Vanhuus ei ole sairaus

29.10.2019Blogi

Vanhuspalveluidemme vastuulääkäri Lars Konttisen ajatuksia siitä, miten hyvä vanhuus tulisi määritellä. Vanhuus ei ole sairaus, vaan yhteiskunnan tulisi arvostaa ja hyödyntää vanhusten viisautta. Konttisen vastuulla Terveystalossa on ikääntyneille suunnattu vastuulääkäripalvelumalli. 

Hyvä vanheneminen on mielenkiintoinen, mutta määrittelemätön käsite. Kyse vaikuttaa olevan ennemmin subjektiivisesta kokemuksesta ja mielentilasta kuin moniulotteisesti mitattavasta määritteestä. Lukuisia erilaisia tunnusmerkkejä on esitetty ja ne liittyvät usein koettuun mielenterveyteen, turvallisuuden tunteeseen, voimavaroihin ja kykyyn vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin. Vastaavasti hyvän vanhuuden esteiksi on esitetty yksinäisyyttä, huonoa terveyttä ja toimintakykyä sekä ulkopuolisen avun tarvetta.

Kulttuurimme arvot ja perinteet määrittelevät yleistä suhtautumista vanhuuteen ja siten myös vanhusten kokemuksiin itsestään. Elinajanodote on miehillä noin 78 ja naisilla noin 84 vuotta, samanaikaisesti yli 85-vuotiaista vain noin viidesosa on pitkäaikaishoidossa ja toinen viidesosa kotihoidon piirissä. Vanhukset ovat toisin sanoen hyvin erilaisia keskenään, eikä heitä tule nähdä yhdenmukaisena joukkona. Silti korostetaan usein vanhuuden ikäviä asioita, kun tulisi nähdä myös vanhuuden hyviä puolia.

Vanhuus ei ole sairaus, joka edellyttää hoitoa. Yhteiskunnassa yhdistetään kuitenkin usein sairauksien oireita vanhuuteen, minkä seurauksena on vaarana varhaisen tunnistamisen ja asianmukaisen hoidon heikkeneminen. Toisaalta vanhenemismuutosten ja sairaalloisten muutosten ero on usein tulkinnanvarainen. Olennaista on selvittää, mitä vanhus itse kokee, sillä hän saattaa kokea itsensä hyvinvoivaksi ja elämäänsä tyytyväiseksi, vaikka hänellä olisi useita säännöllisiä lääkehoitoja ja hän olisi muiden silmissä kroonisesti sairas. On muistettava, että ihmisen elämän mielekkyyttä ja hänen toimintaansa ohjaavat muutkin motiivit kuin terveys ja elämän pituus.

Vanheneva keho muistuttaa toki olemassaolostaan. Toiminnot hidastuvat ja tulee erilaisia oireita, jotka vaativat ruumiillisuuden merkityksen uudenlaista ymmärtämistä. Usein se merkitsee luopumista pienistä arkisista asioista, sosiaalisista kontakteista, ehkä jopa itsenäisyydestä ja mahdollisuudesta päättää itse omista asioistaan. Matkan varrella voi kuitenkin keskittyä mielekkääseen tekemiseen omassa tahdissa ja vapaudesta nauttimiseen. Vanhuus tuo elämän kokemusta, suhteellisuudentajua, realismia ja viisautta. On vältettävä vanhenemisen pelkistämistä biologiseksi ja fyysiseksi taisteluksi aikaa vastaan vaan pikemminkin käsitettävä se elämän vastaanottamiseksi ja elämän täyttymiseksi.

Yhteiskunnan tulisi arvostaa ja hyödyntää vanhusten viisautta. Asiat joille annamme usein turhankin paljon painoarvoa, kuten oma ylpeys, muiden odotukset ja epäonnistumisen pelko, haihtuvat elämän perimmäisten kysymysten äärellä. Mikä sitten on tärkeintä elämässä, kun se vähitellen täyttyy. Ehkä se selviää, kun tarpeeksi monelta vanhukselta kysyy.

Kirjoittaja Lars Konttinen hoitaa ja tapaa työssään Terveystalon julkisten palveluiden vanhuspalveluiden vastuulääkärinä ikäihmisiä ympäri Suomen. 


Lars Konttinen
Lars Konttinen Vastuulääkäri, vanhuspalvelut