Moni työikäinen on nyt huolissaan muististaan – asiantuntija kertoo, milloin unohteluun kannattaa kiinnittää huomiota

Rutiinit säästävät resursseja, mutta syövät arjen merkityksellisyyttä

Monelle työikäiselle tunne pikakelauselämästä on arkinen ilmiö. Viikot vaihtuvat kuukausiksi ilman, että niistä välttämättä jää sen kummempaa muistijälkeä. Neurologian erikoislääkäri Emilia Tauriala, mistä tässä ilmiössä on kyse?

— Ruuhkavuosissa arki saattaa olla täynnä tekemistä, ja muistettavaa on paljon. Toisaalta samat asiat usein toistuvat viikosta toiseen, ja aivot eivät pidä tärkeänä muistaa samanlaisena toistuvien tapahtumien yksityiskohtia.

Rutiinit ovat itsessään hyödyllisiä. Ne säästävät kognitiivisia resursseja, koska kaikkea ei tarvitse suunnitella alusta asti – rutiinit sallivat aivojen operoida eräänlaisella autopilotilla. Voiko rutiinien ravistelu aika ajoin siis auttaa kirkastamaan muistia?

— Aivot tosiaan luokittelevat asioita tärkeyden perusteella. Salienssi tarkoittaa asian merkittävyyttä tai tärkeyttä. Tätä voi helposti kokeilla omassa arjessa. Jos lähtee vaikka uuteen paikkaan metsäretkelle, teatteriin tai musiikkikonserttiin, sen yleensä kyllä muistaa jälkeenpäin, Tauriala kuvailee.

— Sen sijaan siivouksesta, ruoanlaitosta ja pyykinpesusta ei välttämättä jää muistikuvia – se hoituu automaattiohjauksella, rutiinin voimalla. Jos arjen yläpuolisetkin kokemukset unohtuvat, on tärkeä pysähtyä ja selvittää, mistä se johtuu.

Työikäisten muistia kuormittavat jatkuvat keskeytykset

Oikein toimiakseen tervekin muisti edellyttää riittävää keskittymistä ja vireyttä. Jos ihminen on jatkuvasti kuormittunut, nukkuu huonosti tai joutuu esimerkiksi työpäivän aikana vaihtamaan tehtävästä toiseen, uuden tiedon käsittely ja mieleen painaminen vaikeutuvat.

Pitkittyessään kuormitus oireilee muun muassa keskittymisvaikeuksina, ajatuskatkoksina ja sovittujen asioiden unohteluna.

— Yksinkertaistettuna rasitusvammoja syntyy siellä missä rasitusta on eniten. Nykymaailmassa aivotyö on lisääntynyt ja ruumiillinen työ vähentynyt historiaan verrattuna valtavan paljon, Tauriala huomauttaa.

— Ennen alaselkäsairaudet olivat merkittävin syy työkyvyttömyydelle, kun fyysinen työ oli keskiössä, nykyään mielen ja kognition haasteet ovat nousseet fyysisten vaivojen ohi, kun työn fyysinen rasittavuus on keventynyt ja aivotyö lisääntynyt.

Myös riittävän – ja riittävän laadukkaan – unen merkitys on muistin kannalta oleellinen.

— Unen keskeinen merkitys aivoterveydelle on tunnistettu viime vuosina glymfaattisen järjestelmän löytymisen myötä. Aivot puhdistuvat kuona-aineista ja tallentavat asiatiedon muistiin syvän unen aikana, ja taidolliset muistijäljet taas vahvistuvat REM-unen aikana. Jos unesta on puutetta, nämä toiminnot kärsivät, Tauriala selittää.

Työikäisten muistiin ja keskittymiseen liittyvissä ongelmissa harvoin onkaan kyse varsinaisesta muistisairaudesta, vaan tyypillisesti taustalla on kuormitus tai palautumisen muute esimerkiksi juuri liian vähäisen unen myötä. Voiko pitkittynyt stressi kuitenkin altistaa varsinaisille muistisairauksille?

— Stressi ei ole tiettävästi sinällään haitallista, mutta jos palautuminen jää puutteelliseksi sen takia, sitä kautta voi pitkäkestoinen stressi kyllä altistaa myös muistisairaudelle, vastaa Tauriala.

Palautumiseen Taurialalla on vinkki kaikenikäisille:

— Suosittelen mielekästä tekemistä, luonnossa liikkumista, johonkin yhteisöön kuulumista ja päihteiden välttämistä. Kaikki nämä suojaavat aivoja ja yleistä terveyttä.

”Kuormituksen keventäminen helpottaa muistivaikeuksia muuten terveellä, mutta muistisairauksissa ne etenevät ajan kanssa”

Mistä sitten voi erottaa alkavan muistisairauden ja liian kuormittavaksi käyneen arjen aiheuttamat toimintakyvyn haasteet toisistaan? Tauriala myöntää, että yksiselitteistä vastausta ei ole.

— Näiden erottaminen voikin olla vaikeaa, koska yksittäisenä oireet voivat olla hyvin samanlaisia. Aikaisemmin tärkeä keino oli seuranta: kuormituksen keventäminen helpottaa muistivaikeuksia muuten terveellä, mutta muistisairauksissa ne etenevät ajan kanssa. Nyt lähestymme aikaa, jossa alkava Alzheimerin tauti voidaan poissulkea verikokeella.

Työikäisellä vaikeudet juuri työssä suoriutumisessa ovat hyvä syy hakeutua lääkärin arvioon, jotta kokonaiskuormitusta pystytään arvioimaan yhdessä asiantuntijan kanssa ja tarvittaessa poissulkemaan alkavan muistisairauden mahdollisuus.

Arvioinnissa selvitetään yleensä oireiden laatua, alkamisajankohtaa ja mahdollista etenemistä. Lisäksi tarkastellaan esimerkiksi unta, mielialaa, terveydentilaa, lääkityksiä ja elämäntilannetta.

— Suomalainen väestötutkimus on osoittanut, että työllistyminen heikentyy jo vuosia ennen muistisairauden toteamista. Eli viimeistään jos ihminen esimerkiksi menettää työpaikan työssä tehtyjen virheiden tai sekaannusten takia, tulisi syy aina selvittää, Tauriala linjaa.

Läheinen huomaa muistin muutokset yleensä ensimmäisenä

Tauriala muistuttaa kuitenkin, että esimerkiksi yleisin muistisairaus, Alzheimer, on työikäisillä hyvin harvinainen.

— Alzheimerin tautia pidettiin joskus lähes väistämättömänä “vanhuuden höperöitymisenä”, koska se on niin yleinen iäkkäämmillä ihmisillä. Alzheimerin tautihan kuvattiin alun perin viisikymppisellä naisella, koska nuorena dementoituminen oli normaalista poikkeavaa, Tauriala kuvailee.

— Edelleen Alzheimerin tauti jaetaan luokkiin sairastumisiän mukaan yli tai alle 65-vuotiaana sairastuneisiin. Alle 65-vuotiailla Alzheimerin tauti on harvinainen.

65 ikävuoden jälkeen muistisairaudet kuitenkin yleistyvät. Hitaasti kehittyvää muutosta voi olla vaikea tunnistaa itse, sillä ihminen mukautuu helposti uusiin vaikeuksiin ja löytää niihin erilaisia kompensaatiokeinoja.

Läheinen onkin monesti ensimmäinen, joka huomaa esimerkiksi sen, että samoja asioita kysytään toistuvasti, sovittuja asioita unohtuu tavallista enemmän tai aiemmin tutut tilanteet alkavat aiheuttaa vaikeuksia.

Jos epäilee itsellään tai läheisellään muistisairautta, tutkimuksiin kannattaa hakeutua viipymättä.

— Testimenetelmien kehittymisen myötä oikeaan diagnoosiin päästään tulevaisuudessa huomattavan paljon nopeammin kuin ennen. Myös hoitokeinot kehittyvät, mikä tekee varhaisesta diagnoosista entistä tärkeämmän.