Psykologi kertoo: Näin luot yhteyden nuoreen ja säilytät sen

Kun nuori vetäytyy omiin oloihinsa, paiskoo ovia tai tuntuu vähät välittävän vanhemman sanomisista, hän toteuttaa nuoruuden kehitystehtävää, sanoo Terveystalon johtava psykologi Tuija Turunen. 

– Se on vanhemmista irtautuminen ja oman identiteetin rakentaminen. Välillä voi räiskyä ja sitten taas tullaan hyvin lähelle. Se on vähän kuin kuminauhaa venytettäisiin.  

Turunen on työskennellyt pitkään perheiden kanssa ja erikoistunut kriisitilanteisiin. 

Vanhemmassa nuoren kuminauhan venytys voi aiheuttaa vaikeitakin tunteita, hän sanoo. 

– Jonkun toisen auktoriteetin, kuten opettajan, sana saattaa olla yhtäkkiä merkityksellisempi kuin vanhemman. Kaveripiiri tulee tärkeämmäksi. Se ei tarkoita, ettei vanhempi olisi myös tärkeä. Hän on se turva ja kallio, jonne voi aina palata. 

Jos nuori lukittautuu huoneeseensa ja välttelee kontaktia, vanhemmalta vaaditaan vaikeiden tunteiden sietämistä. 

– Suljettu ovi voi herättää paitsi huolta myös surua siitä, että nuori on kasvamassa ja että ei enää tiedäkään ihan täysin, mitä hänelle kuuluu ja tapahtuu. 

Yhteys ei ole pelkkää puhetta 

Hyvän yhteyden nuoren ja vanhemman välillä tunnistaa monesta asiasta: Nuori hakeutuu oma-aloitteisesti vanhemman ja muun perheen lähelle, kertoo joskus kuin ohimennen kuulumisiaan, katsoo, tai ainakin kurkkaa silmiin ja on erimielisyyksien jälkeen valmis tulemaan taas lähelle. 

– Nuoruuteen kuuluu se, että omaan huoneeseen linnoittaudutaan, mutta että sieltä myös tullaan kontaktiin. Tärkeää on, että nuorella on tunne, että vaikka mokaisi ja kokeilisi rajoja, vanhempien rakkaus on ehdotonta ja se kestää sen. 

Turunen muistuttaa, että yhteys ei välttämättä tarkoita vain puhumista. Se voi olla myös yhdessä tekemistä ja fyysistä läheisyyttä. 

– Esimerkiksi silitetään tai hierotaan hartioita tai varpaita. 

Houkuttele sinnikkäästi 

Nuorella on oikeus yksityisyyteen, mutta vanhemmalla on oikeus käydä nuoren huoneessa, kunhan koputtaa ensin oveen, Turunen toteaa. 

– Vanhempi saa edellyttää, että nuori tulee syömään yhdessä tai mitkä perheen säännöt ovatkaan. Huoneessaan ei voi olla koko aikaa. Vanhemman täytyy saada mennä istumaan hetkeksi vaikka sängyn laidalle ja kertoa, että olen täällä ja kiinnostunut siitä, mitä sulle kuuluu. 

Mikäli vastaanotto on äkeä, vaaditaan lisää tunteiden hallintaa.  

– Vanhemman pitäisi hallita omat tunteensa niin, ettei hän hyökkää huutamalla tai asetu samalle tasolle kuin nuori, joka saattaa olla sanallisesti todella ilkeä.  

Vanhempi voi osoittaa kiinnostusta nuoren mielenkiinnon kohteita, kuten pelejä tai lempimusiikkiakohtaan. Lisäksi nuorta kannattaa houkutella sinnikkäästi mukaan vaikkapa sukulaisreissulle, kauppaan, marjametsälle tai elokuviin sekä kysyä, mitä hän itse haluaisi tehdä, Turunen vinkkaa. 

– Aina voi sanoa, että voidaanko sopia, että ollaan nyt yhdessä tässä ruokapöydässä. Ei ole pakko puhua, mutta tule silti meidän kanssamme. Voi kertoa, että minä olen aina tässä. Sitten voi sanoittaa omia tunteitaan, että musta tuntuu tosi kurjalta, kun me ei puhuta. 

Jos muista eristäytyminen jatkuu pidempään, nuori ei huolehdi hygieniastaan entiseen tapaan tai hänen olemuksensa on hyvin alakuloinen tai ahdistunut, Turunen neuvoo ottamaan huolen nuoren kanssa puheeksi ja olemaan matalalla kynnyksellä yhteydessä kouluun. 

– Voi kysyä, ovatko he olleet nuoresta huolissaan ja lähteä sitten selvittämään, mistä kaikesta on kyse. Samoin, jos omat keinot eivät enää riitä saamaan nuorta kontaktiin ja rutiineihin, on hyvä olla yhteydessä ammattilaisiin. 

Särö on oppimisen paikka 

Entä jos yhteys vanhemman ja nuoren välillä katkeaa kokonaan? Kyseessä on oppimisen paikka, mutta ei katastrofi, Turunen sanoo.  

– Yhteyden katkeaminen ei tarkoita, että se ihmissuhde olisi jotenkin rikki. Siinä on vain särö, ja sitä säröä pitää sitten yrittää korjata. 

Säröt ja katkot kuuluvat kasvuun ja ihmissuhteisiin. Kun kyse on vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta, niiden korjaaminen on aina aikuisen vastuulla, Turunen korostaa. 

– Vanhemman pitää mallintaa nuorelle sitä, miten isoja tunteita, kuten säröön tai katkokseen liittyvää turhautumista ja vihaa käsitellään. Nämä ovat hienoja kohtia, joista voi oppia, että oltiin eri mieltä, mutta pystyttiin keskustelemaan siitä ja päästiin eteenpäin.