvä muistaa, että näin pieni lapsi voi osata nukahtaa itsenäisesti iltaisin mutta taitamattomassa yöminässään tarvita vielä turvallisuuden tankkaamista ja vanhemman tukea. Säännölliset ja rauhoittavat iltarutiinit tukevat yönaikaista turvallisuuden tunnetta. Jos yöheräilyjä on tiheästi, on hyvä varmistaa, että lapsi on terve. Esimerkiksi suuret nielu- tai kitarisat, kuorsaus, hengityskatkokset tai allergiat voivat lisätä yöaikaista vireystilaa.

Kannattaako kouluikäisellä lapsella pitää sama unirytmi sekä arkena että viikonloppuna, vai onko ok, että viikonloppuisin nukkuu ja valvoo vähän myöhempään?

Kaikissa univaikeuksissa pyritään vakioimaan unirytmi ja yksilölle sopiva vuorokautinen unimäärä, sillä ne tukevat yöunen laatua ja päiväaikaista hyvinvointia. Suositus on, että rytmi olisi arkena ja viikonloppuna mahdollisimman samanlainen. Aamuheräämisessä muutosta olisi hyvä olla enintään noin ±1 tunti.

Melatoniinihormonilla on kaksi tehtävää: se tukee iltaisin nukahtamista ja ylläpitää säännöllistä vuorokausirytmiä. Säännöllisenä pysyvä unirytmi tukee myös melatoniinin suotuisaa vaikutusta. Lapset ovat yksilöllisesti herkkiä muutoksille. Jos saman rytmin noudattaminen ei ole ollut jostain syystä mahdollista, on hyvä arvioida, miten juuri tämä lapsi reagoi rytmin muutoksiin.

1 v 8 kk ikäinen taapero roikkuu edelleen koko yön rinnalla. Onko tämä yleistä tämän ikäisillä?

Rinnalle nukahtaminen on pienen lapsen tapa nukahtaa. Joskus tämä jää myös isommalle lapselle tavaksi, josta lapsen ei tee mieli tai hän ei osaa siitä luopua. Usein lapset yöllä jatkavat unta ja voivat päivisin hyvin, koska saavat tarvitsemansa, mutta vanhemmat uupuvat vastatessaan toistuviin vaatimuksiin. Vanhempana kannattaa ajatella, että lapsi tarvitsee myös muita keinoja unen tueksi.

Uniassosiaatiotyyppistä univaikeutta puretaan varovaisesti ja asteittain. Energiansaantia turvataan päivisin. Iltaisin ja öisin rinta korvataan vanhemman silittelyllä tai taputtelulla, ja kun tämä onnistuu, kosketuksen tukea vähennetään vähitellen. Harjoittelussa edetään portaittain, ja lapselle annetaan aikaa tottua muutokseen ennen seuraavaan vaiheeseen siirtymistä. Lapset reagoivat uniassosiaation purkamiseen yksilöllisesti. Uuden tavan oppiminen vaatii lapselta joskus aikaa ja toistoja sekä vanhemmalta voimia ja johdonmukaisuutta.

Viimeisen puolen vuoden aikana 10-vuotiaan tyttäreni on ollut erittäin vaikea nukahtaa. Jos en makaa vieressä, nukahtamiseen voi mennä yli kaksi tuntia. Kannattaako tehdä verikokeita? Voiko syynä olla raudanpuute?

Tämän tyyppiseen univaikeuteen voi olla useita syitä. Miten lapsi voi päivisin? Syökö hän niukasti tai valikoivasti? Onko väsymystä tai kalpeutta? Tällöin veriarvot, kuten hemoglobiini, ferritiini ja D-vitamiini, on hyvä tarkistaa.

Yhtäkkiä alkaneen nukahtamisvaikeuden taustalla voivat olla esimerkiksi elämänmuutokset, vaikeus rauhoittua iltaisin tai mielessä pyörivät ajatukset ja huolet. Näitä voidaan käsitellä esimerkiksi pitämällä säännöllinen huolihetki hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Lisäksi itsenäistä nukahtamista voidaan harjoitella asteittain esimerkiksi tuoli- tai pistäytymismenetelmällä. Myös säännölliset iltarutiinit ja lapsen yksilölliseen unentarpeeseen sopiva unirytmi tukevat nukahtamista.

Mitä tehdä, jos 5-vuotias herää aina hyvin aikaisin aamulla eikä enää nukahda uudelleen?

Lapsen yksilöllisessä unentarpeessa on eroja. Viisivuotias nukkuu keskimäärin 10–12 tuntia vuorokaudessa, joten lapset voivat tarvita ikätasoon nähden vähän, keskiverrosti tai paljon unta.

Erityisesti iltatorkuilla ja vähän unta tarvitsevilla lapsilla aikainen aamuherätys voi olla perheessä pulma. Tällöin unipaine on jo purkautunut, eikä lapsen ole enää helppo nukahtaa uudelleen. Myös aamun hiljaisuus ja turvan tarve voivat lisätä halua hakeutua vanhemman tai sisarusten seuraan. Joskus lapsi voi opetella esimerkiksi sleep light -lampun avulla, milloin vuoteesta saa nousta. Joskus taas voidaan sopia, että lapsi saa tulla vanhemman huoneeseen omalle paikalleen vielä pötköttelemään. Makuuasennossa pysymisen ajatuksena on, että heräämiskeskus aktivoituu entisestään pystyasennosta, äänistää ja valoista.

Lukuun ottamatta paljon unta tarvitsevia lapsia päiväunet jäävät yleensä pois 3–4 vuoden iässä. Jos lapsi kompensoi lyhyttä yöunta päiväunilla, voidaan päiväunien asteittaista lyhentämistä ja niistä luopumista kokeilla yöunipaineen lisäämiseksi.

Mikä on riittävä määrä unta alakouluikäiselle lapselle? Voiko liian aikainen nukkumaanmeno häiritä lapsen unirytmiä?

10-vuotias lapsi nukkuu keskimäärin 9–11 tuntia vuorokaudessa. Lapsi voi olla luonnostaan iltatorkku ja aamuvirkku ja joissakin perheissä lapsen aamuvirkkuus voi tuoda haastetta. Jos lapsi ei ole luonnostaan iltatorkku voi liian aikainen nukkumaanmeno ja unen odottelu tehdä nukkumaan menosta lapselle epämieluisan kokemuksen ja nostaa vireystasoa, jolloin nukahtaminen vaikeutuu. Suositus unen odotusajasta vuoteessa on maksimissaan 30 minuuttia.